Eilen olikin ihan mukavan aktiivinen päivä johtuen varmaan ihanasta keväisestä auringonpaisteesta. Shoppailun (Alan uskoa, että maailmassa ei ole mulle yläosia, sillä en löytänyt sitten yhtään mitään. Kaikki paidat on jotenkin muodottomia laatikoita, jotka saavat mut näyttämään siltä kuin olisin 6. kuulla raskaana. Joo, ei kiitos!

), ruoanlaiton, tiskaamisen ja pyykkäämisen lisäksi kävin
kevyellä 45 minuutin kävelylenkillä palauttelemassa kehoa salitreenin jäljiltä ja nauttimassa iltapäivän viimeisistä auringonsäteistä

Sen lisäksi mä
punnersin 3*10 kertaa. Okei, okei, ne oli naisten punnerruksia, mutta keskityin siihen, että asento ja tekniikka pysyvät puhtaina. Mun mielestä toi oli ihan hyvä aloitus, josta on sitten hyvä jatkella eteenpäin.
Siitä mun pitikin vielä kirjoittaa, että tiistaisen salitreenin jäljiltä mua ei ole vaivanneet domsit juuri lainkaan

Olen haarukoinut tähän kolme mahdollista syytä:
1) Palautusjuoma. Mä en ole koskaan aiemmin käyttänyt palkkaria. Tiistaina innostuin sellaisen juomaan, kun mies sen valmisti. Juomassa oli heraa, maitoa, vettä, hieman banaania, mustikoita ja raakakaakaota. Jos tämä palkkari onkin tepsinyt, ja lihakset ovat päässeet palautumaan aiempaa paremmin?
2) Keho alkaa tottua. Kaiken maailman sairastelujen ja vammojen jäljiltä kovempaa ja kurinalaisempaa treenaamista on tällä erää takana parisen viikkoa. Voisiko olla, että tämä pari viikkoa on riittänyt siihen, että keho on tottunut rasitukseen ja ruuvia voisi hieman kiristää?
3) Treeni on mennyt vituralleen. Tää vaihtoehto onkin sitten se kamalin. Eli että treeni olisi tullut tehtyä jotenkin päin prinkkalaa, väärillä lihaksilla/tekniikoilla tms. Sen myönnän, että esmes prässi ei mulla mene samalla tavalla perille kuin kyykkääminen, mutta se ei selitä sitä, miksi missään muuallakaan ei tunnu rasitusta. Toivon, että tämä vaihtoehto ei olisi totta, vaan vilkkaan mielikuvituksen tuotetta.