Tulipa heti taas mieleen, miten mun elämänlaatu on täällä kyl muuten parantunut aika huimasti ja senkin takia on helpompi nyt ottaa asiakseen tää treenin lisääminen ja timmimimmiyden tavoittelu.
Oon koko ikäni, ihan pikkukakarasta asti, kärsinyt nukahtamisongelmista ja mulle hyvä luontainen unirytmi olis ollut suunnilleen 03-11 (tunnin heitolla molempiin suuntiin) vaan sellaiseen ei tää yhteiskunta anna periksi. Nyt täällä ollessa oon jotenkin aivan itsestään ohjautunut petiin 22-24 välisenä aikana ja herään 7:30-8:30 riippuen siitä, onko aamulla touhua.
Työaika on 10-18 mikä jo itsessään mahdollistaa aamuliikkumisen paremmin kuin tosi aikainen työ. Suomalainen kahdeksasta neljään ei varmaan soveltuis mulle ikinä! Koneella istuminen on myös vähentynyt aivan itsestään! Kevätkin varmasti osaltaan vaikuttaa siihen, että energiaa ja innostusta on touhuta muutakin kuin tuijottaa facebookia tai katsoa telkkarisarjoja sängyssä maaten. Toinen tähän vaikuttanut asia on varmaan opiskelusta työelämään siirtyminen (tai harjoitteluahan mä teen) eli mun vapaa-aika on nyt tosiaankin mun vapaa-aikaa eikä takaraivossa jarruta se jytkyttävä syyllisyys siitä, että joku essee pitäisi kirjoittaa (ja sit ku ei huvita, jumahdan siihen sängyn pohjalle tuijottaa telkkua). Saan ihan tekemisen puutteesta johtuen touhuta muuta kuin kotona tehtäviä asioita!
Sosiaaliset suhteet voi paremmin, kun täällä se kulttuuri sen mahdollistaa. Mulle sopii paljon paremmin mennä kaveriden kaa pubiin istumaan ja syömään kuin hengailla jotenkin epämääräisesti jossain, mitä se Suomessa enimmäkseen on, kun ravintolassa ei oo varaa opiskelijan syyä ja baareissa on ihan tyhmää olla, jos ei vedä kännejä.
Seuraavaks pitäis vaan opetella tilamaan sieltä pubista vaikka salaattiannos eikä fish&chipsei Ja sit ihan pikkujuttuja: Hoidan ihoani. Siis kamala, ku nolottaa myöntääkin mut oon tähän asti ollu tosi laiska ihonhoidossa ja pessy meikkejä sillon ku jaksaa enkä ikinä puhdistanut naamaa aamulla (paitsi edellisen illan meikeistä ehkä), mut nyt oon saanut siitä itelleni rutiinin, enkä voi mennä enää nukkumaan, jos on meikkiä naamassa ja aamulla ensimmäisenä pyyhin kasvot kasvovedellä. Jotenkin ylipäätään tuntuu, et on helpompi huolehtia itestään, eikä se vaadi kamalia ponnisteluja. Paitsi syömisen suhteen.
Ja hei: taustaa! Oon liikkunut about koko ikäni yhtä pidempää taukoa lukuunottamatta. Tausta on kilpacheerleadingissa, jota myös valmensin neljä vuotta, mutta nykyään harrastan nyrkkeilyä (en kyl sparraa ketään, mut muuten tehdään ihan samoja harjoitteita kuin oikeetkin nyrkkeilijät) ja kiinnostaa toi kahvakuula. Mulla on jäsenyys sellaiselle äijä-nyrkkeilysalille, missä saan käydä kahdesti viikossa ryhmätreenissä ja käyttää tiloja itsenäiseen treenaamiseen niin paljon ku huvittaa. Asunnon vieressä mulla on iso puisto, missä käyn juoksentelemassa silloin, kun penikat ei saa itkemään ja jos oman kuulan vielä ostan, niin meen sinne sitä heiluttamaan.
Mun unelmien tavoite olis Marilyn-kroppa, mutta en jotenkin vielä usko itteeni tarpeeksi, että ottaisin sen ihan oikeaksi tavoitteeksi.
Tarttis karistaa 10cm vyötäröltä ja lantiolta sitä varten! Tän hetken tavoite olis jossain 68 sentissä vyötäröllä ja 98cm lantiolla. Ja että selluliitti vähenisi, sitä mulla on pyllyssä kamalasti. 
Damn. No mut, nyt se on tehty!
Mullon blogi ihan Lontoota varten, jos huvittaa käydä lukaisemassa: 
Aion kyllä kävellä, paljon! Juosta ei kehtaa, kun tänä aamuna taas kiusasi penikkakipu toisessa sääressä. Toinen tuntuu olevan parantunut, mut toisen takia täytyy vielä malttaa hetki olla juoksentelematta. Mikä toisaalta ei ees kauheesti haittaa, kun en tosta juoksemisesta muutenkaan perusta 
)
Ootko kokeillut jatkaa rahkaa sokerittomalla mehutiivisteellä? Se musta poistaa sitä hapanta perusmakua aika hyvin. Eikä tarvita kuin korkillinen tiivistettä niin maun saa jo hyväksi ja pygee lusikoimaankin paremmin, kun se ei oo enää semmosta liisteriä.
Kaksi viikkoa kaverin vierailuun ja sen aikaa yritän olla tosi nätisti ja repsuilematta. Sit se viikko löysin rantein ja sit kuukauden päivät lomaan. Suomessa tulee syötyä varmasti kunnolla ja käveltyä metikössä ja sit onkin Espanjan viikko, jonka otan aivan lunkisti.
Nää on näitä suurimpia ilon hetkiä (tulosten paranemisen lisäksi) kun näkee, että kropassakin tapahtuu jotain.