Morjensta! Tästä saa alkunsa ensimmäinen kirjoitukseni täällä karppausfoorumilla. Ikää on 40, pituus 177, paino 80,3 ja vyötärönympärys 80. Ammatin voi jokainen päätellä itse. Töistä johtuen elämä ei ole kaikista säännöllisintä ja sen ehdoilla mennään. Lisäksi elämäniloina punamultainen rintamamiestalo isolla pihalla ja kolme pientä lasta. Näiden kanssa riittää aina puuhaa. Näistäkin syistä olen kokenut juuri ketokarppauksen itselleni sopivaksi, kun ei koko ajan tarvitse olla syömässä vaan kylläisyys pysyy tarvittaessa vaikka yli vuorokauden.
Vähän historiaa. Liikunnallinen olen ollut koko ikäni. Jalkapalloa pelasin junnuvuodet. Teini-iässä kiinnostuin punttitreenailusta ja se on pysynyt koko aikuisiän. Vaikkakin vaihtelevasti. Salilla käynti on aina tuntunut helpolta ja joka kerta palkitsevalta. Samalla en ole kuitenkaan hirveästi arvostanut sitä hommaa... Muut kuntosalitreenaajat laskin suurin piirtein kolmeen kategoriaan: turvonneet "punttijullit", vihkojansa täyttävät insinöörit ja cosmopolitania lukevat kuntopyörien varaajat. Ensimmäiseen kategoriaan en ole halunnut koskaan kuulua, joten vaistomaisesti olen vältellyt etenkin maastavetoja. Kyykkyjä ja penkkiä sensijaan on jonkun verran tullut harrastettua mutta pyrkinyt aina korvaamaan ne laitteilla jos sellaisia on ollut käytössä.
Suurimman osan aikuisiästä olen ollut kasvissyöjä. 18-26 -vuotiaana olin tiukka vegaani ja sen jälkeen laktovegetaristi kun muutaman vuoden tauon jälkeen palasin tiukempaan ja tavoitteellisempaan salitreeniin. Edelleen söin hyvin vähärasvaisesti ja koska kylmäpuristettu rypsiöljy oli silloin uusi hieno juttu niin lisäsin sitä aamupuurooni. 33-vuotiaana sitten jostain syystä periaatteet höllääntyivät ja aloin syödä myös broileria. Tässä vaiheessa alkoi pikkuhiljaa myös lihominen. Olin tuossa vaiheessa noin 85 kiloa ja se pääsi kasvamaan seitsemän vuoden aikana pikkuhiljaa 9kg. Vyötärö oli pahimmillaan 15cm suurempi kuin nykyään.
Monta kertaa on tänä aikana on ollut yritystä laihtumiseen. Aikaisemmin yritin tehdä sen lisäämällä kuntoilua ja syömällä salaattia. Tällaista en ole koskaan jaksanut kovin pitkään mutta kuntoilu on aina tietysti hyvä juttu.
Nyt sitten muutaman vuoden ajan karppausbuumia sivusta seuranneena ajattelin antaa ketoosille mahdollisuuden, viime syksynä. Se tuntui kaikista perustelluimmalta ja ajatus omien rasvojen polttamisesta ainoalta mahdollisuudelta. Suomessa on yllättävän paljon viisautta asian suhteen. Aki Loikkanen, Antti Heikkilä, Timo Kuusela, Matti Tolonen, Kari Salminen ja monia muita. Kuitenkin suurimmat rohkaisijat minulle ovat olleet Antonio Paoli, Jeff Volek, Stephen Phinney ja Tim Noakes. Näiden erityisosaamista on urheilun ja ketoosiruokavalion yhdistäminen. Paljon innoitusta olen saanut myös Facebookin Ketogains-ryhmästä.
Tällä hetkellä koen ruokavalioni aika radikaaliksi, eikä sitä kannata kenenkään lähteä matkimaan. Proteiinit pyrin pitämään yli 1g/rasvaton painokilo, joka nyt on n.67kg. Hiilarit jää alle 20g kun en enää ota treenin ympärilläkään mitään hiilaripitoista. Loput rasvaa (voita, kananmunaa, kookosöljyä, kermaa, juustoa, eläinrasvaa, pähkinöitä, kalaöljyä. Oliiviöljy on sallittujen listalla mutta kotona en sitä käytä. Erityisesti pähkinöiden jälkeen pyrin ottamaan kalaöljyä tasapainottaakseni Omegat). Useamman kuukauden olen nyt mennyt rankasti miinuskaloreilla mutta eipä ole tuntunut menoa haittaavan. Hormonitoiminnastani huolestuneille voin kertoa mittauttaneeni juuri kilppari- ja kortisolitasoni ja ne olivat kunnossa. Pitää kuitenkin tiedostaa juurikin miinuskalorien riskit. Siltä kuitenkin vaikuttaa että mitä paremmin kroppa on rasva-adaptoitunut, sitä vähemmän merkitystä on päivittäisellä kalorin saannilla. Ensisijainen energian lähde on omat varastot. Myöskin kehonkoostumusmittaukset on tullut tehtyä ja niiden mukaan esim. lepoaineenvaihdunta on oikein tyydyttävällä tasolla (3200 kCal). Ainoa mistä olen pikkaisen huolestunut, on kohonnut LDL. Mutta vielä on teettämättä fs-Apot jolla saisi selville LDL:n partikkelijakauman ja toisaalta uskon korkean LDL-tason olevan juurikin syynä alhaisista hiilaritasoista huolimatta hyvin kulkeviin punttitreeneihin. Tutkimustuloksetkin tukevat tätä ajatusta.
Pyrin treenaamaan viisi kertaa viikossa. Töistä johtuen voi määrä joskus jäädä neljään ja joskus jopa kolmeen, mutta ei ole maailmaa kaatanut. Silloin tällöin käyn pitkällä tasavauhtisella juoksulenkillä. Treeneistä suurin osa tapahtuu eristävillä liikkeillä, nämä kun antavat suurimman tyydytyksen eli kunnon jomotuksen haluamassani lihaksessa. Syväkyykkyjä teen Smithissä, siinä kun saa parhaan tuntuman etureisiin. Ojentajat treenaan dipissä. Treeniohjelma on nelijakoinen:1. Olkapää, 2. Hauis-ojentaja, 3. Rinta-yläselkä, 4. Jalat. Keskivartalolle on oma kiertonsa. Lopuksi 20 min. aerobista.
Tänään on välipäivä joten ehkä huomenna kirjoittelen olkapäätreenien onnistumisesta. Tavoitteena... Jos joskus saisi itsensä niin kovaan kuntoon että voisi osallistua Classic Bodybuildingiin...
Kaikista tärkeintä tietysti pysyä ihan vaan terveänä.Kyselkää ihmeessä, jos jokin jää mietityttämään, vastaan mielelläni. Palataan
Käytössä on Googlen pilvipalvelu. Saa neuvoa 