Päivän safkailuja, tiistai.
Aamupalaksi nopea yhden munan munakas, loraus kermaa, pari rkl raejuustoa. Jäävuorisalaattia, kurkkua, tomaattia. Voissa paistettuna. Kermakahvia, steviaa, 5 gr prossasuklaata.
Lounaalla oma salaatti. Vihanneksia 300 gr: jäåävuorisalaatti, kurkkua, paprikaa, sipulia, tomaattia, 100 gr raejuustoa. Loraus oliiviöljyä. Kermakahvia, steviaa, 10 gr prossasuklaata. Töissä oli joku leiponut aivan TAIVAALLISELTA tuoksuvaa rusina-dallaspullaa, en ole mitää niin hyvän tuoksuista, näköistä ja houkuttavaa leivonnaista nähnyt aikoihin. Melkein itketti. Ensimmäinen todella paha mieliteko kuuteen viikkoon. Maistoinko? En pientä muruakaan. Tiesin, että jos olisivat yhtä hyviä kuin miltä näyttivät, niin en pystyisi jättämään siihen yhteen muruun. Joten jätin koskematta. Vähänks mä oon vahva.
Ja sitten, pahus. Olin unohtanut ne päivän toiset eväät. Menen tiistaisin suoraan töistä tanssitunnille, joten päivällinen pitää haukata jossain (töissä) ennen sinne lähtöä. Viimeksi kun unohdin eväät, kävin hesessä syömässä salaattia. Nyt menin kalevaan huoltsikalle, kun muistin, että siinä olisi myös Hese. Ja pah, Joku ihme shop deli oli tulOlihan niillä siinä hampurilaisbaari, mutta siellä ei tod myyty mitään muuta kuin hampurilaisia ja ranskiksia. Ja vitriini täynnä sämpylöitä, pullaa ja munkkeja. Perkeleen salaliitto.
En kuitenkaan ehtinyt enää muuallekaan, joten kylmäkaapista hain maustamattoman viilin, juustoa ( ei ollut kuin polar 15%) ja metvurstia (sitäkin oli vain kevytversiona). Ja kahvia tietenkin, kermalla ja makeutusaineella, plus vettä. Kassalla sitten tyttö alkoi houkutella: "meillä olis toi tarjous, kahvi ja munkki yhteensä vain euron". Kiitin kohteliaasti, sanoin etten syö munkkeja. Taasko olin hei vähän vahva.
Ja tässä kohtaa tarina menee rumaksi: olen tällaisissa tilanteissa hyvin sovinnainen ja kiltti ja nielen paljon. Kassakuittia vilkaistessani huomasin, että kahvista oli veloitettu 1,60e. Toin ilmi kassalle epäuskoni: "pelkkä kahvi oli siis yli puolet kalliimpi kuin kahvi ja munkki". "Niin oli", vastasi kassa iloisesti. "Minun olisi siis kannattanut ostaa munkki ja laittaa se roskiin?" Kassa näytti hieman epävarmalta. Ja minä sanoin: "Ei PERKELE". Siis minä, ihan oikeasti, ja vieraalle ihmiselle.
No, syytönhän se kassatyttö tuollaiseen hinnoitteluun oli, ja ihan yks hailee joku 60 sentin ero mun lompsassani, mutta ymmärrätte varmaan, että tässä on kyseessä PERIAATE.
Mä NIIN aion mennä tuolle huoltsikalle taas ensi tiistaina. Otan omat eväät, ja ostan kahvin ja munkin. Nostan munkin lautasellaan sitten kassatytön nenän eteen ja pyydän pistämään roskiin. "Kun ostamalla sen sain kahvin halvemmalla, mutta en syö munkkeja". Ja helkkari, teen sen joka samperin tiistai. Saas nähdä, kauanko pitävät tuollaista tarjouspolitiikkaa yllä.

Haa, sota munkkihintoja vastaan! Keski-ikäistyvä perheenäiti nousee kahvikuppeinensa barrikadeille kaikkien karppaajien puolesta ja julistaa Kalevan huoltsikalle hintakapinan!!!
Joo, tiedetään, get a life

_________________
Terve ihminen ei juokse kuin vihollista pakoon.
Karbakun kampanjasivu