karppaus.infon arkistoitu foorumi

No, pahus. Viime viikosta nousua - tosin vain sen 100 grammaa, ja edellisen viikon pudotus oli tosiaan hurja tän pituiselle. Olen ihan tyytyväinen, vaikka tavoite jäikin parinsadan gramman päähän.

Muutto on tehty, ja pääsiäisen aikana laitan kotia ja yritän nauttia olostani. Karpisti mennään, vaikka vähän juhlavampaa laittaisikin pöytään. Uudesta kamppiksesta sitten entistä maltillisempi tavoite: hitaastihan ne vähät kilot sulavat.

Liikuntaakin olen itselleni laatinut. Ohjelma on vielä aika vaatimaton, mutta kyllä sillä alkuun pääsee. Kesäkuussa tulee sitten rajumpi rysäys, kun menen luultavimmin hanttihommiin. Liikunnallisiin hanttihommiin.

_________________
33 v. jojokarppi palaamassa ruotuun. Hyveenä terveet makutottumukset ja liikunnan ilo, paheena laiskuus ja punaviini.

Nätisti se paino vaan mataa alamäkeä, hissukseen mutta tasaisesti. Piti ottaa joku varovainen tavoite kesäkamppikseen, mutta kun nyt on kyse enää neljästä vaivaisesta, yritän rykäistä ne sitten laakista. Olen nääs oppinut tämän vuoden aikana itsestäni seuraavat asiat:

- Kun akka on lyhyt, ylikiloja jokunen ja liikuntaa liian vähän, ei tiukinkaan ketokarppaus välttämättä aiheuta riittävää energiavajetta. Rasvaakin on pakko tarkkailla.
- Siispä: kevytmömmöihin en koske, mutta juuston ym. määrää on seurattava. Sapuskoita ei ole mikään pakko uittaa öljyssä ja kermassa, mutta kaikki käyttämäni rasva on ihan oikeaa rasvaa.
- Alkoholia otan, jos tekee mieli. Kun muut asiat ovat balanssissa, sitä ei tee mieli jatkuvasti. Makeasta pois oppineena pidän paria tymäkkää juustosiivua viinilasillisen kanssa parhaana jälkkärinä, ja kun ne sallii itselleen tarvittaessa, ei tee mieli napostella.
- Syömishäiriöhistorian kanssa on aina hankalaa. Kaikki ehdoton johtaa katastrofiin: hulluihin mielitekoihin, huonoon omaantuntoon, paskaan oloon, ahmimiseen. Nyt olen viimein löytänyt sen balanssin! Koko ajan ei voi lipsua (korjaan, koko ajan ei tee edes mieli lipsua, kun kokonaisuus on paketissa), mutta joskus pitää antaa mennä.
- Itse ajattelisin, että se kuuluisa "hiilarihimo" on jollakin tavalla epätervettä halua vetää liikaa kaikkea kerralla. Sellaista, mistä tulee paha olo. Mutta jos minun tekee mieli pientä määrää juuri jotain tiettyä hiilarijuttua, sen salliminen on yleensä parempi vaihtoehto kuin kiskoa korvaavia. Minulle tyypillinen kerta-annos on täytetty täysjyväruisnappi kahvin kanssa, tai pieni toppa tulisia nuudeleita. Ja kun työkaveri tarjosi synttäreillään aivan jumalaisen hyvää valkosuklaajuustokakkua, vetelin päivän aikana surutta kolme siivua - pieniä toki.

Ja paino senkun laskee! Kummasti vain suurempi sallivuus on parantanut tuloksia. En onnekseni ole erityisen herkkä insuliinin (tai muidenkaan hormonien) kanssa - minun haasteeni ovat enemmän psyyken puolella. Yleinen hyvinvointi näkyy syömiskäyttäytymisessä ja toisin päin. Luulin, että vähien kilojen karistaminen vaatisi jotenkin ankarampaa linjaa, mutta niin sitä opitaan. Muka-natsista ketokarpista tuli hätinä hyväkarppi. Toistaiseksi. Toki tilannetta seurataan jatkossakin.

_________________
33 v. jojokarppi palaamassa ruotuun. Hyveenä terveet makutottumukset ja liikunnan ilo, paheena laiskuus ja punaviini.

Kiva kun on mukavaa

_________________


En se minä ollut ja siksi toiseksi se oli vahinko.