thimari kirjoitti:
Syö sinä pakasteviinereitä vaikka pahveineen, mutta kerro mitä sille kissalle kuuluu!

et kai sä tosissas voi väittää, että meijän muru-mussukka-miukumaukun tekemiset olis mielenkiintosempia kuin mun syömiset?!
No okei, mistähän aloittais...
Edellisyönä sitä tosiaan alkoi ahdistaa makuuhuoneen turvallisuus ja se naukui ja raapi ovea läpi yön. No, Nimikriisi-Pörtsi tietenkin tajusi että huushollissa on toinenkin kissa ja aamulla se istui passissa makkarin oven takana. (En ole muuten_ikinä_nähnyt kuinka pitkäksi kissa saa venytettyä kaulansa kun se oikein kurkottaa nurkan taakse!) Kun tulin makkarista ja suljin oven perässäni, Pikkukisu aloitti naukumisen. Pörtsin ilme oli näkemisen arvoinen. Se katsoi silmät ruokalautasen kokoisena vuoronperään makuuhuoneen ovea ja minua, tyyliin: "Siis ootko sä huomannut että tuolla on joku?!?"
Illalla sitten annettiin kisujen ensin tutustua hiukan makuuhuoneen ovea raottamalla. Haistelivat ja Pieni olisi varmaan tehnyt lähempääkin tuttavuutta, mutta Pörtsi piti arvokkuudestaan huolta... sähisi kuin mikäkin aina kun Pieni yritti tulla lähemmäs. Myöhemmin avasin makkarin oven niin, että Pieni halutessaan pääsee katselemaan paikkoja ja melko pian se tulikin. Ensin Pörtsi oli vapaana, mutta laitettiin se sitten kylppäriin että Pieni voi vapaasti kierrellä. Pörtsi nimittäin jäi sohvan viereen passiin kun Pieni juoksi sen alle.
Noh, viime yö vietettiin niin, että sauna ja kylppäri oli Pörtsin valtakuntaa, ja me nukuttiin Pikkuisen kanssa makuuhuoneessa. Jätin oven auki niin että Pieni pääsi yöllä rauhassa tutustumaan paikkoihin ja ite sain nukuttua.
Pikkuhiljaa se alkaa tottua uuteen kotiin, vaikka se on kyllä arin kissa mitä olen eläissäni nähnyt. Oikea ujopiimä. Mulla on haaveena käyttää sitä näyttelyssä, mutta saapa nähdä onko se liian arka.
Ahis; kidesokeria ruokalusikalla suoraan pussista?! Eiks toi oo vähän... outoo?
Nojoo. Syömisiä kirjailen tänne taas myöhemmin... jos ketään kiinnostaa...
