karppaus.infon arkistoitu foorumi

jules: mä olen pohtinut paljon tuota kahvinjuontia, kun itselläni sen lopettaminen oli nyt ajankohtaista. Siirryin siis kofeiinittomaan ja nyt kipuilen, kun sitä pitää juoda joka aterian päälle - ihan pelkkä tapa, ja mä pidän kahvista! Mietin sitä, että ehkäpä tuo on jo niin hyvä muutos (kofeiinista kofeiinittomaan) että en niiden kahvimaitojen vuoksi ala enää asialla stressaamaan. Joku paha tapahan se on oltava mullakin (lopetin jo purkan syönninkin, mikä oli mulla jatkuva ja tosi ärsyttävä tapa!) Että ehkä löysin rantein tuon kahvista vieroittumisen suhteen...? Ei ole tarkoitus vaihtaa kofeiinia lisästressiin kuitenkaan...

Lidlin kofeiiniton kahvi on edullista ja hyvää. Vinkkinä vaan kaikille.

Ei harmainta aavistusta! Kuitenkin selvästi vähemmän kuin aikaisemmin. Huipussaan rasvamäärä oli 70-80E%, kun yritin sillä pitää nälkää poissa. Voin yrittää vähän seurailla ja pähkäillä mitä se voisi nykyään olla.

Rasvan vähentäminen näkyi aluksi ihon kuivumisena, mutta nyt alkaa sekin ongelma häipyä. Elimistö vaatii näköjään aikaa tottumiseen, olipa kyse mistä tahansa.

Minä juon edelleen kahvia enkä ole edes ajatellut sen lopettamista.

Makarios, sympatiani on sinun puolellasi! Iltasyöminen, mantelit, jogurtti - tunnetaan!

Onko Makarie vokatiivi?

Tibbie

Joo mä tykkään kanssa kahvista. Oikeesti. Enkä siitä siis halua luopua kokonaan. Ehkä sitten, jos ongelmat jatkuu, on pakko alkaa miettimään uudestaan sitä maitoa siinä. Mutta Lidliin ois tarkoitus suunnata lähipäivinä (se muuten on hyvää kahvia )

sympatiaa minulta! Ymmarran taysin pettymyksesi!

Ehdotan minakin tota kahvin jattamista, vaikka varaudu kauheaan paansarkyyn. Veljeni sai myos kasien tarinaa kolmeksi paivaksi kun lopetti valilla.

_________________
Lean body mass is me, fat is ON me.
(Dr Vince Quas)

Vokatiivihan minä !

Ja kiitos kaikille sympatioista.

_________________


Carpe diem, carp in dies

Yritänpäs vähän haarukoida tässä syömisiäni.

Kohtalaisen pitkään jatkunut anemia on aiheuttanut ongelmia, koska silloin ei tee oikeastaan mieli syödä mitään, mutta syötävä on, koska on kuitenkin nälkä. Liian helposti olen kuitannut sen nälän jollakin pikkupalalla, vaikkapa muutamalla juustosiivulla. Se vie nälän ja se riittää. Tosin nälkä on sitten tullut uudelleen tunnin-kahden kuluttua ja se ei ole ollenkaan hyvä se.

Nyt siis pyrin syömään zonen määräämät ateriat. Kehon rasvattoman massan määrää en ole laskenut enkä mittaillut. Se on kuitenkin niin pieni, että zonen minimiproteiinimäärä on minulle passeli (kumpi se nyt sitten lieneekin, kahdeksan vai yksitoista annosta). Mikäli yhtään muistan Rosedale-laskelmiani, on molemmissa minulle likimain sama grammamäärä proteiinia.

Proden määrähän määrää sitten hiilarit. Kolmen annoksen aterian syöminen on minulle vähän vaikeaa. Ei meinaa millään upota. Syön sen yleensä vain kerran päivässä ja sitten sen verran kahden annoksen ruokailuja, että kiintiö tulee suurinpiirtein täyteen. Kahdeksan täyttyy kyllä, mutta yhteentoista pääseminen on vaikeaa.

Hiilariruokaa, siis kasviksia meinaa vanhasta tottumuksesta tulla liian vähän. Mutta vaikka sitä kuinka silppuaisi ja sipeltäisi, on perusaineista vaikea saada riittävästi hiilareita varsinkin sillä kolmen annoksen aterialla. Vatsa ei vedä niin paljoa. Siksi siis jotain jälkkärihyvää, fasun sinistä, pari kuivattua taatelia tms.

Pienemmillä "aterioilla" ja välipalatyyppisesti on sitten helpompaa. Marjoja ja hedelmää hiilareiksi tai vaikkapa tomaatteja.

Rasva. Hmmm. Käytössä on edelleen samanlaiset lihat ja mummojogurtti yms. kuin ennenkin, mutta käytän huomattavasti vähemmän rasvaa ruoanvalmistuksessa. Ennen siis suorastaan holvasin rasvalla. Ylimääräiset kermaloraukset ja voinokareet olen jättänyt pois sieltä, missä ne eivät ole välttämättömiä. Oliiviöljypullo kestää jonkin verran kauemmin kuin ennen. Fetan olen vaihtanut kevyempään versioon ja siinä en oikeastaan ole huomannut makueroa, feikkifetaa kun se on kumminkin (siis ei oikeasti kreikkalaista). Pyhäpäivän salaattiin sen sijaan kuuluu aito ja alkuperäinen lampaanmaitofeta.

Mokomaa jaarittelua, pöh. Lieneekö tuosta nyt apua kenellekään.

Mullekaan ei runsasrasvainen ruokavalio sovi, alan yhä enemmän kallistua siihen, että tasapainoinen ruokavalio on mun juttu. Eli kaikkea kohtuudella. Jotenkin vaan on parempi olo, kun ei ole puutetta mistään ja mieliteotkin pysyvät paremmin kurissa, kun ei ole pakko eliminoida kaikkia hiilareita (tai rasvoja tai milloin mitäkin...) Toki repsahduksia joskus tulee, esim eilen repesin!

Jotenkin tuntuu, että se oma ruokavalio kannattaisi miettiä paitsi oman nykyisen terveystilan, myös menneiden vuosien ja tähän tilaan kehittymisen näkökulmasta. Eli mitkä ovat lihomisen syyt alunalkaen, mikä se tie on ollut, jolla ongelmat ovat alkaneet? Mä luulen, että mulla se polku on ollut seuraavantyyppinen: perinnöllinen piilevä sairaus, kotona opittu mässyttely (hiilaria ja rasvaa) - sairaalloinen ylipaino, joka ehkä on laukaissut sairausoireet - siitä alkanut laihdutus- ja liikuntakierre -> hormonaalinen epätasapaino, jota lääkitty e- pillereillä, sokerilla, kofeiinilla -> erilaiset laihdutuskuurit, joissa koko kirjo, viimeisimpänä rasvakammosta eroonpääsy ja sen vapautumisen myötä rasvalla löträäminen -> epäonnistumisista seurannut masennus -> lihominen... Tätä rataa. Mä en usko, että mikään tietty ruokavalio yksin mua on lihottanut tai tulee laihduttamaan, vaan ne asiat ovat suurempia. Hormonaalinen pyöritys on hurja, myös miehillä.

Kas kun (yli)kypsyminen mullakin vaikutta ettei niitä rasvoja sovi ylenäijän mättää...
Kulutus lienee pienehköä, vaikka nyt salillakin on ähelletty seittemän kertaa reilun kahen viikon aikan puolison kanssa...

Mun systeemit on nykysellään 100g rasvaa, 60-70 peroteiiniii ja 20g (joka jatkuvasti alittuu) hiilareita...

Ja kärsimätön kun olen niin vähän taidan taas säätää sinne sovelletun rasvapaaston puolelle pariks päivää..

Mikä kumma tätä kropan ikää lisää, mieli kun ei oikein pysy perässä ja omat lapset kasvaa ohi...ne on jo vissiin mua vanhempia...

Tsemppiä nuorimies Makarios

_________________
Aloituskokeilu 1992.
Uudelleen vuodesta 2000, Atkinsia, Heikkilää, ketokarppia ja sitten lähinnä Kwasniewskia vuodesta 2008.
Huhtikuusta 2019 asteittain karnivoriksi
Kotona!

Hormonaalinen pyöritys iskee minuun etenkin keväisin...

_________________


Carpe diem, carp in dies

_________________


Carpe diem, carp in dies

No niin, sitä paremmalla syyllä Ei muuta ku juoksuaika päälle vaan (= lenkille sieltä!)

Noista protskuista vielä sen verran ,että eikös se ollu 1g*tavoitepaino.Jos tuonne 70-80g tienoille saisit vähennettyä,niin jo on kumma ellei ens keskiviikkona näy tulosta.

_________________
"Sika tohtii,ihminen uskaltaa ja vasikka tekkee mitä ite tahtoo"

Kävelin jo naapurikaupungin kauppakeskukseen ja ratkaisin silava-ahdistukseni ostamalla pullon suloista punaviiniä. Unohdan tekemättömät työt, stressin ja tentit, menen pihaan istumaan ja kohotan maljani ilmalle, joka on kuin morsian ja jolle minä tahdon olla sulhanen.

_________________


Carpe diem, carp in dies

Loistavaa! Tässä sulle ja morsiamellesi taustamusaa!

Muuten hyvä mutta kyllä sinä tarviit kunnon lihallisen eukon...
pidä sitä morsmaikkuna ja nosta sille malja ja vähän kehuskele...

Kyllä se vähitellen lakkaa kantamasta sitäkin roskaruokaa kotiin

_________________
Aloituskokeilu 1992.
Uudelleen vuodesta 2000, Atkinsia, Heikkilää, ketokarppia ja sitten lähinnä Kwasniewskia vuodesta 2008.
Huhtikuusta 2019 asteittain karnivoriksi
Kotona!

Täällä tulee vettä kuin Esteristä konsanaan. Morsio lienee ärripurripäällä.

No rupes täälläkin ärjyyn kesken koiranpissityslenkin...
Siis kunnon ukonilma ja vettä rätkii jotta...
Kyllä se nyt tais Makarios sun morsmaikku kertaheitolla vetästä pultit sulosulhon suvisilavaisista ylistyksistä

_________________
Aloituskokeilu 1992.
Uudelleen vuodesta 2000, Atkinsia, Heikkilää, ketokarppia ja sitten lähinnä Kwasniewskia vuodesta 2008.
Huhtikuusta 2019 asteittain karnivoriksi
Kotona!

Morsiameni huutaa satana "juuh" ja antaa sataa Savoon päin. Helsingissä ilma on ihana kuten aina. Ja vaikka ei olisikaan, Helsinki on ihana kuten aina.

_________________


Carpe diem, carp in dies

Täälläkin on nolo aloitus,käyrä kipuaa ylöspäin Nestettä on kertyny... johtuu kyllä liian vähästä juomisesta.
Pitää vissiin hakia pullo kirkasta illaksi nauttia se wissyn kans. Ainakin huomen aamulla on paino tippunu parisen kiloa
Ilo on vain kuitenkin niin lyhyt aikanen... eiköhän se sunnuntaina oo taas kilot takas. TUPLATEN, perk... eikö nää juhlat jo lopu...

"USKO" EI OO KUITENKAN VIELÄ HIIPUNU, vaikka puoli vuotta olen yrittäny saada painoa tippumaan. RUKOILKAAMME siis yhdessä... kyllä se suvi ne silavat sulattaa