Ahh, jumitus on ainakin hetkeksi päättynyt, vaaka näytti 76,2 kg tänä aamuna - vaatteet päällä!
Tämä viikko olis kyllä mennyt syöpöttelyksi, jos vaan jääkaapissa jotain paheellista herkkua olisi. Kun ei ole, niin on sitten tullut kitattua vettä, vettä ja vettä. Ja kahvia, kermalla. Poitsulla on alkanut taas olla yöt rikkinäisiä, tässä on jo monena yönä saanut herätä rauhoittelemaan ja jopa syöttämään keskellä yötä lasta joka on nelikuisesta nukkunut (enimmäkseen) yöt läpi. Pikkuisen tuppaa väsyttämään, ja etenkin tänään se harmittaa. Parin tunnin päästä pitäisi lähteä ajamaan kohti Oshkoshia, mulla on ajokoe! Jännittää ihan pikkusen vaan, kaikki muu sujuu mutta toivottavasti taskuparkkeeraustaitoja ei tarvitse esittää. Niitä nimittäin ei ole.
No, noi yöheräilyt varmaan liittyy siihen, että pikkuherra kasvattaa itseluottamustaan ilman tukea seisomista ja kävelyä varten, eli tässä saa kohta tämä äiskä aloittaa juoksutreenit. Tuo on normaalistikin sellainen elosalama, että kun se nyt keksii miten pääsee todella lujaa, niin sehän myös käyttää sitä taitoa.
Täällä on käynyt vieraitakin, mukavaa! Kiitokset tsempityksistä, niitä tarvitaan aina!
Me on nyt asuttu täällä lätäkön tällä puolella vähän reilu vuosi, ja ainakin toinen vuosi nyt on tarkoitus olla. Sitten toivottavasti saatais siirto Euroopan puolelle. Vähän mua tällä hetkellä jo huolestuttaa, että mitä tapahtuu sitten, kun multa tämä hoitovapaa loppuu ja pitäisi palata töihin - jonne mua jo nyt kovasti odotetaan! No, olkoon sen ajan murhe se...
Nyt pitää mennä laittamaan nassua kuosiin, alkaa lähtö lähenemään. Pitäkää peukkuja!
