Kiitos kannustuksesta pikku kalat!
ja Miirumaikille erityiskiitos kilpailuun yllyttämisestä!

Mä olen siinä kyllä vähän huono, ei minkäänlaista kilpailuhenkeä.
Mutta jospa mennään käsi kädesstä, tai siis evä evässä. Samaa olen kanssasi pohtinut, että miksi laihduttaminen on ennen ollut niin vaikeaa? Nälkää ja kieltäytymistä. Nyt on aina masu täynnä ja herkuttelen ihan huolella! karpatessa saan myös syödä juuri sitä mikä on minulle suurinta herkkua.
Mullahan tämä 30kg on vaan välitavoite. Sen jälkeen katsotaan, että jaksanko lisää. Jos saan 30kg pois, olen samassa painossa kuin oli 19 vuotta sitten. Se kuulostaa kaukaiselta, mutta ehkä saavutettavissa olevalta, nyt kun 1/3 on jo mennyt.
Tänään aamulla tuli kiire, joten söin vaan partista ja mustikkakeittoa. NAM!
Päivällä menee lihakeittoa, ilman perunaa, tietty. Suon itselleni myös viipaleen ruiskuitukunkkua muhkeilla päällysteillä.
Illalla mene salatti ja ehkä hieman tumaa suklaata pitää napostella
Olin päivällä mun vanhempien kanssa kaupoissa. Niille tulee joskus hirvee tarve ostaa kaikenlaista. En tässä ala selittämään mistä se johtuu sen kummemmin, mutta varmaan jotain menetettyä yrittävät korjata. Mulla on kaikenlaisia möykkyjä lapsudesta.
No, anyway, ostin ihanat avokkaat kevääksi. Pikkukorko, ja varpaat auki ja vaihteeksi ruskeat. Mulla on nyt vaan mustia kenkiä ja yhdet punaiset. NAM! Ne on niin söpöt. Mä rakastan kenkiä joissa on varvas auki. Johtuu ehkä sitä, että tykkään lakata varpaan kynsiä

.
Äiti kysyi myös, että haluanko vaatekauppaan, kun mun paita roikkuu, mutta en halunnut. Tässä vaiheessa ihan turha ostaa mitään. Ompleukone vaan esille ja saumaa kiinni.
Saiskohan huomenna houkuteltua isännän leffaan
