karppaus.infon arkistoitu foorumi

Nyt sitten ollaan sulava suvisilakka, eikun silava.

Painoa tänään siis 76,6 kg. Eli reilun kilon verran enemmän kuin eilen. Mutta syy siihen on tiedossa, eikä sille voi mitään. Mutta eiköhän tämä turvotus tästä ala taas pikkuhiljaa poistumaan kehosta.

Nyt on semmoinen taistelutahto päällä, että onhan se jo kumma, jos en minä näistä kiloistani eroon pääse. Olen aivan liian monesti yrittänyt, silti onnistumatta. Mutta pirulauta, nyt tämä on ihan viiminen kerta tätä lajia.

Siispä tästä päivästä alkaa ainakin minun silavat kärytä.

_________________


painon kehitys
HURUKARPPI
2.1.2007 81,3 kg, pituutta joka päivä sama 167 cm. Tavoite 1=75 kg, tavoite 2=70 kg.

Voi hattivatti! Se oli tämän aamuinen paino mulla aika paha. 77,8 kg. *nielaus*

En ymmärrä mikä nyt taas mättää. Eiku sittenki ymmärrän, söin eilen puolikkaan metripitsasta. Voi älytön, mikä hieno karppieväs, oli muka niin hoppu ja kiire, että siksi piti syödä moista roskaa. voi minnuu rietasta, mutta pikkuhiljaa tästä sitten palaamme ruotuun, eikä pois tulla, vaan nyt Vieteriseni, ME LAIHDUTAMME!!!

_________________




painon kehitys

HURUKARPPI

2.1.2007 81,3 kg, pituutta joka päivä sama 167 cm. Tavoite 1=75 kg, tavoite 2=70 kg.

Tsemppiä Vieteri!

Kyllä ne silavat sulaa, niiden on pakko. Jos niiden on sulattava täälläkin, niin samoin siellä päässä.

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wqunzS0/]

[/url]

Aika samoissa lukemissa täälläkin, pituutta on vain viis senttiä enemmän Itellä alkaa oman jumin syy olla selvillä, pitäis vaan saada jostain itsekuria ja ryhtyä toimeen

Tsemppiä

Jules, minkä olet löytänyt syyksi jumitteluun?


Katsoin tuossa suurinta pudottajaa, ja tulin siihen tulokseen, että omasta mielestäni ainakin näytän paljon hoikemmalta, kuin ne jotka painoi siinä 74 kg. Vai mitä ne/se nyt painoikaan. Mulla ei semmoista löysää ole niin paljon, ku niillä siinä ohjelmassa. Mutta ylipainonen mikä ylipainonen. Siitä on eroon päästävä.

Höh ja minä pössi söin pilkillä ollessa kahvin kanssa yhden donitsin...doink doink, tyhmä minä...

_________________




painon kehitys

HURUKARPPI

2.1.2007 81,3 kg, pituutta joka päivä sama 167 cm. Tavoite 1=75 kg, tavoite 2=70 kg.

Kahvi. Ja sen aiheittama napostelun tarve. Kun alottelin alakarppia vajaa vuos sitten, ei sillä ollu mitää tällasia vaikutuksia, eli oon tainnut herkistyä sille pikku hiljaa. Nyt vaan oo tullut liian monta kertaa todettua se, että jos kahvin juo muulloin kun aterioilla, tulee tarve napostella. Rajoittamista oon koittanut jo vaikka kuin monta kertaa, mutta aina lipsahtaa jossain vaiheessa. Pitäis siis lopettaa sen juonti kokonaan, mutta se on helpommin sanottu kuin tehty (kauhistuttaa ajatella, että kahvista eroon pääsykin on näin vaikeeta, tupakastakin kun ois joskus vielä tarkoitus päästä Addikti mikä addikti )

Painoa tänään 76,9 kg. Joka siis, ONNEKSI on vähemmän, kuin eilen. Tänä aamunakin on vielä vissiin jotain ylimääräisiä nesteitä kropassa, kun alastomana puntarilla seistessäni totesi miäs, että olen aivan juovainen joka puolelta. Eli painaumia ja tyynynkuvia ruhossa.

Tänään pitäs taas käydä lenkillä, jos yrittäis käydä pitemmän lenkin. Kunto kyllä riittäis juosta vähän pitempäänkin, mutta rohkeus perkule pettää. Ne on nimittäin karhut taas heräilleet. Joka taas tietää sitä, että tämä tyttö ei aivan joka paikkaan rohkene yksin mennä. Joten piirit joissa pyörin on jollakseen rajoitetut.

Jos tänään olis hyvä ilma vois mennä taasen pilkille. Mutta ainakaan nyt ei niin lupaavalta näytä, kuin eilisilta. Pilviä on...

_________________




painon kehitys

HURUKARPPI

2.1.2007 81,3 kg, pituutta joka päivä sama 167 cm. Tavoite 1=75 kg, tavoite 2=70 kg.

Mikäs tässä nyt oikein tökkii...olen syönyt tänään pullan, keksin, jotain tavallista jogurttia ja nyt olen kovasti ryhtymässä spagetin syöntiin. No, itselleni armollisesti ajattelen, että tämän kerran vain. Juupa juu! No, entäs sen jälkeen??? Riittääkö vain tämä kerta? Miten saisin itseni stopattua, ennen kuin on on ihan LIIAN myöhäistä? Loppuuko tämä hiilarin mättäminen tähän ja tänään, vai huomenna vaiko ei koskaan...

_________________




painon kehitys

HURUKARPPI

2.1.2007 81,3 kg, pituutta joka päivä sama 167 cm. Tavoite 1=75 kg, tavoite 2=70 kg.

Minä olen miettinyt samaa, että mikä tökkkii. Selittelen täällä myös, että tänään syön jätskiä ja huomenna sitten taas lopetan hiilareitten mässäämisen.
Mikä kumma voi pääkopan sisällä olla, kun tietoisesti menee ja tekee niinkuin ei pitäisi.
No, pitää ajatella positiivisesti, huomenna on uusi päivä ja uusi alku.
Kyllä me vielä onnistutaan!

Mulla oma pää toimii myös tosi taitavasti itseäni vastaan. "Jos mä nyt yhden suklaapalan otan"....tulos että syön koko levyn ja taas lupaan aloittaa kunnon karppina seur.päivänä. Mun pitäisi olla tosi tiukka itseni kanssa ja kurinalainen karppi jotta tuloksia syntyy. Mulla pätee sääntö jos annat pirulle pikkurillin se vie koko käden.
Tsemppiä Vieteri- kyllä me onnistutaan vielä

_________________

Sitä täytyis toimia niin laput silmillä, ettei ostais kotiin mitään, mikä vois viedä väärille teille. Vain ja ainoastaan karppia evästä ja naposteltavaa. Kyllä se taas sitten onnistuu, kun on muutaman päivän saanut itsensä pidettyä ruodussa, mutta se, että pääsee siihen muutamaan päivään onkin jo toinen juttu. Se vaatis kauhean ketutuksen, sen että paino nousis yhtäkkiä monta kiloa, siis sen, että silmät aukeaisivat huomaamaan, ettei tämä voi näin jatkua.

Vaan, niin kauan kuin paino ei hirveästi pomppaa ylös, niin tässä sitten keikutaan hiilarin ja karpin suloisessa sekamelskassa.

Mutta tänään en anna ittiäni hämätä. Siis itseni...

Taistoon!!!

_________________




painon kehitys

HURUKARPPI

2.1.2007 81,3 kg, pituutta joka päivä sama 167 cm. Tavoite 1=75 kg, tavoite 2=70 kg.

Vähän sama ongelma ollu viime päivinä Varsinkin kun oon nyt kipeenä, ei tavan ruoka maistu yhtään ja makeanhimo on entistä pahempi. Ei sitä jaksa skarppaa, vaikka tietää ihan hyvin, että nyt varsinkin pitäis olla ihan minimi hiilareilla, että paranis nopeampaan

Ja se uusi päivä ja uusi alku alkoi pannukakulla ja hillolla.
Jossain suossa tässä nyt rämmitään. Sieltähän pääsee vaan ylöspäin, alaspäin meno voipi olla kohtalokasta.

Vieterin uusi päivä alkoi karpisti, mutta jatkui kahdella munkilla joissa hillosilmä . Eikä siinä vielä kaikki, jatkoa seurasi yhdellä viinerillä ja yhdellä pikkuleivällä.

Voi perskutarallaa.

_________________




painon kehitys

HURUKARPPI

2.1.2007 81,3 kg, pituutta joka päivä sama 167 cm. Tavoite 1=75 kg, tavoite 2=70 kg.

76,9 kg on päivän lukema. Eikös tästä oikein alaspäin pääse ollenkaan???

No, oma vika, kuka käski syödä kaikkea väärää?? Ärsyttää oma pehmoilu.

_________________




painon kehitys

HURUKARPPI

2.1.2007 81,3 kg, pituutta joka päivä sama 167 cm. Tavoite 1=75 kg, tavoite 2=70 kg.

Siis täähän on just se mikä munkin vaakalukemat nosti taas sulateltavalle tasolle... ei kyllä voi ostaa ulottuvilleen yhtään mitään syötäväks kelpaamatonta! Sitä on niin mestari huijaamaan itseään että "ei tää yks haittaa"... ja sitten sen yhden jälkeen voikin ottaa toisen kun kerran otti jo sen ekankin... ja loppujen lopuks voikin sitten mähkiä kaikkea kun kerran meni jo plörinäksi muutenkin

Mutta tsemppiä, vieteri, kyllä me ittemme kuriin laitetaan, vaikka sitten väkisin!

_________________
Ruokakauppa on arjen apteekki
-Antti Heikkilä-

Mun mielestä kuulostaa vähän motivaatiopulalta... Miksi ihmeessä kukaan, joka haluaa laihtua, ostaa kotiinsa "kiellettyjä hedelmiä" itsensä kiusaksi (no okei, vaikka kersoille tai ukolle, mutta voisko niilläkin olla herkkupäivä...)

Makeanhimoonhan on konstinsa, ehkä ne pitäis ottaa käyttöön tai sitten pitää itsensä kanssa palaveri siitä, että onkohan nyt oikeesti mitään haluja/tarvetta laihduttaa ylipäänsä. Vai miten on?

ruoskaa heilutellen, Lemmu

PS: kyllä mä tiedän, että taistelu ei ole niin helppoa, miltä se kirjoitettuna näyttää... nimimerkillä kokemusta on.

Mulla ainakin vaikuttaa hirveästi se, että olin jo kerran tavoitepainossani, tai siis että alunperinkään en ole karpannut laihtuakseni... ja meillä on se kuuluisa "muu perhe" joka (ristiretkestäni huolimatta) syö ylähiilaristi. Makea ei niinkään ole ongelma, vaan hh-pitoinen ruoka. Leipä. Pizza. Ja okei, makeakin lauantaisin, jolloin on lasten karkkipäivä ja mä näpistelen muka kaikilta salaa muksujen karkkikiposta ohi kävellessäni

Siitä sitten pikkuhiljaa paino on hiipinyt ylöspäin. Ajattelin tarttua itseäni niskasta ennenkuin paino on noussut niin että ketuttaa ihan kympillä.

_________________
Ruokakauppa on arjen apteekki
-Antti Heikkilä-

Kiitos Lemmu kirpeistä ruoskan iskuista!

Kyllä sitä kaipaa välillä tuollaistakin. Olen mm. tänään miettinyt, että onko se vain niin, että minä en tästä laihdu muulla kuin rasvaimulla, jos silläkään. Jos vain antais laihduttamisen olla. Eli yrittäis elää edes tämän kokoisena.
Nooooh, sitten kuitenkin päätin, että prkl, jos minä olen kaks vuotta laihduttanut aktiivisesti, onnistumatta sen kummemmin, niin en anna periksi vieläkään. Jos en kahden vuoden päästä ole onnistunut sittenkään, niin sillon on sama heittää vaikka lusikka nurkkaan. Sen verran sinnikko olen, etten taija periksi antaa. Vaikka aika ajoin se mielessä käykin.


Jotta anna Lemmu ruoskan viuhua, minä otan iskuja vastaan ja ihan mielelläni!

_________________




painon kehitys

HURUKARPPI

2.1.2007 81,3 kg, pituutta joka päivä sama 167 cm. Tavoite 1=75 kg, tavoite 2=70 kg.

Huh, onneksi otit sanani tuolla asenteella vastaan, ajattelin, että tulkitset minut paskaksi eukoksi Olen nimittäin itse pyöritellyt päässäni niin paljon niitä ajatuksia, että "mikä vika on kun en laihdu" - niinkuin tiedät. Ja kun etsii niitä vikoja, niin mulla ei ainakaan vika ole munkeissa ja herkuissa, sun tapauksessa tän päiväkirjan perusteella tuo oli ainakin selkeä korjaamisen kohde Että turhaan miettiä ja surra ja säästää rahaa rasvaimuun (jota minäkin suunnittelen joka toinen viikko, heh) vaan on ihan rehellinen itselleen ja jättää ne ylimääräiset herkuttelut pois. Jos ei sittenkään ala paino laskea, niin voi olla aiheellista miettiä vielä tarkemmin.

Mutta sinä olet reipas ja onnistut varmasti niissä vimpoissa pikkukiloissasi! Välillä pitää myös löysäillä ja syödä herkkua, ei elämä voi ihan askeesiakaan olla.