Kiitti.
Vähän tuosta nopeasta laihtumisesta tulee myös paineita, pitäisi reippaasti jumpata ja kiinteyttää itseään ja kasvojaan (eritoten näin alle kolmekymppisenä olisi aika kurja näyttää bulldogilta laihtumisen jälkeen). Mutta eiköhän tuo vauhti sitten tasaannu jahka vähän vielä kutistun, nyt on vielä reippaasti mistä laihtua niin ne kilot karisevatkin kivasti.
Kalorilaskurista on ollut kovasti apua, sen ansiosta tulee pidettyä itsensä vähintään tietyssä kalorimäärässä päivän aikana eikä tule kokonaan unohdettua syömistä. Sen kanssa on myös kovin helppo suunnitella päivän aterioita ja katsoa että suhteet ovat jotenkuten kohdillaan. Partaäijän syöminen väheni aika reippaasti ruvettuani katselemaan miten paljon mitäkin syön. Se on semmoinen herkku jota tulee helposti syötyä isot kasat vaikka ei olisikaan nälkä.
Olen myös aika huono arvioimaan esimerkiksi kasviksien määrää, mutta nyt kun ne on tullut punnittua ja laitettua määrät ylös, niin saa sitten paremmin pidettyä sekin osio kunnossa. Ja jahka tätä tarpeeksi kauan nyt jatkaa, niin varmaan sitten rupeaa se silmämääräisesti arvioiminenkin toimimaan paremmin ja uskaltaa luottaa vain omaan arvioon syömistä määristä.
Aiemmin tuli syötyä joko liian vähän tai reippaasti liikaa per päivä, nyt olen mielestäni hyvässä keskikohdassa. Kalorimäärä voisi ehkä periaatteessa joinakin päivinä olla vähän korkeampi, mutta toivon kovasti että pystyn luottamaan omaan oloon eikä että pitäisi sitten pakolla tunkea suuhuni ruokaa reippaasti enemmän kuin miltä tuntuu. Ehkäpä nyt noita vararasvoja on niin paljon, että kroppani ei tunne enempään ruokaan tarvetta.
Ja on kyllä äärettömän hienoa saada lisää intoa lukemalla teidän kommenttejanne ja selailemalla foorumia ja muitten kokemuksia, taistoja ja ilon hetkiä.
Ja juu, se metallinen rullamitta oli kyllä ihan hirmuinen käyttää ennen kuin hoksasin tuon piuhajutun ja lopuksi vihdoin hankin tavallisen mittanauhan. Se äänikin jo itsessään ärsyttää mikä siitä rullamitasta tulee sen naksuessa ja poksuessa.
