karppaus.infon arkistoitu foorumi

Aloitin karppauksen parisen kuukautta sitten ja ihan kivasti on pudostus käyntiin lähtenyt. Lähtopainoni oli tuolloin 80 kg ja tänä aamuna vaaka näytti 75 kg. Yllättävän helppoakin tämä on ollut; en nimittäin pidä mistään makeasta, en riisistä enkä myöskään pastasta ja leipääkin olen aina syönnyt todella vähän. Ainoa, mitä välillä kaipaan on peruna: uuniperunat ja oikea muusi. Oluen päätin jättää kokonaan, tosin olen juonnut kuivaa omenasiideriä

Tavoite, 65 kg, on vielä kaukana mutta karpaten taidan onnistua. En pidä mistään liikunnasta, kunpa sekin kärpänen minua joskus purisi. Keksin aina, mitä ihmeellisimpia selityksiä itselleni, miksi en tänään voi mennä lenkille, uimaan jne.

Tuo on juuri minua, että aina on jokin selitys (itselleen!) miksi ei voi lähteä lenkille tai salille, vaikka sinnekin olen vuosikortin ostanut... Pahimpana ongelmana pidän karkkeja, niitä tekee aina iltaisella niin mieli.
mainittakoon vielä, että kotona iltaisin tosin olen jaksanut punnertaa huolella ja alkaahan ne tuloksetkin pikkuhiljaa vatsanseudulla näkyä Hyvä ja nopeatempoinen musiikki tepsii!

Sinullahan on kuitenkin lähtenyt tosi hyvin ja tuloksekkaasti karppaus käyntiin, samaa rataa vaan

_________________

Ostin miekin 3 kk:n kortin mutta ei siitä mitään tullut; mielessäni syytin ohjaajaa, ettei neuvonut tarpeeksi hyvin, kun en enää toisella kerralla hokannut miten niihin laitteisiin väännyttiin. Se jäi sitten siihen toiseen kertaan. Uimahalliinkin on vielä tälle vuodelle käyttämättömiä lippuja varmaan 20 kpl jemmassa.

Olen iloinen, että kilo on tippunut viikon aikana. Mulla on kuitenkin sen verran ylipainoa, ettei muutaman kilon pudostus ihan heti näy. Jotenkin sitä vaan odottaa, että kaikki heti huomaavat jopa sen kilon pudotuksen. Työkaverit ovat kyllä sanoneet, että housut lötköttävät persauksesta jo aika tavalla. Tänään kävin ostamassa uudet farkut ja koko 40, tosin sitä lyhyttä mallia, mahtui päälle. Täytyy sanoa, että suu oli aika leveällä hymyllä siellä pukukopissa

Se, mistä sain elokuussa todellisin kipinän painonpudotukseen oli se, että yhdellä ruokatauolle kävelin kaupungilla ja katselin vaateliikkeiden näyteikkunoita: niissä oli kauniita vaatteita mutta ei mitään toivoa, että ne päälle mahtuisivat. Päätin, että nyt saa loppua kaupoista XL-XXL-vaateiden metsästys, vaatteet kun nykyisin ovat aika piukkia.

Jumissa tuntuu painonlasku olevan. Tosin olen hieman lipsunut; hieman perunamuusia ja yhtenä päivänä hirvittävä pizzan himo yllätti. Siinä sitten hotkin pizzan alta aikayksikön ja seuraamukset olivat sen mukaiset: hirvittävä turvotus, ihan kuin viimeisillään raskaana olisin ollut ja ähky olo jatkui pitkälle iltaan. Oikeastaan olo helpottui vasta seuraava päivänä.

Tuntui siltä kuin olisin saannut kunnon opetuksen, mitä siitä seuraa, kun antaa himoilleen vallan. Enpähän enää pizzoja taida ihan heti syödä.