Hejsan på alla!
Oon seuraillut tätä foorumia jo niin kauan, että alan tuntea itseni kohta tirkistelijäksi, ellen jo nyt osallistu myös jollain muulla tavalla kuin Voilla voittoon -kampanjasivua päivittämällä! Sitä paitsi lienee ihan hauskaa ja hyödyllistä kirjoittaa hieman tarkemminkin ylös näitä omia syömäröintejä, juomarointeja, liikkumisia jne.
Eli olen pian 23 vuotta täyttävä opiskelijatyttö, joka ei ole varsinaisesti koskaan ollut kovin ylipainoinen, mutta jonka ruokailutottumukset ovat aina olleet hieman mitä sattuu, mikä on heijastunut myös muuhun terveyteen ja ennen kaikkea minäkuvaan aika paljon.
Karppaamisesta kuulin jo joitakin vuosia sitten, mutta nuoruuden kasvuhormoneilla ja muulla virkeydellä varustettuna en ajatellut, että minkäänlainen elämäntaparemontti olisi vielä pitkään aikaan itselleni tarpeeseen - varsinkaan remontti, joka karsisi ruokavaliostani karjalanpiirakat (omg!), Maraboun minttusuklaan, mandariinit, Fazerin ruispuikulat, juustonaksut ym. hiilarisössöt, joita olin vetänyt siihen asti lähes päivittäin.
Viime kesänä Balkanilla reissatessa mukana ollut ystävä kuitenkin ihmetteli, miten yleensä niin kovin energinen ihminen oli aivan veto poissa suurimman osan ajasta ja vedin helposti kahden tunnin päikkäreitä. Jossain määrin yhdistin mielessäni tuon väsymyksen porottavaan aurinkoon mutta myös kaikkeen siihen vetämääni jäätelöön, karkkiin, pastaan, burekiin, gyrosiin ym. valkoiseen leipään. Todellinen herätys olivat kuitenkin vasta bikinikuvat, joissa solakan uuman tilalla esiintyi useimmiten pingottunut pallo ja naama oli pöhöttynyt kuin pultsarilla.
Ennen joulua sain painoa alas jonkinlaisella hyväkarppauksella melkein vahingossa noin kolme kiloa, mutta joululomalla tuli vietettyä aikaa Protein Power -kirjan sekä muiden karppausoppaiden parissa, mikä iskosti päähän, että parantaakseni yleistä oloa, kannattaa tämä asia tehdä kunnolla ja yhtäjaksoisesti eikä haaskata ns. karppaajan golden shotia palaamalla välillä hiilarimaailmaan.
Enpä arvannut, että kun hieman lähden painoa pudottamaan jättämällä hiilareita pois, tulee mun koko siihenastinen ravitsemustietämys mullistumaan ja että karppaus todellakin muuttaa koko elämän... Minä, jota luonnontieteet on aiemmin kiinnostanut kuin kilo pa..aa, nörään nykyään usein ihmisen fysiologiaa käsittelevien kirjojen parissa ja käännytän siinä vaivihkaa insuliiniongelmaisia lähimmäisiäkin.
Opeteltavaa on toki vielä paljon eikä mitään virallisia totuuksia täältäkään varmasti löydy, mutta omaa kehoani kuunnellen haluan löytää parhaan mahdollisen elämäntavan itselleni.
Kaikkein ihmeellisintä mulle on ollut ehkä tämä rasvamyytin romahtaminen - eli läski ei teekään läskiksi, vaan insuliini on vääränlaisessa ruokavaliossa se hirviöhormoni, joka on länsimaisen yhteiskunnan useimpien terveysongelmien taustalla. Nykyään lautaselta/kupista löytyykin monipuolisesti kylmäpuristettuja kasvisöljyjä, pähkinöitä/siemeniä kuin sitä ennen niin pelkäämääni eläinrasvaa. Oksettaa ajatellakin, että vedin joskus kaakaoni VETEEN tehtynä enkä kuohukerman ja kookosrasvan kanssa.
Nyt lipsahti vähän turhan pitkän jaarittelun puolelle, mutta oli kiva kirjoittaa näitä itsellenikin ylös. Kiitos, jos jaksoit lukea tänne asti! Jospa sitten jatkossa vähän enemmän tähän itse kampanjaan liittyvää hölötystä...
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
