karppaus.infon arkistoitu foorumi

Meikäläinen on repsahtanut niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin pahasti että nyt ahistaa. En ole painanut näin paljon edes ollessani viimeisilläni raskaana. Eli kauankos tässä on nyt tätä voikukka-aikaa jäljellä? En löytänyt oikein tarkempia ohjeita, enkä ole moisiin osallistunut aiemmin.

No, heikkoutena mulla on ainakin peruna. Ai että, peruna.. nam nam.. peruna kaikissa muodoissaan. <3 Toisena sitten tuo tissuttelu, joka sitten saa aikaan sen että tekis mieli syödä jotain. Muutenkin tuntuu että aina olisi kiva syödä jotain.

En halua enää katsoa peiliin, etoo jo niin paljon. Olen aina ollut hoikka/normaalipainoinen, ja tykännyt elää terveellisesti. Olen päästänyt itseni repsahtamaan, ja itseinhon määrä on valtaisa...

Juu, pituutta 163 cm ja painoa taitaa olla jo 78 kg.

Moi!
Kampanja alkoi juuri. Elokuuhun taisi kestää.
Mukaan ja matkaan, kyllä se siitä.

_________________


En se minä ollut ja siksi toiseksi se oli vahinko.

Hyvin me Mörökölli tähän projektiin mukaan ehditään. Mulla on painoa enemmän kun sulla ja pituutta vähemmän, joten ei vaivuta epätoivoon! Tarkkaillaan tilanteen kehittymistä eikku

Kiitos vaan tsempaamisesta! Tossa välillä onnistuin laihtuu muutaman kilon, mutta sit käytiin reissussa ja se siitä sit..

Kyllähän se masentaa, kun se normipaino on ollut 55-58 kg:n välillä vuosia, sit yhtäkkiä noin kaksi vuotta sitten tuli tällai pompsahdus! Olis vaan heti pitänyt ottaa itteesä niskasta kiinni! :/

Pahinta on kun tuntuu ettei tota itsekuria nykyään ole sit pätkääkään! Mistä mä sitä ennen olen kehittänyt??

_________________

Niinpä. Mulla "kipuraja" on aina ollut 56 kg, viimeistään kun se on ylittynyt, on alkanut parin kolmen kilon laihis. Ja kyllä siinä ennen muuta itsekurista ja -kriittisyydestä on kyse. Jos en tietoisesti rajoittais ja harkitsis syömisiäni koko ajan, painaisin saletisti jotain 70 kg. Oon muuten saman pituinen kuin sä ja viimeisilläni raskaana painoin 70 kg

Tsemppiä ja pidä ennen kaikkea hermot kurissa - se takaa onnistumisen

_________________
Jokainen ateria on tilaisuus syödä niin että laihtuu.

Mulla oli vikassa raskaudessa paino 72 kg, ja aika pian ne kilot sit kyl lähti. Sit vielä karppasin (olen on/off karpannu vuodesta -97 eli nykyisin tosi off..) niin olin jo aika tyytyväinen itteeni. Mut sit mä olen vähän semmonen, että kerran kun repsahtaa niin sit se on menoa! Lopetin salilla käymisen, sen huomaa kyllä siinä omassa mielialassakin.. tuntuu ettei oikein jaksa niin hyvin katsoa syömisiään. :/
Sitä aina ennen hymisteli niille jotka ei pitäneet huolta ulkonäöstään tai painostaan... Ja nyt huomaa, miten ahistaa kun ei mahdu vaatteet päälle eikä voi pukeutua silleen kun haluaisi. Tuntuu usein ettei viitsi käydäkään missään kun ei ole hyvä olo.

_________________