els kirjoitti:
No mutta eikö kaikki muukin kawassa suositeltu nosta virallisen puolen karvat pystyyn (voi, kerma, keltuaiset...)?
Ja silti vielä neljäkymmentä vuotta sitten silloinen virallistaho oli kovasti kalanmaksaöljyn puolella...
Vastaus: omaa kokemusta ei ole, kun pentuhenki-ihmiset olivat jo yli kymmenen siinä vaiheessa jolloin meillä aloitettiin VHH. Valitettavasti.
Mutta sen verran tiedän, että 10 vuotta VHH'ta (joista viimeiset juurikin kawaa) ovat tuoneet taloon kaksi rauhallista, hoikkaa ja hyvinvoivan oloista aikuisenalkua. Toinen pääsi/joutui kerran mittauttamaan labra-arvonsakin, ja niitä parempia ei ole karppilassa vielä tainnut näkyä (katsoo asiaa sitten virallisten tai karppien silmälasien takaa)... niin että ainakaan murkkuiäsää 10 vuotta karppia ei tapa edes hankalat geenit saaneita ja normaaliin pasta-leipä-perunaan tottuneita mutta muuten terveehköjä ihmisenalkuja.
Ja mitä tulee hiilarivalintoihin niin perunat eivät ole pakko, kuten eivät jauhotkaan. Juurekset ja tuoreet hedelmät (joiden fruktoosista osa päätyy suolistobakteerien iloksi, kiitos niitä sitovien kuitujen) sopivat varmasti monelle mukaan; ja riisiäkin voi kokeilla (se näyttäisi olevan viljoista vähiten ongelmia herättävää; ja jooei, meillä sitä ei käytetä, mutta syyt ovat muualla kuin kawassa).
Ei taas liity ketjuun vähääkään, mutta kun tää on jo aika mones kerta, kun mä näen tän elsin kommentin fruktoosi+kuitu yhdistelmästä, niin anna hieman siimaa, että mistä lisää infoa. Loikkanen mainitsee asiasta niin pintapuolisesti, ettei tämä mekanismi ihan vielä auennut...joo tarkastin toki mitä aki aiheesta kirjoitti

Aiheeseen: Ehjässä perheessä, jossa ruokavalio on samankaltainen päivästä toiseen toiminee monenlainen ruokavalio, mutta entäs sitten yhteishuoltajuuslapset, jotka sinkoilevat isältä äidille ja toisinpäin. Jos lapsen kannalta ääripäissä ruokavalio on lähes päinvastainen, niin mitä silloin pitäisi tehdä? Ja joo...on ihan omakohtaisia kokemuksia. Meillä lähisuhde on sellanen, että jälkeläinen on mulla noin 120...160 yötä vuodessa ja loput toisella vanhemmalla. Se on melkein 40/60 karppausta ja sitten jotain aivan muuta. Onko ihme jos jälkeläinen vähän paisuu, kun ei koskaan kroppa adaptoidu mihinkään. Kenen pitäisi tässä tapauksessa joustaa. Minunko, joka luulen kokemani mukaan olevani terveellisemmällä ruokavaliolla vai tämän toisen, jolla on 7 suuta ruokittavana (bulkkihiilareilla).
Niin tekisi mieleni sanoa, että hiiteen koko karppaus silloin kun poju on täällä, mutta jotain tolkkua sentään. Meillä ei syödä eineksiä, eikä tietojeni mukaan pilaantuneita rasvoja. Hiilareita kylläkin, ettei aina tarvii pojan kropan opetella uusia reittejä energian tuottamiseen. Näin se kai vaan menee, että tehdään jauhissoossi ja isi syö sen kukkakaalimuussilla ja poju perunoilla tai pastalla. Ei liene järkevämpääkään vaihtoehtoa. Vai tuleeko jotain mieleen?