els kirjoitti:
Ei kenenkään kannata olla vuositolkulla kovin pienillä kaloreilla - varsinkaan jos niillä ei laihdu. Sitä kutsutaan nälkiintymiseksi ja se vie pitkän päälle takuulla ongelmiin - kuten varmaan moni on huomannutkin.
Eikö silloin olisi järkevämpää kysyä ensiksi, miksi joku ei laihdu (varsinkaan nälkiintymiskaloreilla)?
Ja tuohon on etsittävä vastausta jostain muualta kuin termistä "itsekuri", joka käsite ei kuulu minkään normaalieliön ruokasäätelyn perusohjeisiin.
Mun mielestä moni voisi lukea tuon ylläolevan ihan ajatuksella ja vaikka useamman kerran.
En itse ymmärrä yhtään, että minkä takia jotain asiaa yritetään ratkaista sellaisella tavalla, jolla se ei ole ennenkään ratkennut, en siis ihan totta tajua. Ei kai kukaan yritä hakata päätään seinäänkään jonkun asian toivossa uudestaan, ja uudestaan?
Mä voin omakohtaisesta kokemuksesta sanoa, että olen hoikempi ja kiinteämpi korkeammilla kaloreilla kuin mitä olin kovin alhaisilla kaloreilla ja huonolla syömisellä. Se starvation kokeen pitäisi olla pakollista luettavaa jokaiselle, joka haluaa olla alhaisilla kaloreilla laihtumisen takia.
Ja siis ymmärrän kyllä ettei asiat ole mustavalkoisia ja helppoja, varsinkaan vähän vanhempana jo rikkinäisellä aineenvaihdunnalla, mutta ei niitä varmaan voi korjata rikkomalla sitä aineenvaihduntaa lisää?
Näkiintyminen herättää ainakin mulla suuria tunteita, jo ihan naisten oikeuksien näkökulmasta yms. Minkä takia pitää heikentää omaa toimintakykyä ihan vapaaehtoisesti vielä, kun kumminkin ollaan sellaisessa tilanteessa, jossa voidaan/saadaan syödä ihan kunnolla, ja vapaasti; tää on tosi arvokas ja ainutlaatuinen asia. Tää ei siis liittynyt enää tuulimummaan varsinaisesti, olen vaan miettinyt asiaa tuosta näkökulmasta viime aikoina. Ihmisryhmiä on helppo hallita sitä kautta, että heikennetään ne liian vähäisellä ravinnolla, mihin muuhunkaan toi laihduttamisen pakkosyöttö naisille tähtäisi.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
(calculla tulee pienempi)
