Äitini hokee minulle, että minun PITÄÄ ottaa D-vitamiinia purkista, koska sitä ilman ei pärjää. En ole osannut selittää hänelle tarpeeksi hyvin, miksi en tarvitse lisäravinteita. Auttakee...

Äitisi on todennäköisesti oikeassa. Millä leveysasteella asut?

En ole vain vakuuttunut siitä, että noista D-vitamiininapeista olisi kuitenkaan apua. Mutta korjatkaa jos olen väärässä...

Intake of ordinary doses of vitamin D supplements seems to be associated with decreases in total mortality rates.

Dietary vitamin D supplementation is associated with reduced risk of type 1 diabetes. Ensuring adequate vitamin D supplementation for infants could help to reverse the increasing trend in the incidence of type 1 diabetes.

Vitamin D deficiency afflicts most MS patients, as demonstrated by their low bone mass and high fracture rates. However, the clearest evidence that vitamin D may be a natural inhibitor of MS comes from experiments with experimental autoimmune encephalomyelitis (EAE), a model of MS. Treatment of mice with 1,25-(OH)2D3 completely inhibited EAE induction and progression. The hormone stimulated the synthesis of two anti-encephalitogenic cytokines, interleukin 4 and transforming growth factor beta-1, and influenced inflammatory cell trafficking or apoptosis. If vitamin D is a natural inhibitor of MS, providing supplemental vitamin D to individuals who are at risk for MS would be advisable.

Early sun avoidance seems to precede the diagnosis of multiple sclerosis (MS). This protective effect is independent of genetic susceptibility to MS.

An association was found between low UVB irradiance and high incidence rates of type 1 childhood diabetes after controlling for per capita health expenditure. Incidence rates of type 1 diabetes approached zero in regions worldwide with high UVB irradiance, adding new support to the concept of a role of vitamin D in reducing the risk of the disease.

Multiple sclerosis (MS) and type I diabetes mellitus are autoimmune disorders, where the body's immune system attacks its own tissue. The diseases are entirely different clinically, but have nearly identical ethnic and geographic distribution, genetic similarities, and, as is now known, shared environmental risk factors.

Tämä ketju tuli mieleen, kun eilen lueskelin Grovesin Trick and treattia. Käytännössähän 90% D-vitamiinista pitäisi tulla ihon kautta, mutta kun kesällä parissa tunnissa sitä voi kertyä 20000 IU:ta, talvella sitä kertyy keskimäärin 1000 IU:ta päivässä.

Lisäksi vielä viitattiin toiseen tutkimukseen jossa oltiin mitattu D-vitamiinisynteesia Edmontonissa, jonka perusteella voisi olettaa, että myös suomessa käytännössä D-vitamiinia ei auringosta saa ollenkaan kuin välillä huhtikuu-syyskuu.

Grammoiksi muutettuna (wikipedian mukaan) tuollainen 20000 IU:ta vastaa 500 µg:tä kolekalsiferolia/ergokalsiferolia. Vertailuksi, sadassa grammassa siikaa on vähän yli 20 µg:tä, mikä tarkoittaa että ruokavalion kautta puutetta ei pysty korvaamaan. Lisäravinteissa taas on D-vitamiinimyrkytyksen riski kun lähdetään tarvittavan isoihin annoksiin.

Tämähän siis tarkoittaisi, että keskimäärin jokaisella näillä leveysasteilla on jonkinsorttinen D-vitamiinin puutos päällä suurimman osan talvikuukausista.

Eli siinä mielessä nuo lisäravinteet ovat yhtä tyhjän kanssa. Mutta mitään fiksua ratkaisuakaan tuohon saantiongelmaan en ole keksinyt. Lomamatka talvella aurinkoon tekee varmasti terää, mutta siitäkään ei saane tarpeeksi koko pimeää talvea varten.

Nyt kun sen noin sanot... ostan

Mutta kun kyse on rasvaliukoisesta vitamiinista niin veikkaisin, että kuidut voisi heittää mäkeen samantien estämästä imeytymistä.