Mieheni luki mielenkiintoisen pätkän minulle vanhasta Helge Ingstadin kirjasta "Turkismetsästäjänä Pohjois-Kanadan intiaanien parissa". (painos 1936)
Talvet olivat todella ankaria ja kahdeksan kuukauden ruokavaliosta Helge kirjoitti seuraavaa:
"Olen maininnut, että periaatteena on päästä käsiksi peuran rasvaisimpiin ja ravitsevimpiin osiin ja että tarpeellinen vaihtelu saavutetaan käyttämällä ydintä, sydäntä, munuaisia, maksaa, rasvaa, mahalaukun sisällystä, kurkunpäärustoa, kieltä, aivoja, kuonoa, kitalaen hermoja, verta, rintaa, kasvavia sarvia, sikiöitä y.m., keittämisen ja paistamisen tapahtuessa sangen pintapuolisesti. Liha kuten kaikki muukin valmistetaan ja syödään ilman suolaa. Ruoan kanssa juodaan sokeritonta teetä.
Tässä on siis intiaanien keittiön salaisuus. Tämä elintapa, joka on syntynyt itsestään alkukantaisella tasolla olevan kansan keskuudessa, tekee mahdolliseksi ei ainoastaan yksipuolisen liharavinolla elämisen noin kahdeksan kuukauden aikana vuodesta, vaan pitää lisäksi intiaanin erittäin hyvässä kunnossa.
Lihansyöntikausina ilmenee harvoin uusia sairaustapauksia (keripuksita en koskaan ole kuullut puhtuttavan), vieläpä keuhkotautisetkin näyttävät tällöin voivan paremmin.
.....
Elin koko talven, noin kahdeksan kuukautta, ainoastan riistasta heidän periaatteittensa mukaan. Niin kauan kun sain kyllikseni peuran lihaa, siis rasva-ainetta, olin joka suhteessa terve enkä huomannut koskaan vähintäkään taudin oiretta. Jos sen sijaan rasvan saanti väheni, heikkenin nopeasti - saatoin syödä rajattomia lihamääriä tuntematta itseäni kylläiseksi ja tulin herkemmäksi kylmyydelle.
Huomautan vielä, etten minä, päinvastoin kuin useimmat valkoiset metsänkävijät, käyttänyt enkä myöskään kaivannuts suolaa, söin kuivattua lihaa, ja rasvaa sekä raakaa ydintä aina kun vain oli siihen tilaisuutta. Tunsin, että se oli ravintoa, joka antoi pysyvää työkykyä ja joka kylmänä talvipäivänä oli ehdottaomasti parempaa kuin pala leipää voin tai juuston kanssa."
(Helge Ingstad oli norjalainen tutkimusmatkailija.)
Kuulostaa kovin äitini tuulimumman ruokavaliolta
UGH - istuva kolja