mlv kirjoitti:
Haittana on kun on vaikea seurustella samaa ikäluokkaa olevien ystävien kanssa kun ei voi puhua lääkkeistä eikä lääkäreistä eikä sivuvaikutuksista.
Anteeksi, mutta nauroin.
Mulla ainakin iho ei ole enää yhtä kuiva ja on muutenkin mennyt paljon paremmaksi. Tosin karppauksen alussa kädet oli kuin hiekkapaperia ja piti kokoajan rasvapurkilla käydä mutta nykyään olen hylännyt käsirasvan kokonaan, voisin heivata sen (ja muutkin rasvat samantien kun ei näytä olevan käyttöä

) siskojen käyttöön. Mulla on jalat ollu aina ihan kamalat, täynnä pieniä vaaleanpunaisia näppyjä ihokarvojen juuresta. Nyt ne on hävinny kokonaan, tai sitten se johtuu siitä että olen ollut paljon shortseissa ja jalat on saanu väriä. Käsivarsissa mulla oli tosi paljon "finnejä", siis sellaisia pieniä näppylöitä joita puristelemalla on tullut valkoista mönjää. Nyt nekin ovat kaikki kadonneet, enää arpia jäljellä. Toivotaan että tämäkään ei ole auringonoton aikaansaannosta vaan pysyvää laatua. Naama on myös kuin lapsen pylly, mitä nyt joskus tulee joku pieni näppy ja mustapäät eivät ole vielä kaikki lähteneet, muistan kuinka otsa kukki syksyllä kun elin ruisleivällä ja metukalla. Nyt ei ole pakko käyttää meikkivoidetta, pisamatkin näkyvät paremmin eivätkä silleen tyhmästi haaleasti meikin alta.

Joku tuolla puhuikin, että hiustenlähtö voi olla tavallista.

Multa on koko kesän lähtenyt hiuksia, ihan kun vähänkin haroo niin kamala tuppo kädessä. Harjaamisen jälkeen harjassa on yhtä paljon hiuksia kuin ennen kuukauden harjaamisen jälkeen. Olen syyttänyt tästä kitukuureilla elämistä ja blondausta ja ajatellut että kyllä ne tästä kun karppaa niin pysyy paremmin, mutta kattoo nyt miten käy, lähteekö kaikki pitkät hiukset ja jäljelle jää vain ne lyhyet parin sentin karvat.
Ruoka pyörii edelleen mielessä kokoajan, varsinkin kun on niin paljon uusia reseptejä ja ohjeita vielä kokeilematta, niin iltaisin suunnittelen seuraavan päivän ateriat valmiiksi. En ole enää ärtynyt kun en tasan kolmen tunnin päästä ruokailusta ole saanut syötävää (auta armias läsnäolijoita jos se vielä venyi !) enkä kyttää kelloa yhtä paljon kuin ennen ajatuksella "milloin saan syödä taas." Kyllä sitä vieläkin tulee harrastettua mutta ei yhtä usein ja yleensä ajattelen että oho, söin neljä tuntia sitten eikä vieläkään ole nälkä.
Kaikkein parasta on kyllä se että saa syödä itsensä täyteen, ruoka on hyvää, ei tarvitse laskea mitään ja mikä parasta, ei liho !
