karppaus.infon arkistoitu foorumi

Tai uusi ja uusi - vonkale enemmän tai vähemmän olen kai ollut koko ikäni.

Olen 40+ nainen joka on kamppaillut kilojen kanssa koko elämänsä. Mieheni opetti minua aikoinaan "terveelliselle" ruokatavoille - vedettiin margariinia ja minoraa (muistaako joku sellaista juustoa?), rasvaa piti välttää jne. Hän ja hänen sukulaisensa halveksi lihavuutta yli kaiken ja he olivatkin hoikkia ja sporttisia. Minä taas rupesin pyöristymään jo teini-iässä ja lasten myötä tilanne paheni. Olen laihduttanut pari kymmentä vuotta, painonvartijoita, vähärasvaista, jne - you name it. Jossain vaiheessa rupesi hiipimään syömishäiriötä kuvaan, siis ahmiminen.

Parisuhde lähti rakoilemaan ja syöminen yltyi. Ero tuli ja paino putosi sen jälkeen parikymmentä kiloa. Ei fiksulla tavalla vaan olin niin kriisissä ja sokissa ositusriitojen ym keskellä etten pystynyt syömään. Uusi parisuhde, uusi lapsi, vanhat möröt tulivat taas kuvaan ja paino lähti nousemaan. Parisuhde lähti rakoilemaan ja minä painelin lihapatojen ääreen. Olen muuten sitä mieltä jos ei miehiä/parisuhteita olisi niin ei olisi paino-ongelmiakaan Toinen ero. Siinä vaiheessa lähdin karppaamaan. Lähinnä uhmasta, molemmat mieheni olivat tuoneet esiin että Atkins on saatanasta jne. Kyse ei ollut mistään tyylipuhtaasta karppaamisesta. Jätin viljat, perunat, pastat, riisit, sokerit pois - mutta välillä olin kokonaan syömättä kun en kyennyt sydänsurujen takia. Paino putosi 25 kiloa mutta sitten tuli jumi.

Vaihdoin työpaikkaa ja piti mennä työhöntulotarkastukseen. Siinä kävi ilmi että verenpaine pilvissä, kolesteroli koholla. Työterveydenhoitaja kauhisteli ruokavaliotani - silloin tavallaan hyväkarppasin. Lääkäri saarnasi ylipainosta ja sanoi että jokainen pystyy pudottamaan painoa. Tuli käsky etten saa syödä eläinrasvaa, pitää pudottaa painoa, välttää suolaista. Olin sitten ihan hukassa että mitä pitää syödä. Lihaa piti välttää, kalasta en tykkää paitsi graavilohesta mutta se on liian suolaista, hiilareita piti välttää jne. Söin sitten mitä sattui eteen tulemaan. Rupesin kuntoilemaan (hyvä asia) ja paino lähti hiiiiitasti laskemaan mutta heti kun tuli tauko (työmatkan takia tms) pomppi ylöspäin ja rajusti. Keväällä oli sitten poskiontelotulehduskierre ym ja paino sitten lähti hiipumaan ylöspäin.

Nyt painan 86 kg ja olen 160 cm pitkä. Painoin puolitoista vuotta sitten 75 kiloa. Pahimmillaan on ollut noin 100 kiloa. Nyt päätin että lähden kunnolla karppaamaan vaikka henki sitten menisi. Aloitan nyt induktiolla pari viikkoa ja sitten vähän hellitän. Voihan olla että tämän seurauksena kolesteroli/verenpaineet painuvat pilviin mutta so? Ei se toinenkaan tapa toimi.

Tänään oli eka päivä - huomasi kyllä eron kun en vielä 1700 maissa (kun hain pojan päiväkodista ja menin salille) ollut minkäänlaista nälkäraivaria mitä minulla on yleensä siihen aikaan. Katsotaan nyt miten käy.

Tervetuloa!

Olen minäkin sitä minoraa syönyt, muistan hyvin sen kumimaisen koostumuksen ja oudon rakenteen, kun siitä ei saanut juustohöylällä kuin ohuenohuita laihduttajan siivuja vedeltyä. Se kai oli tarkoituskin

Minulla on verenpaine alkanut laskea nyt reilun kahden kk:n karppaamisen aikana. Aloittaessa oli paineet tasolla 140/97, nyt on 117/95. Tupakanpolttoa tässä yritän samalla lopettaa, jospa se antaisi vielä oman hyvän säväyksensä tuohon alapaineeseen. Neljättä päivää olen ilman tupakkaa, saa nähdä mitä tästä tulee!

_________________

Itselläni oli verenpaineen lähtötaso luokkaa 170/120, nyt lääkityksen kanssa on luokkaa 140/90. Loistava juttu jos pystyt luopumaan tupakasta. Jos katsoo terveysnäkökulmasta niin ruokavalio ym on vaan saivartelua jos vertaa tupakanpolttoon. Itse poltan ja haaveilen lopettamisesta - mutta en ole vielä valmis Ihan kylmänä kalkkunanako lopetat vai onko sinulla lääkitys tai laastareita.

Itse päätin siis että nyt karppaan niin että napa vinkuu - katsotaan sitten lokakuussa (silloin on lääkäriaika) miltä verenpaineet, kolesterolit ym näyttää. Kun en kuitenkaan pysy siinä virallisterveellisessä täysjyväleipä-sipaisumargariinia-lautasmallidieetissä.