karppaus.infon arkistoitu foorumi

Minä olen 25-vuotias ja pituutta löytyy 171 cm. Karppaamaan aloitin suunnilleen vuoden 2011 syyskuun alussa. Silloin siis jäivät pääruuista pois peruna, riisi, pasta, viljat ja sokeri. Noin niin kuin kertaheitolla ja yllättävän kevyesti se sujui. Ainut mikä tökki, oli tietenkin tällä herkkuaddiktilla ja tunnesyöjällä ne herkut. Vaikka ruokavalio muuten oli karppi, niin herkkuja meni silti noin pari kertaa viikossa.

Aikavälillä syyskuun alku- joulukuun 18. päivä, eli vähän alle 4 kk, onnistuin tuolloin pudottamaan 7 kiloa. Sitten tulikin joulu ja siitä alkoi paha putki herkkujen suhteen. Pääruuat (aamupalat, lounaat ja iltapalat) oli koko ajan karppeja, mutta herkkuja tuli syötyä niin usein, että kaikki pudotettu tuli takaisin ja vielä kilo päälle.

Sitten minä aattelin, että saakeli, nyt loppu. Niinpä päätin ihan kunnolla ja tosissani, että nyt lähtee nää läskit. Paino oli jo tuossa vaiheessa 106, kun se suurimman osan aikuisiästäni on vaihdellut välillä 92-98. 12 viikkoa tulee tätä uutta pyristystä täyteen tän viikon lopulla ja tällä hetkellä tulos on -9 kiloa. Mulla paino tippuu karppaamalla hurjaa vauhtia, jos pysyn vaan erossa herkuista. Tällä hetkellä en tuosta johtuen edes laske mitään kaloreita tai makroja, katson vaan, että syömäni ruuat ovat karppilaatua ja että herkkuja tulis mahdollisimman vähän.

Tässä kunnon rytistyksessä mua on auttanut todella paljon se, että aloin pitää asiasta blogia. Listaan sinne kaikki liikuntani ja kaikki syömäni ruuat ja olen kertonut siitä monille ystävilleni, perheelleni ja sukulaisilleni. Niinpä, kun tiedän edellämainittujen seuraavan blogia, ei pääse tulemaan tilannetta, että kehtaisi lopettaa Tän noin 10 vuoden laihdutushistorian kanssa, kun tilanne on aina ollut se, että vaikka ois ollut hienosti edennyt laihdutus, niin jossain vaiheessa mä en vaan jaksanut jatkaa. Tosin tällä kertaahan mä tietoisesti opettelen uutta ja siis pysyvää elämäntapaa, joten nyt ei ole näkyvissä mitään hetkeä milloin tää loppuisi.

Normaalipainon yläraja on mulla 72 kiloa, se on ensimmäinen tavoitteeni, mutta olis kiva saada paino sinne 65 kiloon, mikä olis painoindeksissä aikalailla tasan normaalipainon puolivälissä. Mutta loppupuolella luotan sitten enemmän peiliin.

Vuosi sitten painoni oli 106 ja bmi 37,1, nyt paino 87 ja bmi 30,5, 19 kiloa takana. Tavoite on 75 kiloa, mutta tiivistymisen myötä olisin aivan tyytyväinen 80 kiloon, yli viiskymppisenä se olisi kohtuullinen ja hyvä paino. Missään välissä ei ole tuntunut että laihduttaisin, päinvastoin tuntuu siltä ettei näin voi laihtua, se vain tapahtuu, keskimäärin 300g/viikko vauhtia. Hiilarit mulla n. 30 per päivä.
Tavoitepainoon pääsemisessä ei ole kiirettä, se tulee kun on tullakseen.

_________________
Turha itkeä maahan kaatunutta maitoa ja miksi mennä merta edemmäksi kalaan.

Paino nyt 110kg ja normaalipainon raja olisi 73kg (tällöin bmi tasan 25!). Sitä tavoittelen, 80kg:kin riittää jos noiden viimeisen 7 kilon pudotus aiheuttaa suuren suurta stressiä. Olen vähennellyt hiilareita tässä puolen vuoden ajan ja painoa ei ole lähtenyt, mutta eipä ole tullut lisääkään. Tänään päätin lopettaa laskemisen hetkeksi, kun ei siitä mitään hyötyä ole ollut. Jos kolmekymppisenä olisin tavoitteessa (nyt täytän 28).

Alkuperäinen tavoite oli joskus vuonna 2007, että 2-3 vuodessa olen laihtunut 15kg tai enemmän tai että minusta on tullut Virallisesti Laiha.

Olinhan löytänyt ihmehoito karppauksen.

Mutta sitten kävi niin, että se ei sitten toiminutkaan, kun tein jotain väärin.

Paino hiissas väliä 87-89kg, kunnes se viimein pompsahti 2010 johonkni 93-94kg:oon ja olin jossain BMI-luokassa 34-36. Tai jotain. Sitten paranin, kun muutin pois Suomesta, lopetin alkoholinkäytön, ja sitten onkin vuonna 2010 pudonnut pari kiloa, vuoden 2011 aikana 10-12kg ja nyt, 2012 kesällä, painan jotain 76kg hujakoilla. BMI on nyt selkeästi alle 30, ja minun laihapainotavoitekin on jo 72-75kg:ssa, jos ei se sen alemmas mene niin ei mene.

Ei tarttekaan.

Vaikka oon vaan 162cm pitkä, niin se siitä huolimatta olen jo 72-75-kilosena oikeen timmi ja riittävän pieni. Mie oon muutenkin aika romuluinen ja mulla on isot jalat, isot kädet, iso pää ja kaikkea, niin en kuvittelekaan enää mistään 65kg-painosesta elämästä.

Laihuus tuli sillä, että aloin syödä vähintään 3 lämmintä ruokaa päivässä, liikkua säännöllisesti ja nauttia elämästä, sen mauista, sen tunteista, kaikeasta ihanasta, niin sitten paranin ja minusta tuli hormonaalisesti paljon terveempi, ja aktiivisempi, ja nauran ihan hirveän paljon, joten sitten se liikakuorma vaan lähti.

Se oikeasti vaan lähti, kaikkien muiden oikeiden valintojen sivutuotteena.

Sain atoopikkodiagnoosin ja se rupesi rajoittamaan dieettiä paljon, mutta sen dieetin rajoituksista en ole kyllä joutunut sanottavammin kärsimään. Onnellinen allergisuus & yliherkkyys! Kun tuo kerran tämmöistä onnea.

_________________
Älä pilaa ruusunpunaista laalaa-ländiäni, koska se on asennekysymys.