Tere
En tiedä lukeeko tätä foorumia enää kukaan, sillä taitaa karppaus olla muoti-ilmiönä vähän mennyttä. Niin tai näin, jollain nimimerkillä täällä pyörin reilu 10 vuotta sitten, mutta enpä muista millä, joten tehdään uusi. Kirjoitan nyt lähinnä itselleni muistilapun, sillä tämän nimimerkin kyllä muistan jatkossakin.
Pudotin silloin, noin 10 vuotta sitten, aika nopeaan tahtiin muistaakseni luokkaa 120 kg --> 87 kg. Vanhana aktiiviliikkujana ja melkein urheilijana liikuin reippaasti ja söin todella karpisti. Hiilaripöhö poistui ja rasva paloi. 87 kg oli alin paino, ja se oli rankan urheilusuorituksen jälkeen. Todellinen pysyvä paino tuossa vaiheessa oli 95 kg. Pitutta mulla oli ~ 180 cm, mutta vaikka BMI olikin lihavan puolella, tuosta painosta oli lihasta kohtuullisesti eli olin oikein tyytyväinen omaan peilikuvaani. Taustasta sen verran, että nuorena miehenä mun paino pyöri tuossa 85-95 kg:n välissä, joten silloinen paino lienee ollut aika lähellä ihannepainoani. Mulla on (ainakin ollut) lihasta ja olen rakenteeltani skrode äijä, sillä esim. armeijassa hirveän rääkin jälkeen painoin 80 kg, eikä mussa ollut kyllä rasvaa yhtään. Toki täytyy muistaa, että olen nykyään yli 50 v-ukko, jolloin 30-40-vuotiaan miehen kroppa on muisto vain. Lihasmassan osuus on iän myötä vähentynyt, ja luulen että painoni pitäisi varmaan olla nykyään 80-85 kg.
No, kävi sitten niin, että tuon ekan pudotuksen jälkeen, mutaman vuoden painon pysyttyä aika vakiona, jossain treenissä polvi kolahti ja samaan aikaan akillesjänteet tulehtui. Kaikki pitkäkestoinen liikunta, jossa tarvitaan jalkoja oli siis pois pelistä pitkään (yli vuoden). Samaan aikaan paikallinen uimahalli meni remppaan, että sinnekään ei päässyt. Ja ei sitä jaksa pelkkää yläkroppaa salilla treenata, ei vaan jaksa. Liikunnan loputtua, myös syöminen repsahti pikku hiljaa. Tuli otettua leipä, ja sitten perunoita, ja sitten makaroonia, ja karkkejakin söin, ja perunalastuja ja .... Tiedätte mitä tarkoitan. Paino nousi pikku hiljaa, oikeasti ihan varkain noin 300 g kuukaudessa. Se on oikeasti tosi vähän, ei sitä huomaa. Vaatteet ei käy pieneksi, sillä ne tulee kuitenkin loppuun kulutetuksi, ennen kuin huomaa että vyötärö kiristää. Ja hei, tässä on hyggeilty koronaeristyksessä kotona, joten verkkarit on olleet tosi mukavat housut! Ja tässä sitä ollaan.
Viime vuonna kävin lekurin tarkistuksessa ja kaikki mitatut arvot oli kunnossa. Ylärajoilla mentiin monessakin, mutta mulle kerrottiin, että ne oikein hyvät, kun ottaa huomioon painoni (joka oli silloin 115 kg). Mulle muistutettiin, että jos pudotan painoa, arvot paranee. Mitään ongelmaa ei kuitenkaan ollut. No, minähän sitten menin ehdotettuun ravinto / liikunta / painonhallinta -ohjelmaan mukaan, ja sen seurauksena totesin tietäneeni kaiken jo etukäteen ja ettei paino pudonnut kuin pari kiloa. Jatkoin liikkumista ja tarkkailin syömistäni kurssilta saatujen ohjeiden mukaan, joten kuvittelin, että pikkuhiljaa se paino putoaa. Kesäloman lopuksi kävin vaa'assa ja se näytti 120,1 kg. Ihan hirveä tulos, kun olin ajatellut, että saattaa olla vähän holtittoman kesän jälkeen 110 kg.
Jostain tuo karppaus sitten tuli taas mieleen. Jätin pois einekset, vehnän ja sokerin, alkoholia en muutenkaan juuri nauti, mutta se on myös nyt pannassa. Kovin tiedostaen olen tässä pari viikkoa ruokani valinnut, lihaa ja vihanneksia sekä kananmunia ja pähkinöitä. En aio laskea mitään, sillä tiedän etten sitä pysty loppuelämääni niitä laskemaan. Aion olla myös salliva, eli jos on perheen pizzapäivä synttäreiden kunniaksi, niin syön pizzan tai puolikkaan. Mutta en tee sitä joka viikko. Tämäkin on oppi siitä, että kieltäytminen on ihan perseestä, ja aikaa myöden kielletystä ruuasta tulee todella houkutteleva. Olkoon nuo kielletyt ruoka-aineet sitten erikoispäivien juttu, pitää vaan huolehtia, ettei erikoispäiviä ole liian usein.
Mutta näillä mennään
9.8.2022 paino oli 120,1 kg
16.8.2022 paino oli 116,2 kg