Tajusin tuossa äsken, että on helpompi hengittää. Naapurin pellolla tuoksuu vasta ajettu heinä, varpaiden alla oma piha ja nurmikko. Eilen iski kauhu, että mie en selviä yksin tän talon, pihan ja puolen hehtaarin metsän kanssa. Mutta aamu paljasti, että pöh, totta kai selviän. Ruohonleikkurin saan toki käyntiin, ja pitää hommata raivaussaha, miks mie nyt en pientä länttiä osais siistinä pitää. Moottorisahaa voin lainata isältä ja no, jossai vaiheessa joku (karppi)uros saa kouluttaa sen käyttöön... Meillä on tähän asti jakautuneet hommat melko luonnostaan sillein perinteisemmällä miesten/naisten -hommat tyyliin ja se on ollut hyvä niin. Mutta miks sitä nyt ei oppis muitakin hommia... Ja lottovoittoa tai muuta odotellessa, kunhan talo pitää maalata (hyvä olis jo nyt mutta...) niin siihen voi herrajee PALKATA jonkun. Kaikkee ei tarvii osata ite, nih.
Ihan niinkuin jotkut vaatteet ois vähän löystyneet (venyneet juu tietysti...

), hyvä niin. Mutta eilen taas tuli sekin todellisuus esiin, että vaikka ei kilot ole juurikaan kai kadonneet, niin se että en ole tarvinnu mielialalääkkeitä vaikka olosuhteet on vaan menneet huonommaksi, ja että allergiat ovat lieventyneet niin se saa jatkamaan tällä linjalla! Mie pesin eilen mattoja mattolaiturilla, mitä en ole aiemmin hirveeti harrastanut vuosiin sen takia että käsien iho on ollu ihan paskana (ekseemaa, märkä ja pesuaineet sai ihon sellasille vesikelloille ja ihon kuoriutumaan, hemmetin kipeetä ja pari kortisonikuuria vuosia sitten siihen syöty ja vahvat voiteet päälle). Ainakin vuoden kädet ovat olleet terveet, mikä on ihan huikeaa, tää alkoi kun olin 11 vuotta ja ollut päällä jollain asteella koko ajan. Olipa eilen ihanaa hangata niitä mattoja kun mäntysuopa tuoksui ja iloiset itäsuomalaiset mummot höpöttivät siinä vierellä.
Aamupala perus-, munaa ja kastikelihaa. Lounaaksi tomaatti-punasipulisalaattia (oliiviöljyllä, etikalla, pippurilla, herbamarella) ja pala fetaa.