Tintzu kirjoitti:
Nonni -hienosti menee mut antaa mennä vaan

Juu, en valita kyllä yhtään

Meinasi rehellisesti sanoen aamulla päästä ilosta itku kun näin tuon vaakalukeman.
En olisi ikinä uskonut, että saisin itseni psyykattua niin, että aloitan oikeasti uuden elämäntavan ja PYSYN siinä. Ei vanha minä olisi sellaiseen kyennyt. Ja oikeasti, mun elämä on jo nyt noin 6kg kevyempänä parempaa kuin reilu kuukausi sitten!
Yritän vähän väliä kuvitella itseäni hoikempana. Vielä en siihen kykene mutta uskon vahvasti, että vielä mä näen sen pienemmän minän. En mä mikään muodoton lauta halua olla, ihan sama vaikka joudun ostamaan vielä kokoa 42 vaatteita ja muotimaailma määrittelee mut "plus size naiseksi", ihan sama, mutta se, että saan nähdä itseni sekä ulkoisesti että henkisestikkin erilaisena ihmisenä, niin sillä on väliä mulle.
Ja yksi asia mua kiinnostaa. Kun lihava ihminen, eli esimerkiksi nyt minä, istun bussissa yksin ikkunapaikalla. Bussi siinä sitten pikkuhiljaa täyttyy matkustajista ja yksinään istuminen alkaa olla hankalaa. Mutta istuuko kukaan viereeni heti ensimmäisenä kun ne kokonaan tyhjät penkkipaikat ovat loppuneet? EI. Toisena? EI. Olen pohtinut kuvittelenko vain tämän asian huonolla itsetunnollani mutta on siinä oltava jotain perää kun sama tapahtuu joka kerta. Kyllä, sen läskin viereen istutaan vasta kun oikeasti alkaa olemaan vaihtoehdot vähissä.
Tuntuu jopa että jotkut ystävien ystävien ystävät istuvat mieluummin jonkun toisen, jopa täysin vieraankin ihmisen viereen kuin minun mahamakkaroideni viereen.
Ja kyllä, se loukkaa. Pitäisikö minun sitten olla istumatta jonkun sellaisen anorektiomaisen laihan viereen, tai jonkun joka nyt ei ole meikannut itseään täyteen tällinkiin tms.
Minä olen aina hoikkieni ystävien kanssa baarissa ollessa se seinäruusu. Ystäviäni vikitellään ja minä " saan " olla ihan rauhassa, minuun vain vilkaistaan että siirtäisitkö ne makkarasi muualle. En kehtaa tanssia koska tuntuu että jokainen tuijottaa sitä ainutta läskiä siellä lattialla ja sitten näkee niitä kuiskailuja ja naureskelua.
Ja ihan käsittämäntö on se, että tätä tekee AIKUISET ihmiset. Kyllä minä ymmärrän, jollakin tavalla, sen että pienet räkänokat ( anteeksi ilmaisu ) osoittelee ja pilkkaa läskiä. Tosin siinäkin on aika pahasti asiat vinksallaan ( meidän taloudessa jos tuollaista tapahtuu niin anteeksi vaan, ei tapahtu toista kertaa ). Mutta että aikuiset ihmiset tekee sellaista, on minun mielestäni jo loukkaavaa.
Okei, samaa voi tapahtua bussissa esim tummaihoiselle, humalaiselle jne mutta nyt purankin tässä vain omia kokemuksiani. Se aiheuttaa sen, että kun tiedän ne tietyt ruuhka-ajat busseissa tai näen että bussissa alkaa olla täyttä, seison mieluummin. Koska en halua olla se, joka " valitaan " viimeisenä.
Nyt tuli mieleen vielä koulu-ajatkin kun liikuntatunneilla olin aina viimeinen joka valittiin koska olin se luokan ainut läski tyttö. Samaa tapahtui sille luokan ainoalle läskille pojallekkin. Sama periaate, en siksi ala ( ja mahdollisia tämän lukijoita säästääkseni

) siitä vielä erikseen jauhamaan.
Vaikka haluan laihtua oman itseni vuoksi, aiheuttaa sille silti paineita ympäristö. Kyllä minäkin haluan, että en ole enää seinäruusu ( vaikka en enää muilta miehiltä huomiota kaipaakkaan kuin omalta mieheltäni ja sitä saan vähän yli tarpeidenkin

), minun viereen istutaan muutenkin kuin väkipakolla viimeisenä mahdollisuutena ja voin kävellä koirieni kanssa ilman että muut lenkkeilijät katsoo kieroon.
Sitä päivää odotellessa.
_________________
Karppaajan elämäntapa aloitettu 11.3.-13.
Tavoitteena uusi eloisampi elämä ja terve kroppa.
Blogini;
http://laskitlikoon.blogspot.fi/
Tiketti päivitetty 15.4.Ruokapäikky &
Läskit Likoon