sofia7 kirjoitti:
Huomasin tuon sallivuuden sudenkuopat, kun alkukesästä oli paljon juhlia, joissa aina söin jotain pientä juhlaherkkua. Juhlista tuli lopulta minulle ongelma tai oikeammin siitä sallivuudestani tarjoilupöytien äärellä. Vhh-ruokavalio vaatii tosiaan suunnitelmallisuutta ja tarkkuutta. On valmistauduttava hyvin etukäteen tiettyihin tilanteisiin. Jos on poissa kotoa, on laukussa oltava vähintään jotain karppia evästä. Kyläpaikassakaan ei välttämättä ole tarjolla muuta sopivaa kuin kahvi. Sen olen kokenut monet kerrat.
Sallivuus, se on minunkin sudenkuoppa. Hyvin harvoin, todella harvoin, käyn kylässä - mutta pitäisi osata varustautua vaikka es käsilaukkuvoilla. Se pelastaisi monta tilannetta.Onneksi yksi kaveri ymmärtää, itse syö vähärasvaista, mutta ei (ainakaan näkyvästi) ylenkatso sitä, että minulla on hänellä kyläillessä omat kookosöljy mukana. Hän jopa tekee mulle juustoleipäsiä kun menen kylään! Miehensä on ykköstyypin diabeetikko - mutta ei todellakaan syö karpisti. Mutta silti kaverini on ihana ja ymmärtää, että minä haluan pitää sokerini kurissa ruoalla.
Mutta hyvä pointti just tuo, että kun lähtee kotoa pois, olisi hyvä olla karpit eväät mukana. Mikä vaan olisi, käsilaukkuvoin lisäksi, sellaista mikä olisi helppo pitää mukana?