karppaus.infon arkistoitu foorumi

Mulla on ainakin tämä geeneissä. Itse en siis vielä ole lisääntynyt, mutta äidilläni on molemmat synnytykset menneet näin, normipainoisena. Vesien puhkeaminen kuulemma lisää infektioriskiä, joten sen jälkeen ei kauaa voi odotella synnytystä jos meinaa tukihenkilön saada mukaansa. Senkin puolesta siis pitkät kärvistelyt ovat vähän ikävä juttu.

5 vuotta yritetty, tuloksetta. Paino noussut siinä ajassa ainakin 20 kg

^joko teille on tehty tutkimuksia, että mistä lapsettomuus johtuu? Kyllähän 5v on niin pitkä aika jo, että mulla ei kärsivällisyys eikä uteliaisuus ainakaan yhtään pätkää riittäisi.

Ekasta BMI26, tokasta BMI34 ja nyt BMI37, et ei oo ainakaan hirveästi ylipaino haitannut raskautumista.

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

Hyvin vähän ovat suostuneet tutkimaan, lähinnä vain kehotettu laihduttamaan.

Öh? Täh?
No ainakin sit kannattaa omatoimisesti tutkia kilpirauhasongelmat naiselta ja PCO ja endometrioosin mahdollisuus ja mieheltä Muoks: JA NAISELTA MYÖS keliakia. Julkisella vissiin kävitte? Miten yksityinen, niissä saa kyllä yleensä asiallista palvelua. Ei se lihavuus yksin voi/ole aina se syy, tiedetäänhän se tässä ketjussakin.

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

Julkisella puolella sanottiin, että laihduta. Yksityisellä sanottiin, että mene julkiselle puolelle. Siellä kuitenkin ultrattiin sen verran, että mitään rakenteellista vikaa ei ainakaan ole. Kilpirauhanen on tutkittu moneen kertaan muista syistä, eikä siinäkään ole todettu mitään poikkeavaa. Hormonitoiminnassa se syy lienee. Olen pariin otteeseen syönyt erinäisiä hormoneja. Niillä on saatu kuukautiset säännölliseksi hetkellisesti, mutta ei muuta. Sivuoireita ollut siitäkin edestä.

Kannattaa Riekon eli Snowgrousen juttuja lukea, sillä saattais olla tuohon hormoniongelmaan jokunen vastaus? Mutta jospas se karppaus+painon pudotus tekisi tehtävänsä eli täräyttäis jutut kondikseen?

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

Miten tää liittyy raskautumiseen?

_________________
Motto: Ruokaa ilman pakkausmateriaaleja ja tuoteselosteita!

Ihan siten, että miehen hoitamaton keliakia estää tehokkaasti siittiöiden muodostuksen. Mulla on tästä ihan lähipiirissä aivan hieno esimerkki olemassa ja lääkärit sanoivat nou kan doo, ku sen parin mies todettiin steriiliksi. Mutta sen jälkeen on syntynyt ivf-lapsia ja yksi luomuraskauskin on todettu, joten.. ja pikagoogle sanoo, että naisen selittämättömän lapsettomuuden takaa löytyy usein keliakia, ja miksei siis miehenkin, vaikuttaahan ravitsemus miehenkin siittiöihin kovasti.

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

jännää!

_________________
Motto: Ruokaa ilman pakkausmateriaaleja ja tuoteselosteita!

Kivaa kun löysin vihdoin muita raskaana olevia pallokaloja! Vähän oli etsimistä täältä foorumilta..

Paino-indeksini on nyt 43, eli pituutta on 171 ja painoa 126 kiloa. Olin jo varustautunut lapsettomuuteen tai ainakin pitkään yrittämiseen, mutta aika pian tikku näytti kuitenkin kahta viivaa. Eli joskus lokakuussa 2010 jätin e-pillerit pois ja nyt 2011 helmikuun lopussa tuli positiivinen raskaustesti. Eli jotain 3-4 kiertoa ehdittiin yrittää. Emmekä edes yrittämällä yrittäneet, itse asiassa koitin vähän ovulaatiopäivien aikaan seksiä vältellä, koska toivoin ehtiväni laihduttaa mahdollisimman paljon ennen mahdollista raskautta. No, enpä ehtinyt laihduttaa yhtään!

Minulla on ollut kilpirauhasen vajaatoimintaa, johon en ole kuitenkaan syönyt lääkkeitä vuosiin, ja miehelläni on ollut nuorena kiveskiertymä joka voi aiheuttaa lapsettomuutta. Viikko ennen positiivista testiä tein itseasiassa negatiivisen testin, olin vähän helpottunutkin, ajattelin että vielä ainakin kuukausi aikaa taas laihduttaa karpaten. Olen lukenut ylipainoisten riskeistä raskauteen ja synnytykseen liittyen, ja kuullut että pitäisi BMI mieluiten olla alle 30. Toisaalta taas toivoin raskautta, kun eihän sitä malttaisi odottaakaan kun on vauvakuumeessa ollut jo monta vuotta No, kun menkkoja ei kuulunut viikossa, tein testin ja kaksi viivaa ilmestyi saman tien. Raskaus on nyt vasta ihan alussa ja pelottaa kovin että kesken menee kun pn tätä ylipainoa niin runsaasti. Karppausta aion jatkaa!

Olen nyt saanut täältä foorumilta sen käsityksen, että näin ylipainoisen (BMI yli 40) olisi hyvä laihtua raskauden aikana pikku hiljaa, ettei paino saisi ainakaan yhtään nousta. Tää on hyvä uutinen sinänsä, koska pelkään lihomista, ja nyt voin hyvällä omallatunnolla jatkaa karppausta. Pelkään lihomista siksi, että jo tämä paino rasittaa hirveästi polvia ja selkää, ja olen pelännyt miten jaksaisin raskaana jos paino nousisi vielä tästä ylöspäin. Siis ihan vauvan paino ja turvotukset, että vaikka ei lihoisi kuin jotain alle 10 kiloa, niin mulla se tarkoittaisi 135 kiloa! Ihanaa kun kuulee että myös ylipainoisilla voi raskaus ja synnytys sujua ongelmitta ja rukoilla että itse kuuluu siihen joukkoon!

Aurinkoisia terveisiä ja iloista kevään odotusta kaikille muhkeille masuasukin hoivaajille!

Mun bmi oli 34 pintaan kun tulin raskaaksi. Oli normaali raskaus, sokerirasitus tehtiin ja sokerit oli ihan normit, verenpaine oli silleen aika rajalla mut sukurasitetta on muutenkin. Neuvolan lääkäri oli aika nihkee ja suositteli etten keräisi painoo enempää kuin 6-8kg koko raskauden aikana mut se terveydenhoitaja jonka luona sit kävin aina kontrolleissa oli tosi mukava ja ymmärtäväinen. Sit synnärillä oli kyl aika tökerö lääkäri joka kuittaili mun mahalaardeista ja naureskeli mulle ihan kuin en olis ollu paikalla ollenkaan. Vähäks teki mieli täräyttää sitä akkaa päin näköö .

_________________

REIPASTA PÄIVÄÄ VONKALEET!

Täällä uusi karppi lammikkoon. Pitää ihan ensin kehua tätä foorumia, että osaakin olla super juttu! Vihdoinkin löysin paikkani.

Biologinen kello alkoi tikittää vuonna 2005 ja alettiin suunnitella perheenlisäystä. Ensin koira ja sitten lapset. Mutta ei ollut ihan helppoa kuin heinän teko. Elopainoa oli kertynyt yli omiksi tarpeiksi ja menkat katosivat vuodeksi sekä sairauksien lista vain piteni. Laihduttamalla VLCD-dietillä sain 40 kiloo pois puolessa vuodessa lääkärin ja ravitsemusterapeutin valvonnassa. Lohduttivat, että viidenkin kilon pudotus normalisoi hormonikierron. Mutta kun näitä sairauksia on joka lähtöön, niin tarvittiin 30 kilon pudotus ennenkuin väriä tuli elämään.

Olin hoikka tyttö (nelikymppinen) esikoista odottaessa, mutta raskauden edetessä kiloja kertyi ja masennuksen pahetessa vielä lisää. Minulla on syömishäiriö nimeltään laiduntaminen, eli syön vähäväliä ja pääasiassa herkkuja, siis olen mässäilevä tunnesyöppö. Toisen raskauden alkaessa eivät edellisetkään raskauskilot olleet sulaneet minnekään vaan itsepintaisesti kertyivät ja kertyivät entisestään. Niimpä toisen lapsen odotusaikana oli jo vaikea tehdä ultraa "kun rouvalla on niin voimakkaat vatsanpeitteet". Ja sitten tuli raskausdiabetes ja raskausmyrkytys, niin että nuorikko syntyi sektiolla puolitoista kuukautta etuajassa. Ja äiti doubattuna masennuslääkkeistä.

Meillä on nyt kuitenkin siis kaksi lasta (2v, 4v) ja seropi-koira. Joten kaikki on mahdollista, vaikka kourassa näyttäisikin olevan huonosti jaetut kortit. Ensimmäinen lapsi antoi odotuttaa itseään ja jostakin koira-rodusta saan oireita, mutta ruoka-aineallergiat ovat poissa. Lapset ovat terveitä, energisiä ja rohkea kasvuisia.

Sairauteni ovat noidankehässä keskenään ja oirekirjo hyvin samanlainen (pcos, pmmd, masennus, kilpirauhasen vajaatoiminta, fibromyalgia, migreeni, atopia, atooppinen ihottuma, allergiat). Allergiani ja atopiani alkoivat parantua ensimmäisen funkkis-kokeilun aikana 90-luvun alussa. Jojokilot ovat olleet pysyvämpilaatuinen ongelma. Masennus on riehunu voimakkaana viimeiset kolme vuotta kun eka synnytys oli traumaattinen ja eksyin kaidalta tieltä. Siihenkin on kokeiltu monenlaista virkinettä ja nyt ollaan jo menossa kohti tulevaisuutta.

Paljon on päätä lyöty seinään ja kulutettu hiirtä etsiessä netistä oljenkortta. Mutta koko ajan ollaan matkalla kohti terveempää olotilaa. Paastoan kaksi kertaa vuodessa ja silloin on hyvä olo, velatkin muuttuu saataviksi. Mutta aina tulee se repsahdus. Niimpä kokonaisvaltainen ryhtiliike on ainut keino saada tämä homma oikeille raiteille. Ja avaimena ovat ne niin paljon toitotetut painonhallinta (nutrilett/paasto, kala-kasvis), liikunta (kävely, uinti, kuntosali/tanssiliikunta) ja ennenkaikkea ruokavalio (funkkis/hyvä+alakarppaus), niin kliseistä ja yksitoikkoista kuin se onkin (suluissa itselle toimiviksi todetut). Elämäntapamuutos!

Kävin viime syksynä tampereen antioksidanttiklinikan ammattilaisten pakeilla aiheesta "funktionaalinen lääketiede sairauksien hallinnassa". Sain kolmen tunnin henkilökohtaisen ohjauksen aikana jymäkän aloitustietopaketin siitä, miten hoidan itseäni kohti parempaa oloa. ja jatkoa on luvassa... Käynnistä tuli jopa kela-korvausta!

Siis, hiilarit sitä ihtejään eli pitkiä, alkuperäistä täysjyvää ja luomuna. Paljon proteiineja, tuoretta, luomua, ja hapanmaitotuotteita, (intiaanisokeri, ruususuola, oliiviöljy).
Avuksi D, probiootti, kalaoljyt, kalsium, kuidut, sinkki ja B-vitamiinit (+entsyymi ja puhdistuskuuri, jos tilanne monitahoinen). Ja toimii !!!

Tsemppiä ja voimia elämän vuoristoralla meille kaikille!!!

PS. Jos satutte löytämään Paula Heinosen luennon, niin osallistukaa ihmeessä! Häneltä on ilmestynyt myös pari kirjaa aiheesta.

_________________
Onneen on vain yksi tie ja monta polkua...
"Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu."