Älkää rakkaat vasta-alkajat hermoilko. Suurimmalla osalla ihmisistä paino lähtee putoamaan karppaamalla. Joskus nopeammin, joskus hitaammin. Oma vinkkini on, että opetelkaa kuuntelemaan kroppaanne. Syökää aterioilla tarpeeksi, niin ei tule tarvetta pikku välipaloille. Ei kourallinen pähkinöitä silloin tällöin kokonaisuuden kannalta mitään merkkaa, mutta meillä kun ongelma syömisen suhteen, niin turha se on vanhoja napostelutapoja ylläpitää. Toinen vinkkini on, unohtakaa perunan ja leivän korvikkeet. Jos haluaa laihtua, on pakko luopua jostain selleisesta joka on liikakilot kropppaan tuonut. Eli oikeasti tarvitaan muutos suhtautumisessa ruokaan.
Karppauksen idea on mielestäni kovin yksinkertainen; laihdutusvaiheessa minimoidaan hiilarit ja yritetään pitää energiansaanti kohtuullisella tasolla. Ylläpitovaiheessa sama, mutta pienet repsut sallitaan. Jos kuuntelee, niin kyllä kroppa kertoo milloin syö liian vähän. Toisaalta vaaka kertoo jos syö liikaa. Minä en ole missään vaiheessa laskenut kaloreita, ja pienen alkuverryttelyn jälkeen paino lähti putoamaan tasaisesti. Nyt se ilmeisesti on saavuttanut luontaisen tasonsa, eikä pudotusta ole enää ollut viime aikoina. Kannattaa huomata myös se, että kun paino laskee, niin myös tarvittava energiamäärä vähenee. Annoskokoja tulee siis pudottaa. Mutta jos kuuntelee kroppaansa, niin tämän kyllä huomaa. Itselleni oli myös hyvä juttu kirjata paino taulukkolaskentaan ja piirtää siitä kuvaaja. Joo, olen insinööri.

Vastaavia kuvaajia saa myös piirettyä netissä, esimerkkejä näkee monenkin kirjoittajan viesteissä. Jumitukset eivät kaataneet maailmaa, kun näki että oli sitä painoa jo pudonnut. Ja minullehan painonpudotus ei ollut ensimmäinen syy vähentää hiilareita.
Tämä on siis mielipiteeni, ei totuus. Palstalla on yhtä monta totuutta kuin täällä on kirjoittajaa ja jokaisen kroppa ja pää reagoi eri lailla. Karppaus ei ole oikotie onneen, se vaatii remontin ruokatavoissa ja vahvan motivaation muuttaa suhtautumistaan syömiseen. Minulle oli suuri helpotus, kun keksin että ei tarvitse etsiä korvikkeita niille ruoille, joita karppina en voi syödä. En väännä väkisin kukkakaalimuhennosta korvaamaan perunamuussia. Jos perunamuussia on tarjolla, en vain syö sitä. En myöskään surkuttele itseäni, kun lautaselleni ei tule yhtä montaa ruokalajia kuin karppaamattomille kanssaeläjilleni. Mielestäni näillä korvikkeilla vain piinaa itseään. (Vaikka onhan se pannulla paistettu hapankaali oikeasti hyvää, nyt kun siihen on tottunut.

) En juurikaan harrasta karppipizzoja tai karppikakkuja, miksi syödä jotain sinne päin olevaa, jos oikeaa ei voi syödä. En pidä myöskään esim. Karppi-leivästä, sen maku on ihan ok, mutta sen syöminen ylläpitää himoa oikeaan leipään. Parempi siis olla ilman, kuin miettiä että minä raukka en voi enää syödä aamiaisella kolmea sämpylää. Ja hei, kyllä palan pizzaa voi syödä, kunhan ei tee sitä joka päivä ja ymmärtää, että siitä näkee seuraukset vaa'alla.
Tsemppiä vaan kaikille aloittajille. Minulle tämä ruokavalio on toiminut hyvin, ja aikaa myöden löysin oman tapani. Kyseessä ei ole mikään hetkellinen dietti, ja jos repsahduksia tulee, niin sitten tulee. Parin kilon nousu hetkellisesti ei merkkaa mitään, jos muuten suunta on oikea. Muistetaan että vanhat elintavat ovat tuoneet liikakiloja, joten niistä pääsee eroon vain muuttamalla elintapojaan!