Taas hetki vierähtänyt edellisestä päivityksestä. Loma oli ja meni ja taitaa olla peräti kolmas viikko jo töissä
loman jälkeen. Voin sanoa että oon kyllä ollu vähän turhan väsynyt kun en ole menny ajoissa nukkumaan.
ei sillä etteikö olisi väsyttänyt vaan olen sitten jäänyt puuhailemaan myöhään illalla kaikenmoista kun olisi
aika mennä nukkumaan.. ja sit kappas vaan kello onkin jo melkein yks. Sitten aamulla sitä mun perinteistä
häiriökäyttäytymistä kännykän herätyksen torkuttamisen muodossa. Välillä jopa siirrän 15-20 minuuttia sitä
herätystä eteenpäin, joka varmaan auttaa enemmän kuin 5 minuutin välein soiva torkku, mutta eipä sekään
mikään hyvä ratkaisu ole. Mutta kyllä tästä vielä selvitään. Viikonloppukin jo häämöttää vaikka sekin on tosin
aamupäivien osalta varattu koirien näyttelytoimintaan.. kesälomalla höpöpäissäni ilmoitin kun hetken innostus
tuli noihin näyttelyihin. Nyt siitä saa sitten "kärsiä". No ei vaiskaan.. kyllähän siellä nyt sen muutaman kerran
vuodessa voi käydä pyörähtämässä että pysyy rodun suhteen "ajan tasalla". Ja onhan siellä paljon mukavia
tuttujakin (ainakin välillä). Mutta on se agility silti huomattavasti hauskempaa ja selkeästi kehoa ja mieltä
virkistävää toimintaa

Hiljaiselosta (= kirjoittamattomuudesta) huolimatta olen kyllä foorumia seuraillut ja pysynyt karpilla tiellä. Tuli
tosin lomalla jonkin verran epäkarpistikin syötyä silloin tällöin, mutta pääasiassa linja on jatkunut karppina.
Ja onhan tuo painokin edelleen hiipinyt alaspäin. 92,8kg oli toissapäivänä paino ja kokonaistiputus -15,4kg.
Hiljaa hyvä tulee. Voikukkakesän tavoitteesta jäin tosin puoli kiloa vajaaksi, mikä kyllä ihan pikkasen näin
jälkikäteen harmittaa, mutta eipä tuo oikeasti haittaa kun hyvällä tiellä noin muuten ollaan.
Maanantaina kiersin isän ja siskon kanssa kauden ekan golf-kierroksen. Agility on niin vienyt tota aikaa ettei
muka lomalla sitten ehtinyt kertaakaan käydä. Ihan mukavaahan se oli alkurävellyksen jälkeen ja saatiin ihan
kolmistaan vaan mennä hienon kelin saattelemana. Ja viime vuoteen verrattuna oli aikas mukavaa ettei enää
tarttenu ottaa immodiumia ennen kierrosta ettei vaan "hätä iske" kesken kaiken. Niin huonolla tolalla se mun
suolisto oli ettei voinut ikinä tietää koska tarvitsee fasiliteettejä. Isä myös kommentoi että näytin jaksavan
kierroksenkin paljon paremmin kuin viime vuonna. Mutta mun fleeceliivi oli sen verran isoksi muuttunut (tai siis
minä kutistunut) että se häiritsi mun puttipeliä kun roikkui etuosasta. Ihan kiva näin
Tänään mietin että alkais varmaan olla aika käydä vaatekaappi kunnolla läpi. Olen lähiaikoina löytänyt muutamia
kivoja "uusvanhoja" housuja jotka sopivat oikein hienosti taas päälle.. ja joita en edes muistanut omistavani.
Löydöt ovat tapahtuneet puolivahingossa kun olen joutunut etsimään puhtaita ja ehjiä housuja (koirien kanssa
housut kuluvat ja reikiintyvät yllättävän paljon) kun "vakkarikäytössä" olevat housut ovat jostain syystä likaan-
tuneet (likaakin/rähmää/kuolaa/yms. tulee yllättävän paljon kun koirien kanssa säätää). Ainakin osa noista mun
vaatteista alkaa taas olla liian isoja eikä viittis ihan sellasenaankaan enää käyttää. Jos joku olisi helposti tuunat-
tavissa pienemmäksi niin ei tarttis olla ihan heti ostamassa uusia vaatteita. Rahatilanne ei nyt sellaiseen antais
kauheasti periksi.. Risat ja toooodella vanhat vaatteet täytyisi myös heittää pois jos ne eivät enää ole edes
korjattavissa. Katsotaan koska tälläisen projektin ehtisi toteuttaa.. muitakin projekteja on jo jonossa..
Koirarintamalla alkaa taas näyttään positiviselta kun nuorempi (.. no 6-vuotiashan se jo on.) koiran allergiaoireet
(hiivatulehdus) näyttäis loppuneen eikä takapakkia ole tullut vaikka tuo kortisoniannos on jo melkein nollissa (tämä
on yksi syy mun rahan vähyyteen). Kontrolli on ensi viikolla ja jos sitten sais terveen paperit, eikä kortisonia enää
tarvita (tällä erää), niin vois taas keskittyä kisaamiseen ja alkaa miettiä sitä siedätyshoidon aloittamista. Tosin
rahanmenoahan sekin tietää kun sitä ennen olisi testattava nuo kesän allergeenit kunhan syksy saadaan kunnolla
käyntiin. Talven osalta allergiat on jo aiemmin testattu. Siedätys (jos se toimii) olisi ainoa keino hoitaa allergioita
niin ettei vaikuttaisi kisaamiseen kun se ei ole antidopingin piirissä (kyllä.. koirilla on myös anti-doping valvontaa).
Onneksi meillä nyt ei muutenkaan ole jatkuvaa lääkitystä ollut, mutta kun ei noista allergioista ikinä parane vaan
se on sitä jatkuvaa tasapainottelua. Täytyy vaan toivoa että siedätyksestä olisi apua. Onneksi on noille molemmille
vakuutukset olemassa.. perikadossa olisin muuten. Vaikka toiselle vakuutus on ollut käytännössä turha niin toisen
el.lääkärimaksuista saadut korvaukset ovat jo moninkertaisesti maksaneet itsensä takaisin.. ehkä jopa molemmat.
silti pitäisin mieluummin turhia vakuutuksia kuin että olisi jotain jatkuvaa pientä vaivaa.
Aiemmissa postauksissa mainitsin siirtäneeni koirat barfille. Siirto näyttäisi edelleen olleen hyvä idea joten sillä sitten
jatketaan tästä eteenpäin. Paino on myös molemmilta tippunut ja ovat nyt tosi hienossa kunnossa. Leikattua 6-v.
narttua ja kastroitua melkein 8-v. urosta harvoin näkee (tuossa iässä) noin hienossa kunnossa

Tosin uroksella on
kastroinnin jälkeen ruokahalu kasvanut ja mitään ei voi jättää tassujen ulottuville. Pieni pelästys kävi kun olin ostanut
ittelleni kolme levyä tummaa sukaata ja jätin ne sitten ilmeisesti liian lähelle pöydän reunaa. Sieltähän tuo ukkeli oli ne
napannut ja syönyt... kaikki... yksin. Ei muuta kun hiilitablettien ostoon ja suolapallolla oksennuttamista. Voin kertoa
että oksennettu suklaa on kyllä kammottavan näköistä, mutta tuoksu oli yllättäen aika mieto. Tuoksui tosiaan vaan
suklaalle. Säikähdyksellä (= elossa) onneksi selvittiiin, mutta sen jälkeen olen säilyttänyt kaikki herkut ihan vaan
jääkaapissa. On kuulkaa aivan uskomaton se hiilitablettien määrä joka täytyisi koiralle syöttää. Tuolle vähän alle 20
kiloselle olisi kai pitänyt 80 tablettia saada kitusista alas. Ihan niin paljoa en tolle saanut niitä kyllä annettua, mutta
ilmeisesti ihan riittävästi.
Että semmosta tällä kertaa. Katotaan josko ei seuraavaan päivitykseen menisi ihan niin kauaa aikaa kuin tällä kertaa
meni. Ja vähän koirapainotteista taisi tällä kertaa teksti olla mutta semmosta se vaan välillä on, että koirien kanssa
sattuu ja tapahtuu..