karppaus.infon arkistoitu foorumi

Eikös sen reseptin saa tuonne "resepteihin"?
En ole itse sinne mitään lisäillyt, mutta ...

_________________


En se minä ollut ja siksi toiseksi se oli vahinko.

Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle ja hauvalle

_________________

Moikka!

Minä en pääosin suunnittele paljonko syön kutakin, protskua rasvaa hiilareita per ruokailu. Kun olen syönyt, merkkaan ne samantien kalorilaskuriin ( helppo merkata puhelimen nettiä käyttämällä vaikkapa jos ei koneelle pääse ) ja katson sen antamien tietojen mukaan mitä syön seuraavalla aterialla; pääosin proteiinia vai voinko syödä vähän hiilareitakin ja sen että saan rasvaa riittävästi joka aterialla. Varsinkin rasvan saannista jokaisella aterialla olen pitänyt huolen koska jos rasvaa joutuukin illalla "tankkaamaan" tulee helposti ällö olo.

Nyt itse aion ottaa tavoitteen että syön pääosan proteiinista aamupalalla ja päivällisellä, päivällä hiilarit plus rasvaa kummallakin, niin että pärjäisin iltaisin pelkällä rasvaisella teellä. Jotenkin iltaisin ei minua enää huvittaisi syödä koska silloin istun koneella ja telkkarin ääressä ja vanha-minä yrittää tunkea vielä siihen perinteisen " katsot televisiota - sinun kuuluu herkutella samalla sokerilla " .

Jotkut taas laskevat ateriat tasapainoon Tapoja on todella paljon

_________________
Karppaajan elämäntapa aloitettu 11.3.-13.
Tavoitteena uusi eloisampi elämä ja terve kroppa.

Blogini; http://laskitlikoon.blogspot.fi/



Tiketti päivitetty 15.4.

Ruokapäikky & Läskit Likoon

Toisaalta alusssa laskin itse aika paljon- lähinnä rasvan sopivasta määrästä ja hiilareista sai pitää huolta. Sitten kun olin laihtunut jonkin verran tuli ensimmäisen kerran vastaan se että proteiiniakin täytyi laskea. Ja yhdessä kohtaa säännöstelin maitotuotteita. Aika helppoa alkuvaiheen jälkeen kuitenkin on ollut.

Toisaalta olen myös käyttänyt jonkin verran karppaus.infon ateriakirjoja, joiden avulla sai sitten ateriakokonaisuudet melko hyvään kuosiin samalla kun aivot oli asian kanssa narikassa. Toimivia kirjoja minun elämässäni.

Sitten kun rutiinia on ollut enemmän, on tullut mentyä laskematta ja ajattelematta. Eikä sitä laihdutuksenkaan tarvetta enää niin kummoisesti ole ollut.

Huomenta!

Pitkään aikaan en oo käynyt kirjoittelemassa mitään, kun on ollut sen verran pitkiä päiviä/öitä töissä. Tänään taas hormonipolin määräämät verikokeet ja tällä kertaa vuorossa paastokokeet. Elikkäs 12 tuntia syömättä ja juomatta. Viime kokeissa jokin kilppariarvo oli liikkunut johonkin suuntaan, niin sitä nyt seurataan. Pientä sortumista viikonloppuna hiilarimaahan (Tammerfest u know) ja nyt näytti vaaka 104 kg. Eikun sitten vaan takas ruotuun. Taidan tuossa ennen verikokeita ja töitä tehdä mantelileipää, jotta olis taas jotain nopeeta evästä. Olen tässä tajunnut kuinka herkästi alan himota sokerista syömistä, kun on murheita tai jokin asia painaa muuten vaan. Ja kuinka sitä ihminen osaakin olla tapojensa orja. On tottunut tietyssä paikassa/ajassa syömään tai juomaan jotain, niin tuollaisista on vaikea päästä eroon. Mutta piru vie opettelen. Tajusin myös tämän foorumin tsemppaavan vaikutuksen. Muiden onnistumisista saa sisua lisää.
Pitäisiköhän "ystävälle" ilmoittaa, että "kiitti mulle riitti", vai tajuaako se sen, kun ei vaan ota mitään yhteyttä, eikä vastaa puhelimeen (jos se soittais)? Toisaalta pidän pelkurimaisena sitä, ettei edes kerro, että tää oli nyt tässä, have a nice life. Toisaalta tuollainen kertominen saattaa saada aikaan jotain pahaa. Olen varmasti viimeisiä "luottoystäviä", joten romahtaako siinä, kun tajuaa, että nyt viimeinenkin lähti? Muut ystävät ovat kauempana, joten heitä "ystäväni" näkee harvakseltaan. Välillä tunne olevani hyvinkin ilkeä, koska tietyllä tavalla tajuan, ettei "ystäväni" ole ilkeyttäänsä minua loukannut, vaan hän nyt vain sattuu olemaan sellainen kuin on. Toisaalta taas ei kai kenenkään voi olettaa sietävän ihmistä, jonka luonteenpiirteitä ei vaan enää kestä?
Ehkä tää "vammanen" olotila johtuu tästä, että en ole äijiintynyt vielä tarpeeksi. Estrot pyrkii pintaan, vaikka testoja piikitetty. Ehkä vuoden päästä en ajattele niin paljon, tai ajattelen vain yhtä asiaa kerrallaan.

Tää ei nyt liity karppaukseen, mutta hauska havainto - hienhaju muuttunut SELVÄSTI astetta öhöm vahvemmaksi... "mikä ihme täällä haisee?? sehän olenkin minä itse!!!" -> suihkuun
Sain vielä viimeisen kerran vanhan nimen nimpparionnitteluja... Otti kyllä tavallaan aivoon :/

Miksi ihmeessä kaupoista ei voi löytyä valmiina karppeja ruokia? Oon kerran maistanut sitä Saarioisten häränlihapihviä kermakasviksilla ja hyi hitto se oli pahaa. Olis mukavaa, jos kiireiseen aikatauluun mahtuis karppia pikaruokaa, jos ei halua pelkkiä pähkinöitä puputtaa. Miksei ruokateollisuus ota meitä tosissaan? Myönnän, että itse tehty on parempaa ja karpimpaa, mutta auttaisi näissä 12 tunnin työpäivissä, jos ei tarvisi sen jälkeen seuraavaksi päiväksi vääntää sapuskoitaan, kun ei oikeesti enää siinä vaiheessa jaksa yhtikäs mitään. Okei, lopetan paasauksen ja tämän loputtoman ajatustenvirran kirjaamisen. Hyvää torstaita ihmiset!

_________________

Valmisruokia karpille.
Kotikokki taitaa tehdä, Saarioisella on muutama ja HK:kin valmistaa.
Lisäksi on pähkinöitä, makkaraa...
Kebabbiloissa kebab eläintä salaatilla, Hesen hampparit ilman sämpylää.
Etsivä löytää...

_________________


En se minä ollut ja siksi toiseksi se oli vahinko.

No tässä jotakin idean tynkää:

täyslihaiset nakit/makkarat -näiden joukossa myös sellaisia vähähiilarisia, jotka soveltuu tiukempaankin karppaukseen. Kaveriksi jokin sopiva valmissalaatti, tai vaikka vaan tomaattia. Rasva "purkista" eli joku makuhermojasi miellyttävä valmismajoneesi. Kiireessä laitat nakit/makkarat mikroon, annat lämmitä. Nostat majoneesipurkin jääkaapista ja tomaatit/valmissalaatin. Otat nakit/makkarat pois mikrosta, ruikkaat majoneesia lautaselle, tomaatti/salaatti makkaran/nakin viereen ja "ateria" on valmis. Ihan hyvää "safkaamista" kiireessä tai rättiväsyneenä.

Mikroaterioista sen verran, että joitakin makrojakaumaltaan ihan ok tuotteita löytyy, mutta se bongaaminen on sitten aina vähän...kuten isoisä sanoi, etsivä löytää. Makuelämyksinä ovat kovin vaihtelevia. Joissakin on kasviksiin panostettu, mutta usein ei. Omaa kokemusta melko vähän.

Sitten lihapullat yms: laadukkaimpien ja lihapitoisten joukosta voit löytää ihan siedettäviä vaihtoehtoja. Mikroon ja lämpöisenä majoneesia kaveriksi. Nopeaa ja helppoa. Jos ostat esimerkiksi 300g paketin ja huitaiset sen, hiilareita saat sen 30g- olettaen että majoneesi on hiilariton. 30g on tietysti yhdelle aterialle paljon, mutta paljon parempi kuin sortua vanhoihin tapoihin.

Valmissalaateista voi myös löytyä sopivia tuotteita.

Kannattaa vilkaista myös pakastimen kätköihin. Olen wokkien kasvissekoitusten joukosta löytänyt sellaisia, jotka voi nopeaksi "hätäateriaksi" kelpuuttaa, tai vähäisellä vaivalla pimpata paremmaksi. Wokkeja voi pimpata esimerkiksi paistamalla kanan+kookoskerman kanssa. Minulla on myös karppikaveri, jolla on päivystysluonteinen työ ja 20 tunnin työvuoron jälkeen(siis ylitöiksi venynyt ongelmatilanne) ne "helpot" ratkaisut ovat kovin miellyttäviä. Yksi mitä hän tekee, on että hommaa valmiiksi sopivia pakastekasvissekoituksia/wokkeja ja paistelee jauhelihaa/lihaa sopiviin annospusseihin pakastimeen. Sitten kun haluaa helppoa ruokaa, ottaa pakastimesta kasvikset ja sopivan annoksen "eläinkuntaa" ja pistää kaikki pannulle. Reilun rasvalisän kerä tietenkin. Melko helppo ja nopea tapa tämäkin.

Sitten tosiaan- iskender (tupla)kebab ilman leipää on ihan ok valinta. Sanot vain, että et halua siihen leipää ollenkaan.

Karppia "pikaruokaa" on tietenkin myös kananmunat. Kananmunien keittäminen on kuitenkin aika helppoa ja nopeaa. Ravintoarvoltaan ovat kuitenkin monipuolista ruokaa.
Toinen melkoisen helppo ja nopea on juustot. Tosin osalla meistä maitotuotteet reilusti nautittuna jumittavat painonpudotusta.

Karppinäkkäreitä löytyy myös- säilyvät pitkään ja sopivilla päällisillä makrotkin lujahtavat kohdilleen kuin itsestään. (meillä käytetään skarppi-näkkäreitä jonkin verran. )

Tässä nyt joitakin ajatuksia...

Uusien ruokailutapojen opettelu on tietenkin vaikeaa. Ja hiilarikoukku voi olla totinen tosiasia, vaikka sokeriarvot olisivat hyvässä kunnossa. Omakohtaista kokemusta on. Mutta- sinä voit onnistua, niin ovat onnistuneet monet muutkin.

Yksi pähkinöihin verrattavissa olevat "naposteltava" on tietenkin jerky, eli kuivaliha. Usein sitten niin suolaista, että juotavaa on syytä olla ja painoakin voi väliaikaisesti jumittaa.

Minullakin on ollut noita "hajuhaittoja". Ainakin mies sanoo huomanneensa. Itse en sitä huomaa. Luin jotain ketjua aiheesta, mutten enää muista, mikä ketju se oli. Sellaista jäi mieleen, että liika proteiini aiheuttaisi hajua. Saatan kyllä muistaa väärinkin.

Erittäin hyviä vinkkejä Nallepallo! On hyvä, että välillä saa muistutuksia siitä, että ei tämän tarvitse olla niin vaikeaa aina. Onneksi nyt saan tässä uutta buustia, kun saan pitää reilun viikon ihan oikeeta kesälomaa ja nauttia lomasta vähän erilailla kuin silloin kesäkuussa.

Tänään oli paino tippunut 102,4 kiloon, josta olen hyvin iloinen. Huomasin, että mulla ns. aamupainoa nostaa liian myöhään nautittu ateria silloin, kun olen iltaa/yötä töissä. Iltatyötkin, kun venyy viikonloppuisin aamu neljään, niin ihan sama, vaikka sitten menis kuudelta nukkumaan ja heräis päivällä kahdelta, niin paino ei putoa, jos oon syönyt aamu neljän ja viiden välillä. Hyvin nukuttu yö/päivä toisaalta taas edistää mulla painon putoamista.

Olen ihan koukussa keräkaaliin. Vitsit, että se voi olla hyvää ja käy niin lihan kuin kalan kanssa. Oliiviöljyä perään ja ripaus suolaa ja avot. Ja mä siis rakastan kaikkea sellaista ihanasti rouskuvaa ruokaa Välillä olen herkutellut tummalla suklaalla tai palalla marjapiirakkaa.

Eilen kävelin koiran kanssa melkein 10 kilometriä ja oli kiva huomata, että lonkkaan ei satu, niin kuin aikaisemmin. Selkäkään ei valita. Se täytyy kyllä myöntää, että vaikka koiran kanssa on kiva kävellä, niin parempaa liikuntaa sais varmasti ilman koiraa. Kuukauden päästä haen isoveljen luota kahvakuulani ja alan varovasti kokeilemaan sitäkin taas. Ja mitä mukavemmalta olo tuntuu uudistuneessa kropassa, niin kenties ens vuonna uskaltaudun vaikkapa oikein kahvakuulakurssille

Pari kertaa olen käynyt uimassa (pyhäjärven vesi oli ylöjärven puolella kyllä aika kylmää tässä yks päivä) ja uskaltauduin elämäni ekan kerran uimaan pelkissä uimashortseissa (aluksi jännitti kovasti, mutta olo tuntui juuri niin luonnolliselta, että en jaksanut välittää muista ihmisistä.) ja oli ihanaa!!! Hyvä ystävä tulee kohta lomareissultaan ja tarkotus ois mennä loppuviikosta yhdessä uimaan ja kumiveneellä soutelemaan. Että voi elämä olla ihanaa

_________________

Jee Hyvä timi79!! Varmasti ihanaa saada olla omana ittenään ja uimashortseissa...kai sä ees röyhistit rintaa ja vedit vatsaa sisään niinku kaikki ukot rannalla? hihih

_________________
"Listen closely: the only time it's too late to change yourself is when you're dead. Until then, you're simply making excuses or lying to yourself."

Kylmää on vesi täälläkin tuossa kotijärvessä. Kiva kun sinulla on mennyt alku hyvin. Toivottavasti viikonlopusta tulee kiva ystävän kanssa.

Nuo painonvaihtelut päivittäin ovat ihan normaalia, laihtuessahan sitä rasvakudosta halutaan vähentää ja se voi vähentyä vaikka paino välillä nousisikin, veden määrä ja siellä masussa työn alla olevan ruoan määräkin vaikuttaa. Hormoonit ja lääkkeet myös eli jos paino jossain välissä nousisi 100 grammaa niin ei se silti lihomista välttämättä tarkoita.
Eli suunta hyvä.

_________________
Karppausta v 2008 keväästä Heikkilän ketoruokavalion ja Annikan LCHF tyyliin.
LCHF ruokavalio(kin) toimii vain jos sitä noudattaa.
Old lives matter.

Antoisaa viikonloppua toivottelen minäkin jo tässä vaiheessa.

Tosi kiva juttu, että olet saanut hyvän fiiliksen päälle. Kesä on niin lyhyt, että siitä ei kauaa ehdi nauttia. Iloinen mieliala auttaa myös leikkauksesta toipumisessa ja laihtumisessa. Stressi ja apeus kaiken muun ikävän lisäksi aiheuttaa painon kanssa jumitusta.

I'm back! Loppu viime kesän jälkeen jotenkin se kunnon yrittäminen ja repsahdusta oli repsahduksen perään. Joulukuun kun saikin töitäkin lähes yksin pakertaa, ku veli karkas etelän lämpöön 3 viikkoa, niin eihän siitä taas tullut mitään. Suklaata tuli syötyä ennen joulua ja joulun jälkeen. Vakiasiakkaat muisti konvehtirasioilla ja pipareilla ja ja ja ja... Tammikuun alussa tulikin sitten käytyä vaa'alla ja lukemat oli silloin 110,8 kg, notta kyllä tiesi taas possuilleensa oikein urakalla.

Aloittelin sitten rauhallisesti taas tätä hiilarien vähentämistä ja kasvisten ja kunnon ruoan syömistä. Tammikuun aikana kiloja lähtikin sitten noin nelisen kiloa ja nyt tässä tammikuun lopussa tehdyn korjausleikkauksen jälkeen (ja leikkauksen haavan onkaloitumisen jälkeen) oon oollut melkein 4 viikkoa saikulla. Reilu viikko sitten ostin viimeisen cola zero pulloni, jota olenkin sen jälkeen täyttänyt vedellä ahkerasti. Ja nyt tänään paino oli tippunut 104,2 kg eli suunta todellakin oikea.

Huomaan kuitenkin, että olen ihan eri mielenvireessä tällä kertaa parantamassa terveyttäni. Tuo zero varmaan romutti kaikki edelliset yritykseni, koska siinä sitä makeaa (vaikkakin keinosellaista) tuli saatua kuitenkin järkyttävät määrät joka päivä. Kofeiinista vieroitus meni yllättävän iisisti, ihan muutaman panadolin turvin kestin ja vettä kuluu nyt 3 litraa/pv ja tästä saavutuksesta olen oikeasti ylpeä! En enää ikinä halua kofeiinin määräävän elämääni. Enkä halua juoda janooni limua. Lisäksi haluan, että ne mun veriarvot seuraavan kerran näyttäis selkeetä parannusta edellisiin. En jaksa sitä lääkärien (oli ne sit terkussa tai hormonipolilla) kettuilua painosta. Joka kerta ehdotetaan ravitsemusterapeutille tms. menoa. Kyllä mä tiedän, kuinka mun pitäis syödä, mutta tahdonvoima on puuttunut. Nyt ei oikeesti puutu. Tuo veden juonti oikeesti naksautti mun päässä jonkin napin päälle ja tahdonvoimaa on roppakaupalla.
Eilenkin veljelle toimitettua saikkutodistukset se tarjos mulle suklaasuukkoa (sellasesta helkutin isosta laatikosta), mutta mä olin, että mitä shaissee, ei kiitos! Sen jälkeen veli virnaisi ja sanoi, että testasi vaan ja toivoikin, että kieltäytyisin Sanoin, että mieluummin syön pari palaa prossasuklaata himassa, kun kosken mihkää suukkoihin.

Oon viime päivien aikana opetellut tekemään ruokaa lantusta ja vitsi, kun se on hyvää. Huomaan, että välillä mulla on ollut salaattikausi eli protskuu ja sit salaattia, kurkkuu ja tomaattia ja joku kastike siihen. Nyt mulla on tällänen "talviruoka"-kausi, eli lämmintä pataruokaa tekee mieli. Sitäkin kohtuudella kummiskin.
Tuo kohtuullisuus-nappulakin on ilmeisesti aktivoitu. On ihan helppoo olla ottamatta lisää ruokaa (nälkä on lähtenyt hyvin, mutta eihän se nälän lähtö ennenkään oo välttämättä estänyt syömästä lisää), kun aattelee, että mä pärjään tällä ja siellä se ruoka odottaa seuraavaa päivää. Marjat oon ottanut jokapäiväseen käyttöön edes pienessä määrässä ja pähkinät. Ja nyt tuntuu, että ilman niitä ei voi elää

Mikäs muu motivoi... ai niin, pikkuveljen kolkytvee synttärit on tulossa ja sille ollaan kunnon bileet järjestämässä, joten sinnekin (toukokuussa) olis kiva, jos olis vähän inhimillisemmässä kuosissa. Sekin motivoi, että testo pääsee oikeuksiinsa, kun ei ole tätä rasvavarantoa niin peevelisti. Tää tahtoo matalemman äänen, kunnon parran, rintakarvat helahoidon, mutta vihdoinkin olen nyt virallisestikin mies. Uus sotu tuli tuossa pari viikkoa sitten, kun pääsin vihdoin Helsinkiin ja sain psykiatrilta puoltavan lausunnon. Nebidoshottikaan ei maksa tämän jälkeen kuin 3 euroa, kun oon jo varmaan viisi kertaa maksanut sen 93 euroa! Parin viikon päästä taas pääsee terkkuun piikitettäväksi

Kiva kirjoitella tänne taas, mutta nyt pitää mennä ottaa lihapullat uunista ulos!

_________________

Seurailemassa

_________________


Nykyinen päikky: Puuhailijan elämänkerta
Vanha: Ahdistaako?

Questy, heippa!

Argh,aamupaino 137.6kg eli TAAS lisää plussaa Mitähän mä oon nyt tehny väärin?

Eilen söin töis ennen puolta päivää kaks sellast ehrmanni rahkajugua ( hiilareit 5g/100g) ja maapähkinöitä vajaan kourallisen. Kotona kuuden aikaan paistoin jauhelihaa ja tonnikalaa, iskin salaattilehti pedin päälle ja iihe kurkkua mozzarellaa majoa ja sokeritonta ketsuppia. Illalla vielä ennen nukkumaanmenoa join teen 3tl voita ja pieni loraus kermaa. Niin ja täs välis kyl tuli syötyä puolikas sellanen atkinssin brownie patukka. Eli aika paljon evästä kun söin 250g paketin sitä jauhistakin.

_________________

Moro Questy ja Jenssuli

Mulla huonot yöunet tekee sen, että aamulla paino voi olla lähestulkoon sama kuin edellisenä päivänä. Tosin tänään näytti tasan 104, vaikka toivoin jo olevani edes hitusen kolmosen puolella Kun kerran eilen päivällä nukuin liian pitkät päikyt, niin eihän nukkumisesta yöllä tullut mitään. Nyt oon vahva ja pysyn hereillä ilta ysiin asti ja sitten varmaan tulee uni hyvin.
Aamiaiseksi nautittu 3 munaa ja 2 siivua täyteläistä olttermannia, itsetehtyä lanttusalaatti (vähä niinku perunasalaatti, mutta keitetystä lanttukuutioista, siihen rapeeta suolakurkkua ja sipulia. kastike kreikkajugua ja lidlin ranskankermaa + mausteita), 3 kirsikkatomaattia ja tuoretta kurkkua. Sivuun reilu ruokalusikallinen ranch-kastiketta.
Jääkaapissa odottaa paistamista 480 grammaa maustamattomia ohuita kanafileitä. Niille pitäis loihtia jokin marinadi oliiviöljystä, suolasta ja pippureista. Onpahan viikonlopuksi proteiinit kasassa. Kasviksia pitäisi käydä hakemassa, nyt haaveilen kesäkurpitsasta, purjosta, tomaateista ja parsakaalista.
Mun jääkaapissa ei vielä ole voita, eikä kermaakaan, mutta ajattelin, jos tänään niitäkin hommais. Kuitenkin vielä oivariinia jäljellä sen verran ettei viiti ihan roskiinkaan heittää (vois tietty lahjottaa sen mutsille, kun sekin käyttää oivariinia). Täytyy myös ostaa lisää mantelijauhoja, koska tänään todellakin jäbä duunaa mantelileipiä ensi viikoksi, kun duunit jatkuu 4 viikon tauon jälkeen. Ihanaa päästä takas työhön ja nähdä ihmisiä!
Minkälaista oliiviöljyä te käytätte? Mulla on Bertollin Extra Virgin öljyä ja se tuoksuu aika voimakkaalle. Mietin, että onkohan sellaista oliiviöljyä, jossa ei ole niin voimakas tuoksu, joka ois hyvä muuten salaatissa ja marinadissa.

Vaikka vielä tässä saikkuilen, niin päätin, että tänään siirrän makkarista mun crossarin olkkariin, jotta pääsee reenaamaan. Toki koiran kanssa reippaassa kävelyssäkin energiaa kuluu, mutta se on aika puuduttavaa nyt, kun tuntuu, että nyt minä revin koiraa mukanani, eikä päinvastoin. Olen haaveillut jopa siitä, että menisin ihan itsekseni kävelylle, mutta sit tulee huono omatunto, kun koira jää sisälle, kun periaatteessa voisin sen mukaan ottaa.

Oon muuten huomannut, että sen jälkeen, kun jätin aspartaamijuomat pois, niin mun makupaletti on muuttunut. Lidlin 72% suklaa maistuu paljon makeammalta kuin aikaisemmin. Enää en oo jugurttimarjoihinkaan lisännyt makeutusta, vaan marjojen makeus riittää Tähän sitä onkin pyritty.

Jenssuli, ootko koskaan ostanu s-ryhmän kaupoista kermarahkaa? Siinä on mielestäni vähemmän hiilareita kuin noissa ehrmannin vähärasvaisissa. Enkä nyt varmaks osaa sanoo, mutta voisko painon nousu johtua proteiineista? Ihan mutua tämä Mitä siinä atkinssin brownie patukassa on? Paljonko muuten vettä menee? Itellä menee se kolmisen litraa riippuen siitä, että kuinka kiireinen päivä on.

Kiva, kun kävitte lukemassa, nyt raahaan itseni ja koirani ulkoilmaan. Tekeekin mieli tehdä vähän pidempi lenkki, katsotaan mitä mieltä tuo vanha neiti on Hyvät huomenet vaan kaikille!

_________________

Mulla olikin jäänyt jotenkin ihan huomaamatta tää sun comeback! Hyvä että nyt tuntuu ruokahommat onnistuvan. Ja onnea myös uudesta sotusta! Mulla on tuttavapiirissä tosi monta henkilöä, jotka läpikäyvät tällä hetkellä sukupuolenkorjausprosessia, ja nämä tällaiset "välietapit" ovat aina tosi rohkaisevaa kuultavaa.

_________________
Kirjailua

Huomenta! (ja morjens Sagu! Kiitosta vaan Välietapit on tärkeitä ja seuraava onkin se tosi iso, kun pyrkii pääsemään sisäromppeista eroon... )

Nyt on paino juminu muutaman päivän ajan, eli siinä 104:ssä sitkeesti pysytään. Päätin, että nyt otan viikon tauon tuolle vaa'assa hyppelylle. Mantelileivät ensi viikolle tehty, josko helpottais työn lomassa kotona syömistä. Onneksi hiihtolomaviikko täällä, joten ihan hirmuinen kiire ei paina vakikyytien kanssa. Vähä jännittää mennä huomenna pitkästä aikaa töihin, mutta eiköhän se siitä.
Nyt aamusella on syöty viipale goudaa (lidlistä ostetusta paketista sellanen iso siivu) ja sitten sekotus marjoja (vadelmaa, mustikkaa ja mansikkaa) ja kermavaahtoa. Vettä mennyt jo litran verran. Ei jotenkin millään huvittais ruveta laskeen mitään makroja, mutta sehän se on edessä, jos paino ei ens viikon loppuun mennessä putoa edes hitusta. Onneksi on pelkkää päivävuoroa, joten rytmiä ei tarvitse vaihdella viikon sisällä puoleen eikä toiseen. Nyt täytyy vaan tosiaan jaksaa tehdä safkat valmiiksi, ettei jätä aterioita väliin tai sorru mihinkään kauppahöttöön. 74% suklaa on maistunut tuossa liiaksikin, joten suklaalakko tehnee terää. Voi olla, että noista marjoistakin tulee liikaa hiilareita, mene ja tiedä.
Ja perjantaina menin katsomaan kipeenä ollutta ystävää, jonka kanssa ihan ihan aina on sitten tarvinnut karkkia ja kaikkea hyvää mussuttaa. Onneksi aika hyvin ymmärtää, että sori, kun en nyt ota niitä sokerisia herkkuja. Kyseli kyllä, että olisinko ottanut limua, tai mentäskö jädelle. Onneksi pidin pääni ja en ottanut, eikä menty. Totesi itse, että hän tarvitsee sokeria, eikä voisi itse ryhtyä samaan. En pakota ketään elämään niin kuin minä elän, mutta toivon silti, että sokeritonta elämääni kunnioitetaan, eikä aina "no voit sä nyt yhen karkin ottaa, voit sä yhen lasin tätä mehua juua tms.". Sanoin, että mahdollisesti tulen pitämään jossain vaiheessa "syö ihan mitä haluat" -päivän esim. kerran kuussa tai jotain. Mutta nyt ei oikeesti kiinnosta, kun oon vielä liian lähellä henkisesti niitä hiilarihimoja. Niin kauan kuin edes ajattelen, että voisinhan mä nyt tän kerran käydä ostamassa sen järkyttävän hyvän tahmaisen suklaakakun sieltä Lidlin pakastimessa, niin EI, EI ja EI!!! Ihan sama, vaikka menis niihin broidin bileisiin asti ennen kuin kosken yhteenkään sokeriherkkuun.
Voi, kun meidät sokeria välttävät voitaisiin lähettää jollekin saarelle, jossa ei ystävät, sukulaiset tai työkaverit ole tuputtamassa pullaa tai karkkia joka toinen päivä nassun eteen.

_________________

Välissä kyselit kermarahkasta.

Itselle, kuten monelle muullekkin maistuu Rainbow kermarahka.
Rasvaa 12%, punaista tekstiä kannessa.
Hiilarit taitaa puuttua, ainakin hyvin pitkälti.

_________________


En se minä ollut ja siksi toiseksi se oli vahinko.

Joo, se kermarahka on itsellenikin tuttu tuote, täytynee varmaan sitäkin haalia jääkaappiin ens viikkoa varten. Jenssulilta sitä kyselin, että mahtaako hän tuntea sitä, kun ennemminhän sitä syö tuota kermarahkaa kuin jotain vähärasvaista ehrmannia tai siis näin mä tekisin, jos rahkaa tekis mieli.

Tulipa reippailtua koiran kanssa kolmen kilsan lenkki näin aamupäivästä. Taksivaatteet pesty ja nyt sit tekemään vähän sapuskaa tälle ja huomiselle päivälle.

_________________