Minun mielestä on tosi vinoutunutta, että "jokapäiväinen karkki" ja "päivittäinen pullakahvi" on ihmisoikeus, kun kuitenkin hyvin pitkiä aikoja pulla ja leivokset on olleet semmonen erityistapausten herkku. Tulee vieraita, on synttärit, on lauantai tai sunnuntai jne. Karkkia vain karkkipäivänä jos sillonkaan on pakko, ja nyt se päivittäinen karkin saaminen on jotenkin ehoton pakko ja perusihmisoikeus.
Karkit jos mikä on ainoastaan turhaa. Mielihyväähän niistä saa, ja monien mielestä maistuu hyvälle (itsellänikin on joitakin karkkiherkkuja, joiden maku on ihana), joten sitä voi käyttää perusteena, että voi niitä toisinaan syödä, mutta eihän niiden mihinkään ravintosuosituksiin kuuluis kuulua.
Muita:
Sokeri valkaistaan prosessissa, karkeissa on liivatteita ja lisäaineita ja isoja määriä aromeita ja muita cocktaileja.
Pilkottu salaatti hävittää vitamiininsa ja ravinteensa myös nopeammin kuin kokonainen salaatti, ja jos se on pussissa pitkään pikkupalasitan, sen mikrobisto muuttuu. Eli se on ravinneköyhempää, ja usein mukana tulee tosiaan joku salaatinkastike.
Purkkisalaatinkastikkeet, niissä on myös paljon kemiaa mukana. Kotimajoneesi säilyy vain vähän päiviä, purkkimajoneesit ja kastikkeet "on hyviä" kuukausikaupalla. Tai ainakin "ei hirveän pilalla", joten niitä syödään aika pitkään.
Leipomoleipä ja puhdistettu vilja - kotileipä homehtuu muutamassa päivässä. Kauppaleipä homehtuu vasta muutamassa viikossa. Siihen ei tod. näk. vaikuta teollinen uuni eikä logolla leimattu muovipussi, vaan jauhoparanteet ja jonkinnäköiset homeenestoaineet. Eihän kukaan homeista leipää tietenkään syömällä parane, en sen syömiseen tietenkään kehota, mutta se jauho on riittävän prosessoitu, jotta siitä käytetään ennemmin se sokeri/tärkkelys, joka irtoaa helposti. Jotkut sitä sietää ihan hyvin, mutta ei pidä tuomita ja syyllistää niitä, jotka ei siedä ollenkaan.
Pakasteissa sama juttu kuin valmissalaateissa - mitä enemmän asiaa on pilkottu, sitä todennäköisemmin sen hyvät aineet karkaa säilytyksen aikana. Kulinaristi huomaa eron myös maussa. Poikkeuksia on ehkä jotkut pavut, maissit ja herneet ja kokonaiset marjat, mutta porkkanat kuoritaan, kaalit pilkotaan ja perunat silppuillaan jne. Marjoissa pitää muistaa kurkata, että se on jotenkin järkevän näköisen maan marja, kasvihuonemarjat ei ole yhtä meheviä.
Ei siis hengenvaarallista kenellekään, mutta jotkut sietää vain niitä huonommin, jolloin kumulatiivisesti tulee monta "vajetta", mistä yhteisseurauksena metabolia ei tykkää.
Myöskin se, että jotkut vaan turpoaa syödessään viljaa, joka kuuluu keittojen ja kastikkeiden suurusteeksi, ja toisille rasvattomat maitotuotteet on ehkä pahin turhake, mitä voi syöttää.
Toiset reagoi teollisiin margariineihin ja kasviöljyihin herkästi. Silti niitä sietää vain osa, toisille niistä on haittaa, mutta koska kerran osa sietää, suositellaan kaikille.
Miten sen sanois: puolivalmisteita kokkaamaalla saa melkein oikean näköistä ruokaa, ilman, että tarvii oikeastaan ite miettiä, mitä siihen nyt oikein tuli ja oliko se hyvä valinta. Osa puolivalmisteistakin on oikeastaan jotain muuta kuin mitä ruoan ulkonäkö tai paketin otsikko antaa ymmärtää.
Säilöminen ja pikkelssit on vanhanaikasia tapoja pitää asiat hyvänä, mutta pilkotut kuoritut kasvikset ja marinadeissa viikkoja säilyvät lihat ovat uutta "menestystä", jotka saattaa jopa johtaa vääriin mielitekoihin, kun oheisissa kastikkeissa olevat lisäaineet ja mausteet pääsee vauhtiin.
Edelleen: huonosti sietävä ei siedä mitään, mutta eihän noista hyvin sietävälle varsinaista akuuttia hengenvaaraa ole. Kuitenkin, erityisen monta teollista pitkää prosessiä yhdistyy erityisesti leivän tekemisessä, kekseissä, kakuissa ja ostopullassa, joten ne on niitä asioita, mitä pitäis eniten välttää. Toinen kemian laji on karkkihyllyllä. Karkissa tuskin on mitään elintärkeää, ja leivänkin tärkeät asiat voi saada helposti muita teitä.
Monesti vielä sanotaan, että jos syö karkkia, ja pullaa, niin pitäis sitten ottaa vähän vähemmän sitä terveellistä ruokaa, että ei mene kato kalorit yli. Siksi siis yhestä pienestä karkista rokotetaan ite asiassa paljon arvoaan enemmän siitä ruokalautaselta, kun uskotaan kalorien yksiselitteiseen elämään eikä muisteta, että keho ei tarvi kaloreita vaan keho tarvii ravinteita.