karppaus.infon arkistoitu foorumi

Loma teki kyllä terää tähän väliin. Tuli porsasteltua vähän ajateltua enemmän, mutta mitäpä tuosta. Kaliforniassa ymmärretään onneksi vähähiilarisen päälle ja jos oli ihan pakko saada jotain ruokaa hetitännemullenyt, niin Carl's Jr. tarjosi kaikista hampurilaisista myös vähähiilarisen version.

Muten reissu menikin tosi kivasti ja sain osteltua jos jonkinlaisia vaatteita varastoon.

Sitten tietenkin kotiin tultua työstressi iski taas ja viime yö oli aivan helvetillinen. Sain unta vasta kahdelta yöllä ja neljältä heräsin ilman mitään mahdollisuutta nukahtaa uudestaan. Pyörin sängyssä kaksi tuntia, nousin ylös kutomaan pari riviä ja sitten menin vielä yrittämään nukkumista. Sain onneksi vielä unen päästä kiinni, mutta ihana kännykkäni päätti unohtaa herätyksen. Siispä heräsin klo 11.30 ja työvuoroni alkoi klo 12... Kymmenessä minuutissa aamupala naamaan ja kaasu pohjassa töihin.
Yök.

Lisäksi huomasin että pomoni eivät ole edes alkaneet etsiä ketään uutta lähtevän kollegani tilalle, eivätkä he ole puhuneet sanaakaan tästä minun osa-aikaisuushaaveestani. Prkl.

Täällä ei ole tilanne töiden kannalta yhtään muuttunut ja työkaverin viimeinen viikko alkaa huomenna, jonka jälkeen hän jää suoraan talvilomalta pois. Koko tämä viikko on eletty univajeen kanssa ja keskiviikko (vapaapäivä) meni suurimmaksi osaksi stressatessa töihin menemistä seuraavana päivänä.

En tiedä, onko syy ollut syömisten laadussa vai siinä etten ole saanut syötyä kunnolla, mutta paino oli taas pudonnut jonkin verran. Nyt ollaan alusta lähtien miinuksella 2,8kg.

Väliaikahehkutus oikeastaan vain mittojen osalta.
Tammikuun lopusta laskettuna paino on tippunut 7,2kg, joista vähän yli nelisen kiloa kahden viime kuun aikana.
Vyötärö -7cm
Lantio -5cm
Reisi -5cm
Rinnanympärys -7cm
Hauis -3cm

Yhteensä siis -27cm sitten tammikuun.

siinä on monta senttiä kadonnut! onneksi olkoon!

Kiitos! Ihan en vielä itsekään ole tajunnut, että olen kutistunut jo noin paljon. Onhan tässä vielä matkaa, mutten halua vähätellä tähänastisia saavutuksiakaan.

Nyt menee aika kotosalla flunssan kourissa. Maanantaina sitten toivon mukaan taas töihin.

Sain viime punnituksen yhteydessä vahingossa tietää tämänhetkisen painoni, 92,8kg. Ekana reaktiona (yllättävää kyllä!) mietin, että kenen paino tuossa on, noinko vähän? BMI siis tällä hetkellä 32,5
Vähänkö hypin riemusta, kun paino putoaa kasilla alkaviin. Kesäloma näkyy tuossa painossa aika varmasti, sillä elin kolme viikkoa kuin pellossa ja nautin jokaisesta hetkestä.
Lomalla päätin myös, että lomakauden päätteeksi pyydän vihdoin ja viimein 30-tuntista työviikkoa ja aloitan (/jatkan) astanga-joogan harrastamisen ja ajattelin että voisin myös vihdoin ja viimein käydä tankotanssin testitunnilla tutustumassa lajiin.
Tänään aloitin myös kahden vuoden tauon jälkeen juoksemisen. Kaksi vuotta sitten suoritin Porin liikuntaviraston juoksukoulun kymmenen kilsan haasteen, mutta rikoin itseni niin pahasti, ettei enää huvittanut jatkaa sen jälkeen. Tällä kertaa ajattelin tyytyä viiteen kilometriin, sillä se tuntui luontevalta ja jouhevalta ja tämänpäiväisen jälkeen olen ihan endorfiinipöllyissä. <3

July, mee sille ulkoistautuvalle työkaverille töihin
Hyvät tulokset sulla, mitoin ja energian lisääntymisenä. Olo senkun kohenee tuota vauhtia - p***aa työpaikkaa se tosiasia ei muuta, mutta virkeämpänä vaihtoehdot näkee paremmin.

Se työkaveri oli yksi niistä asioista, jotka teki tästä mun nykyisestä työpaikasta vielä tämänhetkistäkin paskemman. Ihan karsea narsisti, joka ei ikinä tehnyt virheitä (omasta mielestään) ja joka oli kaikin puolin muita parempi kaikessa. Äiti ehdotti myös, että olisin mennyt tälle tyypille töihin..

Ehkä nyt suurin ongelma töissä on puhtaasti väsymys ja se, ettei vapaa-aikaa tunnu olevan ollenkaan. Tämä liittyy kyllä kanssa siihen, etten ole osannut ihan arvostaa itseäni ihmisenä tai työntekijänä, joten en ole uskaltanut olla esim. saikulla tarvittaessa tai ottaa aikaa itselleni ja miehen kanssa yhdessä olemiseen. Eihän sitä nyt ihminen jaksa puolikuntoisena panostaa töihin, saatika vapaa-aikaan. Olen tätä 30-tuntista sopparia jo puoli vuotta ehtinyt miettiä, enkä ole vielä tehnyt asian eteen mitään muuta kuin puhunut esimiehelle. Toivottavasti kantti kestää syksyyn asti ja sen jälkeenkin, jotta saisin tämän jutun toteutettua.

Jes! Jesjesjesjesjes!! Paino putosi ekaa kertaa vuosiin alle 90:ään! Kolmessa viikossa juoksukoulu ja ruokavalio tiputti painon 92,5kg->89,5kg. Senttejä on hävinnyt samassa ajassa yhteensä kuusi. Enkä ole tosiaan mennyt millään hirveän tiukalla linjalla syömisen tai liikkumisen suhteen. Syöminen on ollut itse asiassa vähän liberaalimpaa tässä kuussa (hups.), mutta tuo juoksemisen aloittaminen ihan selkeästi tekee myös jotain.

Nyt voin kohdata tappopäivän töissä vähän paremmalla mielellä. Pomon vika lomapäivä, jes!

Ei helvetti, tästä on paha jatkaa. Aiempi yritys levisi käsiin melkein heti edellisen viestin jälkeen, vuoden 2014 lokakuussa, jolloin paloin töissä loppuun ja minulla diagnosoitiin vakava masennus. Olen siitä asti syönyt masennuslääkkeitä ja yrittänyt repiä itseäni sieltä kuilun partaalta ja syöminen on levinnyt ihan käsiin. Lisäksi ollaan muutettu viime kesänä täysin meille tuntemattomalle paikkakunnalle ja tukiverkko jäi eteläiseen Suomeen. Vanha talo vaatii paljon korjaamista, eikä meillä ole edes kunnollista keittiötä, vaan pelkkä väliaikainen koppi. Josko keittiönkin saisi juhannukseen mennessä rempattua.

Ollaan alettu miehen kanssa puhumaan perheenlisäyksestä ja minulla olisi suuri hinku päästä normaalipainon sisälle ennen yrittämisen aloittamista ensi vuoden (2017) kesällä. Uskoisin että mahdollisuutemme paranisivat ja raskausaika olisi turvallisempi pienemmässä painossa.

Tällä hetkellä paino keikkuu 101kg kieppeillä ja pudotettavaa on sinne tavoitepainoon 31kg. BMI on huima 35,8.

Tervetuloa takaisin. Sinulla on jo kokemusta siitä että karppaamalla se paino alkaa normalisoitua, joten sitä ei tarvitse epäillä. Masennuslääkkeet voivat vaikuttaa niin että laihtuminen ei tahdo onnistua, jos epäilet että ne hankaloittavat, ehkä lääkärisi voisi vaihtaa toisiin?

_________________
Karppausta v 2008 keväästä Heikkilän ketoruokavalion ja Annikan LCHF tyyliin.
LCHF ruokavalio(kin) toimii vain jos sitä noudattaa.
Old lives matter.

Tuo syömäni Aurorix on kai sellainen lääke, jota annetaan nuorille. Ymmärsin, ettei sen pitäisi hirveästi vaikuttaa painoon, mutta seuraillaan kuitenkin. Jos ei kuukaudessa tai parissa tapahdu mitään, niin sitten pitää alkaa harkitsemaan lääkkeen vaihtoa.

minäkin täällä seurailen

Sintti karppaajana ahmin täältä keskustelupalstoilta tietoa ja oli mielenkiintoista lukea tätä keskusteluketjua.
Kun maanantaina aloitin ajattelin, että sudenkuoppia tulee varmasti välillä mutta niistä täytyy vain päästä yli.
Tässä keskusteluketjussa olen huomannut, että sudenkuopista voi nousta jos on halua.
Minulle ei vielä ole ruuasta tullut ongelmaa, mutta liikunnan harrastamisessa on vaikeuksia. Poden (jo 30 v) tosi pahana rehottavaa
Pustulosis palmoplantaris sairautta jalkapohjissa, joka vammauttaa jalat lähes kokonaan eikä pysty kävelemään tai tekemään asioita joissa jalkoja tarvitsee. Siksipä en ole keksinyt vielä minkä liikuntamuodon voisin ottaa karppauksen rinnalle ettei se tuottaisi suunnatonta kipua. Uiminen uimahallissa ei sovi koska kloori pahentaa sairautta.
Mutta positiivisella asenteella kai tästäkin selviää ja karppauksesta saan apua painon hallintaan.

Jee! Lukijoita! Tsemppaa ihan eri tavalla kun tietää että joku seurailee tätä menoa.

Marteka, sudenkuoppia on minun matkaani kyllä mahtunut enemmän kuin mitä joskus uskalsin odottaa, mutta tuulta päin vaan. Tuo sinun sairautesi kuulostaa aika hurjalta ja toivon ihan hirveästi tsemppiä sinulle.
Mietin, onko teidän paikkakunnalla uimahalleja, joissa on kloorin sijaan otsonipuhdistus? En siis itse pysty käymään uimassa kloorilla kyllästetyissä altaissa, koska pelkkä haju saa minut voimaan pahoin, mutta muita puhdistustapoja käyttävät uimahallit on ok.
Entä jooga? Olen itse jossain vaiheessa harrastanut astangajoogaa (ja tarkoitus olisi taas aloittaa, kunhan saadaan kotiin suihku), mutta ilmeisesti siitä "alkuperäisempi" versio, kundaliinijooga käy _ihan kaikille_, myös esim. pyörätuolissa oleville.
Jumppanauhaahan voi myös harkita ylä- ja keskivartaloharjoituksiin.
Ihan vaan ideoita heittelin, sillä en tiedä minkälaisesta liikunnasta tykkäät, mutta jotain noista voisi harkita inspiraatioksi?

Median hehkutuksesta huolimatta liikunnan osuus painonhallinnassa on pieni.
Taitaa olla siinä 10℅ luokkaa.
Paitsi salilla täytyy tieteski painot hallita 100℅ :ti

Kotona voi aina jumpata, jos vaan viitsii.

_________________


En se minä ollut ja siksi toiseksi se oli vahinko.

Kyllä se tästä alkaa sujumaan, kun vain malttaa. Kesä tulossa ja pyöräily on hyvää treeniä kun jalat pystyy asettelemaan niin ettei koko jalkapohja ota polkimiin. Tsemppiä vaan kaikille ja kiitos mietteistänne!

En siitä liikunnan osuudesta laihtumiseen tiedä tarkemmin, mutta kyllähän se eri tavalla kiinteyttää. Tai siis tämä oman kokemuksen mukaan. Mä koen liikunnan enempi kokonaishyvinvointia parantavana asiana ja laihdutuksen tukijana, mutta ei siis laihtumisen edellytyksenä.

Kyllä liikunta kuntoa nostaa, lihavallakin. Painoon sen sijaan vaikuttaa lähinnä vain oikea ruokavalio.

_________________
Evoluutio ei ole väärässä. Minä voin olla.

Ajatus katkesi viime kirjotuksessa.
Joten lisätään.
Kuntoilussa, liikunnassa tai ulkoilussa on paljon positiivista.
Painoon vaikutus on vähäistä, mutta mieleen suurta.
Tästä syystä liikkuminen kannattaa, ehdottomasti.

Vaikeaa se vaan tuppaa olemaan, ainakin tälläiselle
laiskalle, ylipainoiselle sydäntautiselle diabeetikolle, vielä kun lisätään
tuohon että on hermoissakin vikaa...( selässä )

_________________


En se minä ollut ja siksi toiseksi se oli vahinko.