Tepsu esittäytyy:
Tai ainakin yrittää, kun ei ole koskaan aiemmin foorumeille osallistunut. Ei oo ollu mitään hyvää syytä ja aihetta, mutta nyt on!
Historiaa sen verran, että olen ollut ylipainoinen aina kouluikäisestä asti. Jostain syystä 6-7 vuotiaana vain ruokahalu kasvoi ja tyttö siinä mukana.

Teininä sain painon normaaliksi. Muistan, että painoin 14-vuotiaana noin 85kg ja laihdutin liikkumalla ja rajoittamalla syömistä 60 kiloiseksi!

Silloin tyttösenä se oli aika helppoakin, ainakin näin jälkikäteen ajateltuna.
Sittemmin olen viettäny aikuisikäni yhä enemmän ylipainoisena niin, että pariin otteeseen paino on noussut tuonne 96kg lukemiin. Pituutta mulla on reilusti tietty, ainakin 158 senttiä, mahottoman pitkä!

*Bmi on siis ollu siellä 38,5 tienoilla!
No, joidenkin elämän muutosten ja korjausten jälkeen paino on tullu alaskin. Viimeisen vuoden aikana se on hilannut tuossa 74 ja 80 välillä, eli bmi 30-32.
Noususuunnassa paino on ollut taas viime kesästä asti.
Mulla on fyysisesti raskas työ ja se on varmasti pelastanut minut enemmältä lihomiselta parin viime vuoden aikana, sillä syöminen on ollut kyllä sitä luokkaa, että jätemylly jäisi toiseksi. Ja kun mä voin syödä ihan milloin vain! Aamulla, päivällä ja illalla, myöhäänkin, mutta en sentään yöllä. Paitsi jos ei uni tuu, tai stressaa. Eli siis syön mä yölläkin...

Kamalinta siinä syömisessä on se, että ei mulla mikään nälkä oo, mut tekee vain mieli syödä. Se kun on niin ihanaa! Ja mä syön salaa, piilossa mieheltä. Ystävien seurassa syön hyvinkin sivistyneesti, mutta sitten kun se yksinäinen, ah niin ihana, hetki koittaa, mä teen pinon leipiä ja hotkin ne ennen kuin edes huomaan. Ja karkkia tietenkin, suklaata, salmiakkia, keksejä, pullaa, nam nam nam!
Mutta nyt se on loppu!!!
Pari kuukautta sitten hain netistä tietoa aurinkoallergiasta ja sen hoidosta ja kuinkas ollakaan, eksyin näille sivuille. Mä olin siis ihan, että

ja ajattelin, että ei tää voi olla totta. Galleriaa selasin ja mietin, että mitä tää oikeen on? Kurkkasin Karppien keittokirjaa ja muita ohjeita. Pienin epäilys tuli, että voiko tuolla ruoalla laihtua?
Mulle jäi siitä ajatus hautumaan ja mietityttämään. Ottaahan se toki aikansa sisäistää, että elää voi ilman leipää ja pottuakin.

Ja että, se kun vaihtaa margariinin 60 prosenttisesta 40 prosenttiseen ei sittenkään laihduta vaikka maistuukin ihan

.
Kaksi viikoa sitten mä käärin hihat ja aloitin opettelemaan tätä systeemiä. Perunaa, riisiä, leipää, sokeria ja mitä kaikkea en oo syöny yhtään, paitsi parissa hankalassa tilanteessa siivun pullaa ja vähän suklaata kun en oo voinu kieltäytyäkään kohteliaasti. Aika tuskaista on välillä ollu, kun ei oo karkkia ja muuta lohturuokaa tarjolla, mut onneksi monta muuta asiaa on voinu syödä. Olokin on ollu ihan kiva ja vatsa on ollu kiltisti.
Paino oli aloittaessa 78.8 ja tänään näytti vaaka jo 76.8!
Tästä siis lähdetään liikkeelle ja toivottavasti suunta on alaspäin tuon painon suhteen jatkossakin. Pääasia on, että se pakonomainen syöminen on jäänyt pois. Vähän illalla tekee mieli herkutella, mut olen jo oppinut hillitsemään itseäni paremmin, kun tuntuu, että hiilaririippuvuus on jo vähän hellittänyt otettaan. Ja aamut on ihania, kun ei tarvitse alkaa heti sättimään itseään eilisistä mässäilyistä, vaan voi hipsutella keittiöön munakkaan paistoon!
Niin, olen siis nainen, naimisissa, kohta 33v. ja asun Oulun seudulla.
Ihanaa kevättä Vonkaleille ja muille Karpeille!
Tepsu