Morjens!
Tänään oon saanu nauttia vapaapäivästä, ku isäntä halus ite olla töissä ennen nykkiin lähtöään. Näin jotain niin erikoisia unia, että sainkin hyvin nukuttua ja herättyäni oli taas kerran pakko käydä vaa'alla ja sieltä töllisteli lukema 102,4 eli juurikin se luku, mihin viime kesänä jäin

Tästä on siis hyvä jatkaa eteenpäin. Jos paino tippuu viikonloppuun mennessä edes tuon 400 grammaa, niin viikossa on sitten se pari kiloa lähtenyt, joka tietty on paremmin kuin hyvin. Kovasti odotan, että pääsisin alle sadan tän elopainoni kanssa, mutta eiköhän se tavoite oo saavutettavissa maaliskuun aikana, kaiken järjen mukaan

Tsemppi on ainakin kova ja tiukkana oon ollut sen kanssa, että ruokailujen välissä en oo suuhuni laittanut mitään muuta kuin vettä. 2 viikon päästä paasto verikokeet tiedossa, joten senkin takia haluan olla nyt tiukkana syömisten kanssa.
En väitä etteikö tekisi mieli jossain määrin jotain makeita hyviä leivoksia, pullia ja suklaata, mutta sitten alan muistelemaan sitä tunnetta, kun joskus tuli vedettyä esim. ben&jerrysin suklaa-brownies 0,5 litran jäätelö tommoseen puoleen tuntiin, kun oli niin helkutin ahne!! Tai sitä, kun teininä kaverin kanssa kävi pääsiäisen jälkeen ostamassa mielettömästi puoleen hintaan suklaamunia, joita syötiin ah, niin onnellisina koulun pihan keinuissa ja seuraavana yönä vierailinkin sitten vessassa pää pöntössä. Uskon, että olen sen verran jo oppinut, että kohtuullisuus herkkujenkin suhteen on iskostunut päähän.
Välillä mietin sitä, että olisiko nykyinen tilanne erilainen, jos kotona olisi kielletty makeat herkut edes joskus. Meillä ei ollut mitään karkkipäiviä. Ei salaatteja kuin harvoin. Toisaalta mummu oli syöttänyt äidille vauvana voita, ettei äiti olisi tullut sokeaksi

Eikä taidettu silloin äidinkään kotona kovasti mitään rehuja harrastaa, mutta silloin arkipäiväiset askareet veivät enemmän aikaa ja vaivaa kuin tänä päivänä. Eikä rahaakaan ollut limuihin ja karkkeihin niin kuin nyt on.
Ite oon aina alkanut enemmän vaan syömään herkkuja, jos äiti on kommentoinut painoani tai sitä, että kuinka vaikea on taas uusia vaatteita löytää. En pidä siitä, että joku kieltää minulta jotain, vaan heti niskavillat pystyssä vihaisena oon tehnyt juuri päinvastoin. Muita samanlaisia?? Voi vitsit, minkä hinnan siitäkin jääräpäisyydestään on saanut maksaa ja maksaa edelleen.
Mukavaa keskiviikko-iltaa kaikille!