karppaus.infon arkistoitu foorumi

Tervetuloa PikkuHukka! Oletko aiemmin kokeillut karppausta? Mulla yleensä hiilarihimot loppuu jo tokana päivänä ja sitten ei tee mieli napostella mitään ylimääräistä...ei vaan tee mieli Tsemppiä!!

Kiitos miimai. Ja ihan ekakertalainen olen.

Hei!

Minäkin aloitan kohta karppauksen, bmi 39.8. Tulin innoissani rekisteröitymään tänne sivustolle. Teidän jutuista, karppi-tuttavista ja etenkin noista sivuston ennen-jälkeen kuvista sain motivaatiota aloittaa. Karppaus on jokseenkin tuttua, mutta ihan rauhassa tässä opetellaan näitä uusia eväitä. Tavoitteena elämänhallinnan lisääminen, kokonaisvaltainen parempi olo. Terveyttä tässä haetaan, kun ikääkin vielä pikkusen alle 30 vee. Kilot ovat tielläni ihan liikaa. Saas nähdä mitkä vierotusoireet hiilareista tässä vielä tulee. Pelokkaana, toiveikkaana, hämmästyneenä ja uskaliaana tsemppiä kohtalotovereilleen toivotellen kotko.

Heippa Kotko

Tervetuloa mukaan...hyvä siitä tulee..

BMI himpun päälle 40. Painoa n. 120kg ja pituutta reilu 173cm. Ikää 23 vuotta. Laihdutusyrityksiä ties kuinka monta takana. Kerran (ala- ja yläasteen vaihteessa) jopa menestyneesti jonkun 30kg sain painoa pois, mutta ne tulivat korkoineen takaisin. Nyt se ensimmäinen tavoite olisi juurikin n.30kg kun sitten olisin "vaan" lievän ylipainon puolella. Ja siis aktiivisemmin tuota tavoitetta olisi tarkoitus lähteä yrittämään lähempänä imetyksen loppumista...

Imetän siis tällä hetkellä. Enkä ole edes varma, että kokeilenko karppausta. Mutta mielenkiintoa löytyy asiaa kohtaan...Mä olen tosi laiska ihminen tekemään ruokaa ja vähän pelottaa se ajatus, että karppauksen myötä käytännössä joka ateria pitäisi tehdä alusta loppuun itse. Edes se terveellisyysaspekti ei sitä muuta. Ja tuon 7,5kk vanhan pojan kohdalla en karppausta harjoittaisi (siis vanhempanakaan). Toki yritän mahdollistaa terveellistä ruokavaliota, mutta (täysin) hiilihydraatitonta tai siis erittäin vähähiilihydraattista ruokavaliota en hänen kohdallaan varmasti noudata. Jos joskus tosissaan yrittäisin karppausta niin pojan ruokavalio olisi varmaan jotain välimaastoa "perusterveellisen" ja karppauksen väliltä. Tuossa jännittää myös se, että kun se alusta asti itse tekeminen on muutenkin itselle vaikeaa niin sitten pitäisi vielä tehdä pojalle erikseen jotain juttuja. Ja sitä leipää ym. olisi kotona kumminkin kummittelemassa.

Nyt tehdään vähintäänkin yhtä paljon itse pojan ruokia kuin mitä purkeista tulee. Purkkiruoat on lähinnä reissussa tai jos muut ruuat on "yhtäkkiä" loppunut ja hedelmää poika saa usein purkista. Viimeksi tein kyllä hedelmäsosettakin ison satsin pakkaseen, eikä se sen kummempi juttu ollut kuin muutkaan soseet.

Pelottaa myös se, että ruoka (ne karppauksen kielletyt jutut) on vaan niin hyviä. Laihdutustakin on joskus sietänyt kun on satunnaisesti saanut niitä kiellettyjä herkkujakin.

Ai niin ja vielä pisteenä i:n päälle: Mä olen tosi nirso lihan suhteen . Ällöttää esim. täyslihamakkaroitten kitjakkeet ja raksuva suolikuori.

_________________

Moikka! Meillä on muksujen syömiset sovitettu tähän aikuisten karppaamiseen siten, että karppiruoan lisäksi keitetään heille lisuke (eli se pottu/riisi/makaroni) erikseen, ja välipalalla syövät esim. leipää ja jogurttia, aamulla puuron jne. En ole kokenut sitä kovin monimutkaiseksi, ja kun karpatessa ne halut napostella katoaa, niin ei sitä leipääkään ole mieli tehnyt.

Ja mitä taas muuten tulee karppaukseen, niin onhan tässäkin tapoja yhtä paljon kuin on karppaajia. Itse en voi juurikaan ns. kiellettyjä syödä tai jää päälle, mutta onneksi karppikorvikkeet mulle maistuu niistä melkein paremmin. Mutta tiedän että monet pystyvät niitä vanhoja herkkujaan sillointällöin syömään ilman ongelmia.

Että eikun kokeilemaan vaan, jos vaikka sitten olisikin myös sinulle sopiva tapa

_________________

Dumb
Aikamoinen soppa sulla on keitettävänä, enkä oikeen muuta osaa sanoa kuin että sun on kokeiltava.

Jos tuota jotenkin purkais, niin.
- Karppiruokaa voi toki tehdä pakasteista ja puolivalmisteista, mutta kuinka hyvin se toimii pidemmän päälle... niin vaikea sanoa. Mulla ainakin ruuanlaitto raaka-aineista lisääntyi karppauksen myötä ja myös ruuan terveellisyys. Ja itse tehty ruoka on kumminkin parempaa kuin ne valmisruuat.
- Kun syömisien määrä vähenee 6>2-3 niin ei sen ruuan valmistamiseen välttämättä mene päivässä yhtään sen enempää aikaa kuin ennenkään (ellei ole elänyt täysin valmisruuan varassa). Totuttelu tietysti vie aikaa ja jos samalla vielä pitää opetella käsittelemään raaka-aineitakin niin sekin ottaa aikansa. Mutta ruuanlaitto on kumminkin perusasioita ihmiselämässä ja kuuluu asioihin jotka pitää tehdä. Jonkun muun asian on pakko olla vähemmän tärkeää kuin kunnollisen ja hyvän ruuan tekeminen.
- Täällähän on oma alueensa, oliko se perhekarpit jossa käsitellään imetykseen ja perheen karppaukseen liittyviä asioita. Ja tiedän että täältä löytyy lukuisia ihmisiä/perheitä jotka karppaavat ko asioista huolimatta. Se että epäilee asiaa niin johtuu vain siitä että ei ole vielä tarpeeksi tutustunut asioihin.
- Moni lapsi, sanotaan alle kouluikäinen on luonnostaan karppi, ellei heitä ole totutettu makeaan ja hiilaripitoiseen ruokaan. Tästä olen lukenut monet kerrat miten ei karppien perheiden lapsetkin syövät mielummin niitä karppeja vaihtoehtoja synttäreillä kuin niitä "perinteisiä". Ja jos 1-2 vuotiaan antaa valita, niin silloin se karppiruoka vasta kelpaakin. Toki tuonkin ikäisen voi jo opettaa huonoille tavoille, mutta jos antaa luonnonvalinnan tehdä valintansa, niin iso osa on karppeja. Tätähän voit testata muutaman kuukauden päästä.
- Kukaan tuskin noudattaa hiilaritonta ruokavaliota kuuria pidempää aikaa. Jos ajattelee vitamiinien ja hivenaineiden saantia niin monet kasvikunnan tuotteet kuuluu silloin ruokavalioon. Määrät toki vaihtelee eli karppisuuntausten mukaan.
- Noista lasten purkkiruuista olen välillä lukenut aika negatiivisia juttuja, mutta kun en paremmin muista niin jätän asian tähän.

Tää on just mun ongelma. Joko en kirjoita mitään tai sitten en osaa tiivistää asioita tarpeeksi. Tämä viesti ei loppujen lopuksi kuulu ollenkaan tähän viestiketjuun, eikä välttämättä kehenkään tiettyyn henkilöön... eli menee siis yleiseksi höpöttelyksi.

Nyt kumminkin sen verran henkilökohtaista Dumbille että kokeile, kuukauden verran ja kunnolla. Et menetä mitään mutta voit voittaa paljon. Kuukausi ilman entisiä herkkuja ja samalla tehden kunnon ruokaa ei mun mielestä kuulosta kohtuuttomalta.
Sen verran varoitan että älä ala niihin hiilarittomiiin tai proteiini dieetteihin, ne monesti epäonnistuu.

Yksi juttu vielä, ja tämä ei todellakaan ole kodistettu Dumbiin.
Palstalta monesti lukee että miten joku aloittaja on tehnyt sitä ja tätä karppiherkkua jääkaappiin tai pakkaseen. Makeutusaineella sitä ja tätä on valmistettu. Tehdään monenlaisia jälkiruokia ja välipaloja jne jne.
Monelle on oikeasti ongelma ne makeat herkut ja jos sitä kierrettä ei katkaise niin niistä ei välttämättä pääse eroon. Kokeilkaa edes 2 viikkoa ilman mitään herkkuja, tehkää kunnon vähähiilarista ruokaa ja nauttikaa siitä. Jos kahden viikon aikana ette huomaa mitään muutosta, niin. . . no sitten oikeestaa ihmettelen. Heikkilä suosittelee alle 70g hiilaria päivässä, ite voisin suositella 40-50g päivässä. Siihen määrään hiilaria voi jo käyttää monelaisia raaka-aineita ja silti pääsee lähelle ketoosia. Eron pitäisi kyllä huomata.

Joo, mä meen...

_________________

Olen ihan samaa mieltä. Mutta. Eli periaatteessa suosittelen minäkin kokeilemaan ilman herkkuja, mutta on olemassa myös poikkeus. Itse voin toimia esimerkkinä. Imetän 2 kk ikäistä vauvaa. Enkä siten halua laihtua liian nopeasti, enkä vetää hiilareita ihan minimiin. Kuitenkin aiemmasta karppauskerrastani, ja hiilarikauden jälkeisistä epäonnistuneista karppauksen aloituksista, tiedän, että ilman ns. induktiovaihetta en pääse niistä herkuista eroon, en sitten millään. Joten tein kaapin täyteen karppeja herkkuja ja välipaloja, ja päätin kokeilla. Ja se toimi! Vaikka söin makeita juttuja aina kun teki mieli, ja mielihän teki, niin ne hiilarinhimot katosivat, kun herkut olivat vähähiilarisia, vaikkakin makeutettuja. Ja nyt olen pystynyt myös olemaan ilman herkkujakin. Eli en ihan tyrmäisi tuota herkkukarppaustakaan, tilanteen vaatiessa.

_________________

Ei sen hiilarilisäkkeen tekemisen tosiaan tarvitse olla hankalaa. Nykyäänhän on myös niitä mikrojuttuja joilla voi vaikkapa perunoita kypsentää. Mutta meillä ainakin lapset syö ihan mielellään "iskän tekemää" ruokaa ilman niitä hiilareita. Niin menee erilaiset salaatit kuin lämpimät ruuat ja nakki/pekoni/kananmuna/salaatti aamiaiset. Iskä tekee kuulemma aina jotain kasvisruokaa.

Se oman hiilarirajan löytminen on tärkeää ja sen eteen pitää nähdä hieman vaivaa. Muttakun sen löytää niin elämä on paljon helpompaa.

_________________

Hmm, joo. Totta tuokin. Mutta se riippuu aika paljon taustasta, eli siitä miten on lihonut. Jos historiaan kuulluu reilusti makeaa syötävää ja se korvataan esim melkoisella määrällä kermavaahtoa (partista), marjojen ja makeutuksen kera niin kyllähän siinä helposti tulee julmettu määrä kaloreita. Toki osa laihtuu silloinkin, mutta kuinka moni?

Se mitä ite olen oppinut niin pitäisi pystyä tunnistamaan se oma heikkous/ syy miksi on lihonut. Jos kyseessä on makeat herkut tai jatkuva napostelu, niin ne on silloin asioita joista pitäisi päästä eroon. Veikkaisin että tämä logiikka toimii noin 90%:lla ihmisistä. Voi olla että olen väärässä mutta kokeilemalla ei häviä mitään.

Lisätään nyt vielä se että puhun nyt meistä joilla sitä pudotettavaa on enemmän. Se jolla pudotettavaa on esim 5kg on lähes poikkeuksetta eri lähtöasetelmissä kuin me joilla pudotettavaa on BMI 5 tai enemmän.

_________________

Kiitos ohjeista!

Oma kompastuskivi on makeat herkut (SUKLAA!) ja nopea ruoka. Myös leipää kaipaisin varmaan usein. Pidän kunnollisesta kotiruoasta ja varmasti hyvin tehdystä karppiruuastakin, mutta se tekeminen se tekeminen ja tiskaaminen. Juu. Tästä opetellaan jokatapauksessa pojan vuoksi pois, eli samallapa sitä sapuskaa itselleen voi tehdä (jatkuvasti). Tosiaan se on jokatapauksessa ollut periaatepäätös, että pojalle ei mitään kaupan eineksiä pääsääntöisesti aleta syöttämään (joskus hädässä sallittakoon), joten jokatapauksessa tässä tulee muutoksen paikka. Valitettava totuus on, että suurimmaksi osaksi nyt me syödään niitä eineksiä, haetaan ruokaa tai käytetään puolivalmisteita.

Ja kun tämä on vaan ajatusmallissa vika. Mummuni toi tuossa joku aika sitten meille kunnon karjalanpaistilihaa, mitä en ole melkeinpä koskaan (ehkä kerran) ostanut itse. Ajattelin, että hitto mikä vääntäminen jossain karjalanpaistissa. Suureksi yllätyksekseni se olikin naps vaan valmista. Porkkanatkin kun olivat valmiiksi kuorittuja (niitä naposteluporkkanoita) ja sipulin kun lohkoi isoiksi paloiksi niin oikeasti eihän siinä mikään iso tekeminen ollut.

Itsellä on taustalla masennusta ja oikeasti kamppailua tuon oman jaksamisen kanssa. Tässä vuosien saatossa olen pikkuhiljaa yrittänyt kehittää terveempiä tapoja toimia.

Pojan purkkiruoissa olen yrittänyt kanssa jonkinnäköistä kontrollia pitää. En ikinä osta soseita, joissa on lisättyä sokeria. Monet soseet ovat myös luomutuotantoa.

Micci mainitsi tuosta makean korvauksesta ja siitä kuinka siinä on vaara mennä ojasta allikkoon kun veteleekin sitten sitä korvaavaa liikaa. Tämä onkin minulle ihan harmaata aluetta. Siis se, että kuinka paljon karpatessa oikeasti voi syödä? Eikö minun painoisen kuulukin syödä normi laihduttajaa enemmän ja silti siitä syntyy tarvittava vaje? Johonkin kalorijuttuun aikanaan syötin tietoni ja sen mukaan tässä painossa pysyminen tarkoittaa jotain 3000+ kalorin syöntiä päivässä.

Monet laihdutusyritykseni ovat kaatuneet siihen, että en ole tosiaan jaksanut hakea kaikkien ruoka-aineitten kalorimääriä erikseen ja ynnäillä niitä. Painonvartijoitten pisteet oli helvetistä ja lensi männikköön ekana päivänä. Tosin kuten sanoin, olen aikanaan saanut pudotettua sen 30+kg, joten aika hyvin ne kalorimäärät eri ruoista on tiedossa. Tuoteselosteita luen jatkuvalla syötöllä. Sen oman tiedon valossa vaan äkkiseltään tuntuu, että jos jossain tietyissä kaloreissa haluaisi pysyä olisi karppauksen annoskoot auttamattoman pieniä (heti kun sitä juustoa, kermaa tai voita laittaa vähänkään reilummin). Mutta sitten taas annoskuvissa ym. tämä ei pidä ollenkaan paikkansa.

Ja vielä tulee lisää romaania. Olen kokeillut karppausta kerran. Ja juurikin siitä ääripäästä aloitin. Kokoajan oli järkyttävän huono ja heikko olo ja kolmantena tai neljäntenä päivänä iski lopulta kauhea oksetusolo, päänsärky ja lopulta se muodostui migreeniksi. Se yritys kaatui siihen, kotiin kun pääsin töistä (missä tuo olo alkoi) lappasin ruisleipää kaksin käsin naamaan. Tuolloin päättelin, että karppauksella ja migreenillä olisi yhteys. Luin tästä jopa jostain migreeniliiton sivuilta. Siellä todettiin, että joillekin ne hiilihydraatit on oikeasti tärkeitä. Toisinsanoen minulle ei ainakaan mikään "äärikarppaaminen" (termit vielä sekaisin) varmastikaan sopisi.

_________________

Tuo kalorivajeasia on sekin kovin yksilöllinen, jotkut joutuvat laskemaan, varmasti viimeistään sitten kun pudotettavaa on enää vähän pitää kaloreidenkin suhteen olla tiukempi. Itse olen karpannut ihan vaan pitämällä huolen että ruoka jota syön on vähähiilarista. En siis laske mitään, toistaiseksi. Olen toki valmistautunut siihen että jossain vaiheessä on pakko, mutta tällä mennään toistaiseksi, ja alussa uskoisin liki kaikilla joilla pudotettavaa on enemmän toimivan sen että tekee listan ruoista joita saa syödä, ja koostaa ateriansa niistä. Ilman että sen kummemmin mitään laskee.

Nuo oireesi saattoivat olla vieroitusoireitakin. Itse kärsin (onneksi harvoin) migreenikohtauksista, ja induktiolla (eli sillä hiilareiden tiukalla rajoittamisella) minullekin tuli alussa kohtaus. Mutta kun pysyin kovana niin seuraavana päivänä kivut vaivat ja murheet oli ohi, ja olo energinen ja hyvä. Mutta mitään pakottavaa tarvetta tuonne kipurajalle ei ole itseään viedä, jos ne hiilarinhimot pysyy kurissa ilmankin. Minulla niin ei ole aiemmin käynyt, ennen tätä kertaa, jota itse mässykarppaamiseksi kutsun.

_________________

_________________
http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wBPejwc/

Sisko-tohveli ja muut tervetuloa!
Migreeniin nimenomaan auttaa karppaus! Ja mitä tasaisempi verensokeri, sen harvemmin kohtauksia. Omakohtaista kokemusta on ja monta muutakin on saman todennut. Aiheesta on monta ketjua, joten ei siitä sen enempää.

Mimmin vinkki, kun laiska ruuanlaittaja olen (mieheni on kokki, olisiko ihan siinä jokin hyvä syy?), niin UUNI on kätevä. Sillä voi tehdä paljon ruokaa kerralla ja pakastaa osan. Lisäksi monet uunipadat ovat lämmitettynä vielä herkullisempia kuin alunperin. Ruuanlaitto on mielestäni nopeutunut ja helpottunut. Meillä käytetään myös surutta pakastevihanneksia, koska ne nyt vaan on käteviä. Tähän tietysti voi joku alkaa nillittämään siitä sun tästä ravinteesta, mutta kun toinen ääripää on se, ettei niitä värillisiä rehuja tulis syötyä ollenkaan, niin tuon verran joustetaan.
Grillikausi on alkanut! Ja se on karpin mieleen jos jokin! Niin että nyt sitten vaan grillivälineitä teroittelemaan ja marinadireseptejä kehittelmään, koska seuraavat 3kk on ruuanlaitto yhtä juhlaa!

Myös masennukseen, BED:iin jne voi löytyä iso apu karppauksesta, eli kannattaa kokeilla ainakin 2kk ja päättää sitten sopiiko vaiko eikö. Iso ja oleellinen asia on valita oikein, ravinteikasta ruokaa pelkäämättä luonnon rasvaa, eikä se, että mistä jää paitsi. Kenenkään kroppa tuskin kaipaa glukoosi-fruktoosisiirappeja, E-kirjaimia, sokeria tai muuta ravinnotonta höttöä.
En edelleenkään muista kuka, mutta jossain telkussa oli joskus heppu, joka sanoi, että lihavuus on itseasiassa aliravitsemustila, kroppa huutaa koko ajan "jotain"; kun ei saa niitä tärkeitä ja oikeita ravintoaineita.

Teillä on hyvät kanssaihmiset loppuelämä aikaa, älkää hätiköidysti päättäkö mitää. aika moni kehittelee esteitä onnistumiselleen jo paljon ennen kuin on edes yrittänyt ja kaikki tämä vielä oman pääkopan sisällä.
Lakatkaa miettimästä liikaa ja syökää karppia sapuskaa.

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

No joillakin karppaus on todella helppoa ja osa sitten joutuu oikeasti tekee töitä laihtumisen eteen, eli kaikki on kovin yksilökohtaista.
Atkinsin aloituksessa syödään hiilareita tosi vähän ja sen lisäksi on ohje että pitää syödä silloin kun on nälkä, mutta vain sen verran että nälkä lähtee. Melko monella homma alkaa toimimaan sen 2 viikon tiukimman jakson aikana ja sen jälkeen riittää että seuraa vaan niitä hiilareita ja niiden vaikutusta näläntunteeseen. Osalla tosiaan nämä 3 ohjetta riittää ja homma toimii. Mutta kaikilla ei ole niin ja toisaalta monen ei edes tarvitse laskea niitä hiilareita induktiomääriin asti.
Aloituksessa onkin tärkeää vähentää hillareita ja oppia miten ne vaikuttaa näläntunteeseen ja syömisen määriin ja kertoihin. Jos alkuun syö kuin possu ja paino nousee mutta samalla oppii miten keho reagoi vähähiilariseen ruokaan niin silloin laihtuminen on mahdollista. Mutta jos ei opi omasta kehostaan mitään niin homma menee vaikeaksi.
Eikä hommaa tietysti helpota se että karppaustyylejä on lukuisia. Mutta palataan tuohon edelliseen ja niihen oman kropan reagoimisen opetteluun, siitä kannattaa aloittaa. Käyttää valmiita reseptejä ja seuraa miten kroppa reagoi niihin hiilareihin. Tai jos homma toimii, niin sitten vaan jatkaa kuten on aloittanut, mutta jos paino ei putoa niin silloin ainakin on aika aloittaa itsetutkiskelu.

Hmmm... tosta saa sen käsityksen että karppaus olisi vaikeaa, mutta ei se loppujen lopuksi ole. Joillakin homma tosiaan toimii ekasta päivästä lähtien. Mutta jokainen meistä on jossain vaiheessa kumminkin oppinut kuuntelemaan kehoaan, joten sen opettelu on yksi tärkeä osa.

_________________

_________________
http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wBPejwc/

No sitten täytyy tehdä niin, että ajatuksen tasolla pitää päättää mikä on riittävästi. Tähän on nättein ottaa lautanen kaveriksi (mulla on päinvastainen ongelma, eli nälkää ei tule ja siksi joudun tätä konstia käyttämään, että syön riittävästi, tai no yritän), eli 1/4 osa lihaa, kalaa tms proderuokaa ja ½ tuoreita rehuja reilu keko ja sit 1/4 kypsä kasvislisäke, jos sellainen on ja sitä rasvaa. Sitä voi lorotella suoraan salaatin päälle, voilla voi jalostaa ruuan kuin ruuan jne. Voi sitä toki punnitakin eväät, mutta kuka jaksaa? Pääpaino prodella ja rasvalla ja sit niitä rehuja maun mukaan. Kun aloittaa ateriansa rasvaisimmasta päästä, niin leptiinihormoni ehtii mukaan sit ruokailun edetessä, joten senkin pitäisi hillitä syömistä. Ja rasva hidastaa tietysti myös hiilareiden imeytymistä, joten vuoristoratailmiötä ei tule eikä sitä myöten myöskään romahtavaa verensokeria.

Ja itseasiassa mua nauratti tuossa, kun tuttu naapurinrouva teki pottumuusia taannoin ja kehui käyttävänsä paljon rasvaa (niiden perheen lapsetkin on kaikki alipainoisia ja hän itse on kans, mutta joku hämminki sillä kehonkuvan kans, ku kitisee jostain mahasta, jota mä en oo nähny). Kehui pottukattilassa olevan 2kg pottuja ja sitte otti sitä VOITA. Joo, semmoinen pikkuinen lohkaisu, ei varmasti ollut yli 10g se... Se on melkoinen viipale se 50g siitä voipaketista, joten sitä pitää ihan järjellä katsoa et paljonko on paljon. Mä oisin laittanu samaan määrään pottua ainakin 75g voita ja en sitä sinistä maitoa ollenkaan.

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

_________________
http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wBPejwc/

Heipähei kaikille uudelta karppaajalta!

Vuosia jatkunut muutaman kilon lisäys/vuosi on tuonut minut painoindeksiin 35,8.
Kaikki ihmeellisimmätkin kuurit on kokeiltu. Yleensä tuloksena ollut x alas 2x takas. Karppailulle olen lähinnä hymähdellyt tai muljautellut silmiäni ihmisten ruokavaliolle; kananmunalla ja pekonilla ei ole mahdollista laihtua... Ja jatkanut oman porkkanani järsintää enemmän tai vähemmän kyrsiintyneenä.

Olen seurannut kuitenkin "salaa" tätäkin keskustelupalstaa jo pitkään ja maanantaina aloitin oman kuurini.
Ensimmäinen päivä meni jääkaapilla juuston ja metukan parissa. Löysin täältä lärpäkeohjeen jota kokeilin, mutta eivät iskeneet makuhermoon yhtään. Illalla tuntui jopa, että olen saanut ikuisesti kiintiöni metwurstin suhteen täyteen...
Toisena päivänä päätä särki ja väsytti aivan hillittömästi. Pelkäsin herääväni qwerty-tekstillä varustettuna työpäivän päätteeksi. Lisäksi pohkeita tuntui kramppaavan normaalia enemmän.
Illalla tajusin, että syömäni lounas piti minut edeelleen kylläisenä. (Ja minähän pystyn yleensä syömään ihan mitä vaan ja vaikka kuinka paljon tahansa. Kylläisyydentunne tulee ihan liian myöhään.) Napsaisin vain pienen palan juustoa ja muutaman tomaatin. Järkyttävää, yleensä iltaa ei millään voi viettää ilman tapanaposteltavaa.

Alku vaikuttaa lupaavalta, vaakaahan ei saisi käyttää liian usein, mutta en voinut vastustaa kiusausta...

Vonkaleet osio sopii minulle kuin nenä päähän!

Tarina alkaa jostain vuodesta 2003 kun painoin 80kg ja päätin laihduttaa ensin perinteiselä tavalla ja sitten karppaamalla. Laihdutin 20kg ja olin tyytyväinen kuin mikäkin! Tulin raskaaksi ja heitin hyvät ruokailutottumukset pahoinvoinnin kourissa romukoppaan (ainut mikä auttoi huonoon oloon oli syöminen, mitä sokerisempaa sen parempi) ja se jäi jotenkin päälle + raskauden normaali painonnousu+ se että olin niin kipeä etten paljon urheillut.

Paino nousi 87 kiloon. Auts.

Laihtuminen raskauden jälkeen on ollut järjettömän hidasta ja metodin hakeminen työlästä. Ensin perinteisellä pari kiloa, mutta ei tuntunut hyvälle. Karppasin pari kuuakutta mutta lapsi joka oli täysimetyksellä reagoi syömiseeni mahanpuruilla joten en jatkanut. Perinteisellä jatkoin ja sain tiputettua painoa 82 kiloon. Nyt kun lapsi syö tissiä enää lähinnä mukavuuden vuoksi ja vain pari kertaa päivässä olen taas rohjennut aloittaa karppaamisen uudelleen!

Viikossa putosi pari kiloa joten "lähtöpaino" karppifoorumille putkahtaessa on 80,5kg. Aika vonkale kun pituutta minulla on vain 162cm