karppaus.infon arkistoitu foorumi

Tulen korjaamaan tänne. Joo, tunnen itteni niin pirun viehättäväksi ja suorastaan valloittavan fiksuksi, mutta ei se taida totta ollakaan kun oon edelleen sinkku.

Siis tä, tämmönen kultakimpale? Yhyy.

No se ei taida johtua ylipainosta, mutta kai minun oman viehätyksenkokemiseni on sen verran pelottavaa että ukot pysyy kaukana.

_________________
Älä pilaa ruusunpunaista laalaa-ländiäni, koska se on asennekysymys.

Tällä hetkellä en todellakaan tunne. Painan enemmän kuin koskaan ennen - toki siihen raskauskin vaikuttaa, mutta silti. Inhottaa oman naaman näkeminen varsinkin valokuvissa. Mulla ei oo kaulaa enää ollenkaan entiseen verrattuna, ja kaksoisleuka on ällöttävä! Käsivarsistakin on tullut todella rumat. Ennen ne oli pyöreät, muttei silti näin ällöt.. Inhottaa myös omat selluliittimuhkurat reisissä ja takamuksessa. Kyllä tästä on pakko päästä taas alaspäin, syyskuun jälkeen viimeistään, kun vaavi on maailmassa.

_________________

Ruokapäiväkirja Tunarointia vai onnistumisia?

Naamasta kyllä ihan siedettävä olen, muutenkin ihan OK massua ja reisiä lukuunottamatta

_________________

En todellakaan tunne itseäni viehättäväksi. Lapsesta asti olen halunnut olla poika. Mulla oli nuken tuttipullo housuissa ja menin sit "pissalle". En käytä hametta koskaan enkä ole pätkääkään "naisellinen" Olen kuitenkin täysi hetero,mutta poikamainen.

Pannaas esille vähän itsekeskeistä ulkonäköpohdintaa: Viehättävyyskokemustani haittaa se minkä koen epäsuhtaisuudekseni oikeastaan enemmän kuin lihavuus; ehkä kun tasaisesti sopivan lihava ihminen ei minusta ole ollenkaan pahannäköinen. Mutta kun minä olen epätasaisesti lihava. Jos ottaa valokuvan ranteestani ja polvitaipeestani, ei usko että ne ovat samaa ihmistä.

Foorumilla on moneen kertaan väitetty, että karppaus auttaisi erityisesti vatsamakkaroihin. Tiedä sitten onko tuo yleisesti totta, mutta kyllä minulla on nimenomaan maha kutistunut, etenkin yläosastaan. Kylkiluiden alle on ilmestynyt lommot, poskiin samoin, ja ennestäänkin kapea kaula kurtistuu. Ei uskoisi tällä painoindeksillä. Mutta minullapa läski pakkautuu ennen muuta jalkoihin, joissa housut kiristävät ihan kuin ennenkin vaikka vyötäröltä roikkuvat jo. Jos karppaus auttaa vatsamakkaroihin, niin mikä dieetti auttaisi reiden alaosasta polvitaipeen yli pohkeen puolelle valuviin läskilöllöihin? Jos saan tietää niin vaihdan sille heti!

Edes vyö ei auta kursimaan siedettävästi kokoon näihin hellepäiviin muuten niin hyvin sopivia caprifarkkujani: mahan sivuilla olevien vyölenkkien välistä kangas pääsee keskimahalta roikkumaan alas ja yhteisvaikutelma muistuttaa vatsakasta pienipippelistä pappaa, minkä näköisenä en tunne itseäni kovinkaan viehättäväksi (ehkä se menisi, jos yläosa vastaisi samaa pappatyyliä). En haluaisi enää tänä kesänä ostaa uusia housuja, joten ehkä ostan farkkukangasta ja ompelen muutaman lisälenkin housujen vyötärölle. Tulisi se kasarimuoti oikeasti takaisin, silloinhan jupin housun etumuksen kuuluikin olla väljästi poimutettu. Tai väljän housun sai jollakin narulla kietaista vyötäröltä kiinni kuin minkäkin säkin. Kaivaukset vaatekomerossa tuottivat kyllä tulokseksi yhdet farkut, joiden olemassaoloa en muistanutkaan kun eivät ole aikoihin mahtuneet päälleni, ne on aika coolin näköiset lahkeet käännettyjä, mutta eivät tummanharmaina aurinkoa imiessään ollenkaan coolin tuntuiset...

_________________


Karppauksentapainen aloitettu 28.12.2010
Tavoitteena lievä ylipaino (72,5 - 86,5 kg) loppuiäksi.
Ruokapäiväkirja kesältä 2011

Hmm, no vaatteet päällä kyllä ja hieman laittautuneena, mutta ilman vaatteita...en vielä.
Kunhan sais vielä saman verran pois, kun on lähtenyt (8kg), niin sitten ehkä jo ilman vaatteita alan tuntemaan itseni siedettäväksi.
Kasvoista tykkään jo pikku hiljaa enemmän, kun kasvot kiinteytyvät ja kaksoisleuka hupenee.
Normaalipainoisena tykkään itsestäni kyllä, mut joo, siihen on matkaa vielä...

Kyntelin nostamaan tyyliasiaan vain: Korkeat vyötäröt ovat olleet kehissä aika pitkään.
Eikä löysävyötäröisissä juppihousuissakaan minusta mitään vikaa



En oo ite vielä kokeillut. Miten toimii lihaisammalla naisella?

- - - - - -

Maha. Heti näkee, jos on syöty ja istuttu enemmän kuin tarvitsisi. Viljoista en sano nyt mittään kun en ole niitä syönyt. Kaikki, mikä ei oo vihannesta tai lihaa, turvottaa, ja välillä jotkut kasviksetkin Litteän mahan metsästys on loputonta ja häilyvää touhua. Tulee tosi hyvä olo, jos sen saa (melkein) ja ahdistava, jos tekee mieli seisoessakin nyppiä paitaa mahan poimuista. Vaihtelee siis, onko se suosikki- vaiko inhokkivartalonosa Jos oon pettynyt itseeni siinä miten oon pitänyt itsestäni huolta, en koe itseäni viehättäväksi. Suurin osa komplekseista ovat sellaisia, joihin ei voi vaikuttaa. Jos on hyvä fiilis, ei niistä jaksa piitata.

Sellaista herkemmällä hetkellä tapahtuvaa täysin turhaa harmistusta koen hartioista. Selkään vois heijastaa elokuvaa, minkäs teet. Yrittää vaan olla hankkimatta lisää täytettä käsivarsiin sivuille... Välttelee perhoshihoja, olkatoppauksia, rypytyksiä ja puhveja niin kuin ruttoa. Yrittää pitää naamapuolen keskustelukumppaniin päin Mutta ei siinä kaikki: tietokonetyöskentely näyttää kasvattavan kyttyrää niskaan Very charming

^Ehkä noissa kuvissa onkin ongelman ratkaisu: vyölenkit on sijoitettu viisi senttiä housunvyötärön alapuolelle, jolloin kangas ei mahapuolelta niin helposti valahda roikkumaan?

Sovitin tänään housuja, joiden punainen väri olisi sopinut kerrassaan täydellisesti minulle. Vyötäröltä oli löysä, reisistä kiristi ja meni ikävän näköisesti poimulle. En ostanut. Pitänee odotella jotain pussilahjemuotia?

_________________


Karppauksentapainen aloitettu 28.12.2010
Tavoitteena lievä ylipaino (72,5 - 86,5 kg) loppuiäksi.
Ruokapäiväkirja kesältä 2011

Parin viime päivän aikana tunsin itseni jatkuvasti harvinaisen viehättäväksi itseäni yli 30 kiloa kevyemmän kauniin naisen seurassa. Ihan älytön tunne.

_________________
Kirjailua

Musta tuntuu että mulla on ollut välillä vähän vääristynytkin kuva itsestäni. Viime keväänä, painoin enemmän kuin koskaan ennen ( yli 100 kiloa) ja silloin ajattelin että näytän ihan kivalta. Muistan kun mentiin baariin, niin ajattelin että näytänpä edelleen hyvältä, todella outoa ettei MINUN kasvoissani yms. näy se että olen vuodessa lihonnut 10 kiloa. Valmistujaisjuhlissani otetuissa kuvissa katselin itseäni ja pohtisin että onpa jotkut kuvat epäonnistuneita, en minä sentään noin lihava ole. Olen aina tykännyt kasvoistani ja noihin aikoihin pohtisin monesti että tosi kiva ettei kasvot ole enempää paisuneet vaikka minä paisunkin.
Sitten alkoi vähitellen totuus hiipiä omaankin tajuntaani. Katsoin vappu- kuvia, ja oli myönnettävä että kyllähän minä nyt vain lihavalta niissä näytin.

Jo tällä hetkellä katson noita kuviani viime keväältä lievän myötähäpeän vallassa. Jännää miten ihminen tottui elämään tuonnäköisenä, sillä jos katson joitain kuvia, niin näytän kyllä lihavalta. Nyt vasta muutamia kiloja myöhemmin tajuan sen, kyllä ne 10 kiloa näkyvät ihan kaikessa. En tajua miten onnistuin jotenkin sulkemaan silmäni siltä, en varmaan halunnut uskoa olevani niinkin tuhdissa kunnossa. En tunne itseäni vielä viehättäväksi, eikä se ole tarkoituskaan. Alan nimittäin vasta rakentamaan kuvaa itsestäni uudelleen. Nyt nuo kuvat muistuttaa joka päivä siitä, etten enää koskaan halua näyttää samanlaiselta.

_________________
// Rento - Karppailu alkoi 5.7.2011

Ilmat viilenee... ja peilistäkin katsoo jo hiemen viehättävämpi pozna


Lomakuvat oli kyllä..... Kyllä meillä on onneton kamera!

_________________
Ihan rennosti vaan....
Kampanjasivuni

Juuri satuin vilkaisemaan peiliin hymyillessäni, ja näytin oikein viehättävältä ja veikeältä... onko minulla jokin hahmotushäiriö? Siitä peilistä näkyi kyllä vain yläkroppa.

_________________


Karppauksentapainen aloitettu 28.12.2010
Tavoitteena lievä ylipaino (72,5 - 86,5 kg) loppuiäksi.
Ruokapäiväkirja kesältä 2011

^ Mulla on just noin, että kun katson vain kasvojani pienestä peilistä, niin näytän usein varsin viehättävältä ja ilmeikkäältä. Mutta jos satun kokovartalopeilin eteen (joskus riittää ihan vain näyteikkunan ohi käveleminen), niin kuvitelmat omasta viehättävyydestäni romahtavat. On sen verran vielä tuota läskipötsiä tuossa edessä.

Olen päättänyt jo kauan sitten että, jos kerran olen lihava, olen tyylikkäästi sitä. Eli koen olevani kaunis. Ja tiedän ettei kauneus ja seksikkyys ole vain ulkomuotoa, se on myös omassa päässä. Käyttäydyt sen mukaan, millaiseksi itsesi koet.

Tosin uimahallissa tuli vastaan totuus: ruipelot äidit ja sen seitsemän mukulaa, kiinteät vartalot eikä jälkeäkään raskausarvista



No, ihan sama, olen kaiketi onnellinen ja onkin syytä olla, minulla on perhe ja yritän tehdä jotain sen eteen että tiikeriraidat vatsastani haalenisivat ja löllyävät makkarat kepenisivat
Joskus ja jonakin päivänä

_________________
Leveästä emännästä kapoisammaksi.

Minä oon jo pitkään pyrkinyt olemaan siistin näköinen. Viehättävyys saa sitten tulla persoonasta, jos on tullakseen. Itse katson toisista ihmisistäkin sitä persoonaa enemmän kuin ulkonäköä.

Kehuja ulkonäöstä saan oikeastaan tyttäreltä. Saunaan mennessä saan usein halauksen ja kehun siitä miten kaunis olen. Mies lähinnä ihastelee miten liikun. Joskus katselee pää kallellaan, ja sanoo "Teeppäs tuo uudestaan". Ja minä ihmettelen, mitäs nyt tuli tehtyä.

Yksi juttu on, mistä en ulkonäössäni pidä, ja se on heiluva alaleuka. Tai entisen alaleuan haamu. Mutta mitä enemmän vanhenen, sitä vähemmän niitä rumia asioita itsessä näkee. Muistan, miten 18-vuotiaana sovitin tiukkaa mustaa mekkoa H&M:llä ja näky oli mielestäni kamala. Hätkähdin ihan itsekkin, että millonkas sitten olen itseeni tyytyväinen, jos en nuorena ja hoikkana.

Mä haluisin kans tietää, mikä kutistaisi ALAreisiä/polvia! Siinä on kohta mun kropassa, johon olen ehkä vähiten kiintynyt. (Etenkin, kun pohkeet on sitten vastapainoksi suhteessa ihan rimpulat! ) Veitsi taitaa olla ainoa vaihtoehto?

En viehättäväksi mutta komeaksi kylläkin nykyjään.

Tämä on kuin mun suusta

Mutta vasta nyt aikuisena.

Nuorena oli ehkä 3-5 kiloa vaihtelevasti liikaa ja pukeuduin säkkeihin ja häpesin kehoani...
Kaikki alkoi jo koulussa, kun tissit kasvoi nopeemmin kuin muilla
Nykyään ei vissiin sitä vaaraa ole kun nuoret käyttää topattuja liivejä ja ylpeilee tisseillään...

_________________




http://karppausjaperhe.blogspot.com/

Olen samoilla linjoilla Leveän Emännän ja Ronja-Aliisan kanssa. Minun kokemukseni mukaan kauneus kumpuaa ihmisen sisältä, siitä, että välittää itsestään juuri sellaisena kuin on.

Olen tehnyt tietoisen päätöksen laittautua laittautua nätiksi, ihan itseni takia. Kun päällä on pukevat vaatteet, hiukset kuosissa ja kasvoilla kevyt ehostus, niin fiilis on ihan erilainen kuin resuisissa verkkareissa ja rasvaisessa tukassa. Minulla on valitettavan paljon kokemusta tuosta toisestakin vaihtoehdosta. Lasten syntymän jälkeen ajattelin, etten osta uusia vaatteita, kun "laihdun ihan kohta". No, en laihtunut vaan päinvastoin lihoin ja fiilis oli päivä päivältä ankeampi. Siihen olikin sitten hyvä mässyttää lisää karkkeja lohdutukseksi ja lihoa taas lisää.

Kaikkein painavimmillani ja muutenkin elämän murjomana tajusin viimein tykätä itsestäni niin paljon, että halusin panostaa ulkonäkööni heti enkä sitten kun olen sen laihtumalla ansainnut. Muutos oli yllättävän dramaatinen. Vastoin pelkojani kaupasta löytyi pukeutumisneuvojan auliilla avulla pukevia ja hyvännäköisiä vaatteita. Oikeilla vaatteilla huomio ei keskittynytkään pömppömahaani vaan siroihin säärini ja näytinkin yllättäin ihan kivalta. Kun olin löytänyt sykäyksen näyttää ulkoisesti hyvältä aloin tuntea oloni paremmaksi myös sisäisesti ja itseään ruokkiva kierre oli lopultakin kääntynyt positiiviseen suuntaan. Siitä sain myös lopulta energiaa tarttua ruokavaliooni ja painokin alkoi tippumaan.

Paradoksaalista kyllä, tunnen itseni nyt kauniimmaksi kuin koskaan. Muistan hyvin, kuinka rumaksi ja epäviehättäväksi tunsin itseni parikymppisenä, vaikka olin ihan normaalipainoinen ja jälkikäteen kuvia katsoessani ihan hyvän näköinen. Kaikessa itsekriittisyydessäni ja epävarmuudessani en sitä silloin vain ymmärtänyt. Nyt on ikää mittarissa melkein tuplat ja yhä reilusti ylimääräisiä kiloja kannettavana, mutta se ei tunnu haittavaan, koska sisäinen fiilis positiivinen.

_________________

No tänään käytti kyllä läheltä. Naispuolinen kollega näki minut käytävällä liki puolen vuoden jälkeen ja kysyi: "Mitäs sinulle on tapahtunut? Näytät kuin uudesti syntyneeltä!"

Perhana kun on vaarallista tämä karppailu.

_________________
Evoluutio ei ole väärässä. Minä voin olla.