karppaus.infon arkistoitu foorumi

Kiva, kun sait tehdä naapurin iloiseksi, Santikka. Minäkin annoin naapurilleni karkkia lahjaksi. Ja pullaa annan silloin, kun leivon. Naapurini ostaa sitä kuitenkin aina kaupasta, sillä hän ei välttele hiilihydraatteja. Olen kyllä kertonut omasta ruokavaliostani, mutta ei se häntä kiinnosta, vanhaa ihmistä, joka on tottunut omiin tapoihinsa.

Olen tässä ollut ihmeissäni, kun koko syksyn olen ollut niin terve, ettei edes yhtä pikku nuhaa ole tarvinnut sairastaa. Tavallisesti tässä vaiheessa viimeistään on jo jokin tauti päällä, viime vuonna aivan järkyttävät peräpukamat. Nyt ovat vatsavaivatkin taas hävinneet, kun syön normaalin vähähiilihydraattisesti. Pikkuisen luomuhunajaa on käytössä, kun sain sitä yllättäen lahjaksi. Se on todella hyvää. Jotain on tosiaan tapahtunut vastustuskyvylleni, kun flunssat eivät iske. Elimistö on kai mielissään, kun sen lisäainekuorma on niin radikaalisti vähentynyt.

Mulla on vatsa rauhoittunut hyvin Hain koiralle apteekista miedot rauhoittavat lääkkeet kun on paukku arka. Nyt makailee mun lähellä kun ulkona paukkuu. Se tajuaa, ett mä olen rauhallinen niin ei niin pelkää.
Ei täällä niin kova pauke oo kuin kaupungissa mutta jonkin verran koko ajan.

Tein pizzaa sillä pohjalla, johon tulee vaan munaa ja juustoa. Täytteenä n jauhelihaa ja tomaattia. Toinen pizza on kinkku- meetwursti- ananas.
On ollut kiire päivä mutta nyt on aikaa olla.

Oikein hyvää tulevaa vuotta sinulle, ja terveyttä paljon

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Minua aina säälittää ajatella eläimiä vuodenvaihteen rakettiräiskeessä. Kadullamme poukkoili jänis sinne tänne ihan sekapäisen näköisenä, istui sitten pitkän aikaa kuin halvaantuneena ennen kuin luikahti naapurin pihalle. Tutun rouvan hevosetkin olivat ihan vauhkoina paukkeesta.
Nyt on loppiainenkin vietetty ja söin mitäpäs muuta kuin karppipizzaa. Minulla oli tällä kertaa vyötärönmetsästäjän pohja vähän sovellettuna ja täytteenä tonnikalaa, fetaa ja oliiveja. En normaalipizzasta enää välitäkään, kun tämä on paljon parempaa. Olen sallinut itselleni vähän huolimatonta syömistä nyt juhlakaudella, mutta paluu arkeen on edessä ja hyvä niin.
Myös sinulle, Santikka, hyvää alkanutta vuotta entistä terveempänä! Mitenkäs ne verensokerit? Tai taisitkin pysyä ihan kohtuudessa noissa loppuvuoden herkutteluissa.

Toki herkuttelin jouluna. Sokerit pysyi hyvinä, alle 7 mutta Tapanin päivän jälkeen nousivat välillä mutta vaan n 7.5-8.4:ään. Eli ei paha.
Kesti muutaman päivän ja nyt tasaantuneet hyvin.

Jäniksestä kun kerroit, tuli mieleen että mun hauva ei oikein tajuu mikä otus se on.
Kerran syksyllä kun oli metsässä vapaana ja jänis tuli pusikosta ihan eteen, ajattelin et nyt se lähtee. Koira tuijotti jänistä, heilutti häntää ja jänis lähti pinkomaan. Koirani oli edelleen irti ja jäi vain haisteleen.
Mä olen pennusta asti aina sanonut sille, kun ollaan jänis nähty: "se on hei VAAN jänis, antaa mennä". Mutta kun kissan näkee niin silloin alkaa hihna kiristyyn. Meillä on täällä kissoja vapaana niin monesti istuvat kenen tahansa ovilla. Usein sanonkin itekseni että: "kissa saatana ala mennä", koira kokee että jaahas kissahan se siinä ja äitikään ei tykkää. Kyl se vaistoo.

Tänään olen syönyt aika tuhdisti mutta oli sellanen päivä että oli koko ajan nälkä. Monesti tuntuu että pitää syödä vähemmän ettei sokerit nouse. Mutta ei oo kivaa olla nälissään jos kerran sitä ruokaa on. Syötäväksihän se on hankittu. Ja niin, mulla on vieläkin 3 avaamatonta Pandan juhlapöydän rasiaa kaapissa. Meen 14.1 labraan, tiiä vaikka sitten varovasti yhden rasian avaan ja ...muutaman syön

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Minä en myöskään ollenkaan tykkää nälässä olemisesta. Siksipä syön melko paljon rasvaa ja proteiiniakin kohtalaisesti. Nytkin popsin oliiveja, sillä ehti jo tulla nälkä enkä halua mennä nälkäisenä nukkumaan. Noin neljä tuntia on ateriavälini, joskus enemmänkin, jos en ole muistanut syödä. Yritän kuitenkin pitää verensokerin tasaisena. Omassa olossaan tuntee, jos on oikealla tiellä.
Mlv ehdotteli jo heinäkuussa luettavaksi Eenfeldtin Ruokavallankumous-kirjaa. Nyt sen viimein luin ja kyllä kannatti. Suosittelen jokaiselle!

Siirryn kirjoittelemaan nyt enemmän tuonne ruokapäiväkirjaani. Tänne vonkaleisiin tulen kyllä kertomaan, jos jotain uutta tapahtuu painorintamalla. En omista vaakaa, mutta kyläpaikoissa on joskus mahdollista hypätä vaa'alle.
Olen tällä hetkellä dieettiini tosi tyytyväinen. Vointi on mainio, eikä nälkä vaivaa juuri ollenkaan. Ja siitäkin selviää syömällä oikeaa ruokaa. En ota syömisestä stressiä. Voin joskus maistaa jotain entisen elämän herkkuakin, jos mieli tekee, mutta sellaiseen ei ole suuremmin ollut tarvetta. Makeanhimo ei vaivaa ollenkaan.
Luulen päässeeni tässä oppimisprosessissani nyt jonkin kynnyksen yli, löytäneeni oikeat suhteet proteiinille, hiilareille ja rasvalle. Sellaista hallitsematonta syömistä tai ns. repsahduksia ei ole lähiaikoina tapahtunut. Se kertoo mielestäni siitä, että olen oikeilla jäljillä ja syön niin kuin minun pitääkin. Tai sitten elimistöni on vihdoin viimein sopeutunut sille uuteen tapaan tulla ravituksi.

Pieni painopäivitys tähänkin ketjuun, vonkaleissa kun ollaan. Viime punnitus antoi tuloksen 115kg. Ei hyvä. Vaatteet eivät kylläkään kiristä, vaan pikemminkin päinvastoin. Katselin tuossa yhtenä päivänä, että pitäisikö ruveta etsiskelemään komerosta vähän pienempiä housuja, kun nämä nykyiset tuntuvat niin väljiltä. Kaapissa on kasa liian pieniä vaatteita odottamassa josko joskus mahtuisivat päälle.
Nyt olen lähdössä matkalle pariksi viikoksi, enkä varmaan voi pitää vhh:ta yllä ihan sellaisena kuin haluaisin, mutta parhaani yritän. Harmittaa kyllä tuo painonnousu, enkä tiedä syytä. En joulun aikaankaan erityisemmin sortunut mässäilemään. No, ainahan voin ajatella, että lihakset ne vaan kasvavat..

No mutta onhan se jo positiivista kun housut löystyy!
Mullakin on sellaset lökärit että huh.
On mulla vaatteita, pienempiäkin, mut aina tuntuu niin turvalliselta pukea ne vanhat joihin on tottunut.

Meinasin ostaa Tokmannilta viime kaupunki reissulla farkut kun oli aika halpoja. Kevättä varten.
Sit ajattelin jos laihdun ni jäävät käyttämättä. Tai jos ottais riskin ja ostaisi numeroo pienemmät.
Mulla on yhet ihanat mustat lähes uudet farkut. Ne ovat sopivat, vain n 3 cm liian pitkät. Ei ole ompelu konetta joten en oo alkanut käsin lyhentämään. Ei niissä kova homma olisi.

Talvinen ilma on saanut koirankin liikkeet ripeemmiksi ja pisti tuo viikonloppuna koville minut.
Alkoi hölkkäämään useaan otteeseen. Musta tuntuu että nivelrikko voi sillä hyvin, kävelyt on meillä pidentyneet ja koiralla selvästi mieli pirteempi. Kyllä sen omasta koirasta huomaa.

Suklaa rasian kumosin viikko sitten, niitä joulusta jääneitä kun kipeenä annoin luvan itselleni ottaa. Nyt sitten pidänkin suklaa lakkoa jonkun aikaa. Kerran se vaan kirpaisee kun kaupassa kulkee karkki hyllyn ohi reippaasti.

Vai matkalle lähdet? Koska on ajankohta matkustaa?
Mulla on suunnitelmissa päästä siskon luo pitkästä aikaa, taitaa olla koirallekin nyt kunnon hoitaja naapurissa jolla myös 2 koiraa.

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Hauska yhteensattuma, kun siskoni luo olen minäkin ylihuomenna lähdössä lähinnä auttamaan muutossa. Liikuntaa on siis tiedossa, mutta myös herkkuja. Mieliteot ovat onneksi vähentyneet, joten uskon, etten ihan ylettömiin mässäyksiin sorru, vaikka tiedänkin jo edeltäkäsin, että kaikenlaista hyvää tulee olemaan tarjolla. Siskoni ei karppaa. Kohteliaisuudesta olen sitten ajatellut ottaa vain jotain pientä kahvin kanssa. Siihen tuskin dieettini kaatuu.
Minullakin on muuten kaapissa odottamassa yhdet tosi kivat farkut, mutta vielä ei mene vetskari kiinni. Toivossa eletään. Kiva, että pääset matkalle turvallisin mielin, Santikka, kun koirallasi on hyvä hoitaja.

En tosin vielä ole lähdössä mutta kun en ole siskolla käynyt muutamaan vuoteen ni alkaa jo olemaan sellasta kuumetta.
Sisko käy omalla autolla mun luona useasti kesäisin, mut onhan se kiva päästä sinnekin päin minäkin, välillä.

Jos muutto hommiin menet, niin kai sitä voi jonkun verran joustaa ruokailussa, vaikka niitä herkkuja olisikin esillä?
Muutto hommissa varmaan kaloreita kuluu.
Ehkä joku ylimääräinen hiilari tekee hyvääkin, että jaksaa. Et ole ihan "tööt" sitten.

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Joo, ajattelinkin, että pieni hiilarilisä voi auttaa jaksamaan. Muuttohommat vaatisivat kyllä parempaa kuntoa kuin minulla on tällä hetkellä. Minä kun enimmäkseen vain istun. No, teen minä tietysti kotitöitäkin, mutta ei niissä rasitu sillä tavalla, että saisi hien pintaan ja kunto kohenisi. Teen kaiken kai liian hitaasti ja rauhallisesti.

Niinhän siinä kävi, että paino nousi reissussa ja vielä sen jälkeenkin. Innostuin syömään liikaa pähkinävoita, joka on aina ollut herkkuani ja jota löytyi siskoni kaapista. Toin purkillisen vielä kotiinkin. Nyt harmittaa, mutta ei dieettini toki tähän kaadu, vaan elämäntapamuutos jatkuu. Kevään tulo antaa uutta potkua laihduttamiseen. Kohta vähennetään vaatteita ja lämpimällä ilmalla on olo paljon mukavampaa ilman rasvakerroksia.
Jätän nyt toistaiseksi tumman suklaankin pois sallittujen ruokien listaltani. Sitä olen kuitenkin syönyt koko ajan jonkin verran. Katsotaan sitten, mitä muutos saa aikaan.

Hih, minäkin yritän kovasti jättää suklaata pois.
Se on mulle sellainen kompastuskivi...vaikea irrottautua

_________________
Santikka murisee ja rähisee, mutta usein myös hymyilee

Meitä on, Santikka, monta suklaan rakastajaa. En ole onnistunut jättämään suklaata täydellisesti pois. Jokunen päivä menee ilman, mutta viimeistään viikonlopulla on suklaata saatava. Sellainen riippuvuus minulla siihen on. Karkeista en kauheasti välitä ja niitä ilman voin hyvin olla, mutta suklaa... Yksi ystävä sanoi äsken samaa, että karkkipussi ei yhtään houkuta, mutta suklaan kanssa on toisin. En enää yritäkään elää ilman, kun ei se kumminkaan onnistu, joten suon itselleni sen viikonloppunautinnon.

Mulla tuo mascarpone-suklaasekoitus (vähän voitakin sekaan) aika hyvin riittää suklaanhimoon Ei tarvi kuin yksi pala tummaa suklaata mutta tuon juuston kanssa yhdessä se on semmoista pehmeämpää Eli nimenomaan esimerkiksi maitosuklaan korvikkeeksi.. Ei aina haluta tummaa suklaata vaikka sekin on hyvää.

_________________
~Smiling is my favorite exercise~

Kiitos vihjeestä, Mamachi! Kokeilen ehdottomasti.

Eli sulatan suklaan kupissa voin tai kerman kanssa, sekoittelen ne ja sit sekoitan mascarponen kans. Helppoa ja hyvää myös villa hakkari on jälkkärinä hyvää.. Kermaa ja tummaa suklaata tulee siihen. Pitääpä tsekata joku ohje siihen.,

_________________
~Smiling is my favorite exercise~

Pistän merkin tähän ja tulen uudelleen seurailemaan mitä kuuluu.

_________________
Kaikissa meissä on vikamme, mutta minusta niitä ei vain huomaa
Blogissa lisää

viewtopic.php?f=2&t=39953

Eli villa hakkarin suklaatorttu.. Tuostahan voi kokeilla pienempää annosta ensin, vaikkapa 1/4.

_________________
~Smiling is my favorite exercise~

Superherkullinen ohje, kiitos! (Itse asiassa molemmat.) Auttavat varmastikin suklaanhimoon. Välillä tosiaan kyllästyttää syödä vain tummaa. Suklaatorttu saa nyt tänä vuonna olla perheen "äitienpäiväkakkku".