karppaus.infon arkistoitu foorumi

Epäreilua...Mulla vakavat evakko/kodinsiirtopuuhat viimeistelyssä tällä viikolla. Väsymys painaa (kuin myös valvomisen vuoksi), mutta eiköhän se helpota, kun muutto on ohi. Muuan typerä nainen ilmoitti vielä muuttavansa Ihan Omin Voimin. Ylpeä kun on ja haluaa Todella Tuntea Fyysisen Kivun, että tietää jotain liikahtaneen jonnekin suuntaan. Ehkä heittää pari muistoesinettäkin seinään ihan muodon vuoksi Viikon lopuksi heittää toivottavasti lopen uupuneena selälleen oman kodin omalle ihanalle sängylle, itkee viimeiset itkut ja aloittaa uuden elämän. Sounds like a plan

Jaksaa Jaksaa! Uusi Koti on Varmasti Ihana ja Iloinen Asia. Uuden Alku. Näin me ainakin uskottelemme, kunnes uskomme

Sanna moi.
Ennenkuin heität mitään seinään, mieti kuka sen joutuu siivoomaan....
Jaksamista ja onnea uuteen kotiin.

_________________


En se minä ollut ja siksi toiseksi se oli vahinko.

Kiitos iso isä. Sovitaan sitten niin, että heitän ihan vain jotain pientä. Sainpahan torkahdeltua viime yönä mahtavat vajaan tunnin, jotta epäilen jaksanko loppuviikosta mitään heitellä tahi siivoillakaan

No uudessa kodissahan on sitten helppo, ihana ja aikaa nukkua vaikka joka yö(positiivisten ajatusten lietsontaa)!

Jaksaa jaksaa! Voi elämä mihin pisteeseen veitkään, vaikka, eipä tässä ensimmäisiä ja ainoita olla tilanteen kanssa. Psykologin juttusilla kävin ja hän kyllä kehui että hyvä kun on ratkaisuun päädytty ja kunhan sen muuttovaiheen saa tehtyä niin sitten lepoa vaan jonkun aikaa.

Tjooh, en ole jaksanut ajatella karppausta töissä. Aamuvuoroon kun tulee niin vahditaan aamupalan sujumista ja siinä sitten itekin oon leipäpalasia voidellut kahvin seuraksi. Olishan se helppo tehdä eväät valmiiksi tai vaikka paistaa niitä munia, tai syödä tomaatteja ja kurkkuja, tai tai tai tai. Mutta vielä 3 päivää ja sitten olen omillani.

Juu itsehän se siivota pitää, mut jos vaikka on jotain kertakaikkisen rumaa (toisen hankkimaa) niin voihan siinä käydä sellainen hupsista tippui/lensi käsistä(seinään)/jne. ilmiöitä

_________________
huh'

Ruman hajotettavan esineen/astian voi laittaa muovipussiin ja täräyttää vasaralla tai muulla astalolla.
Tai heittää pussissa seinään, ei tarvetta siivoukselle?
Mutta mielikuva harjoittelukin saattaa auttaa...
Nukkuminen tekisi nyt kyllä terää...

_________________


En se minä ollut ja siksi toiseksi se oli vahinko.

Jos harrastaa mosaiikkitöitä, voi rikkoa kirpparilta löydettyjä sopivanvärisiä astioita vasaralla ihan urakalla. Suojalasit pitää olla ja jokin sanomalehti alla & päällä. Tekee sielulle niin hyvää!

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

No kerran tuli raskaushormoniraivossa paiskottua vanhoja lautasia betonirappusiin. Vaikka piti ite siivota niin jo vain helpotti...

Astioita pakattu, loppupäivät tää perhe syö grilliruokaa, pizzaa suoraan laatikoista tai ravintolassa istuen, sekä mikrolämmitettäviä eineksiä. Sorry, tiiän että ovat ihan mahtavia ravintoarvoiltaan ja oikein hiilaripommeja, mutta elämä on.

Töissä on tänään kahvitettu ja kakutettu.

_________________
huh'

Aikanaan kansakoulussa opettaja käski tuoda kotoa mosaiikkitöitä varten posliinisiruja juurikin em. menetelmällä pilkottuja. Niistä sitten tehtiin jokin äitienpäiväihme. Äiti olikin kovin "otettu" kun katsoi uudelleenpäällystettyä lasipurkkia jossa oli pinnalla häälahjaksi saadun Myrna astiaston palasia. Näteimmät tietenkin valitsin askartelumateriaaliksi. Ja eihän niitä äiti koskaan edes käyttänyt. Kaapissa lojuivat kaikenaikaa.

Myöhemmin käyttänyt lasimosaiikin tekoon samaista menetelmää. Palaset sitten suljettavaan muovipulloon hiekan ja veden kanssa ja pesukoneeseen pyörimään. Hioutuu särmät pehmeiksi. Tekeminen tosi rentouttavaa. ja joka mäiskäisyllä aina yksi sapetus vähemmän.

_________________
Kaikissa meissä on vikamme, mutta minusta niitä ei vain huomaa
Blogissa lisää

No nih, nyt mie sitten oon täällä kotona. Rojut levällään ympäriinsä. Syömisistä ei viittitä puhua nyt, hys hys.

Miulla on maailman ihanimmat ystävät.

_________________
huh'

Onnea uuteen kotiin!

_________________
Tuli tuoksuu hyvältä... ja makuasioista voi kiistellä.

Kiitos Ukko akkaseni, koti on tosin sama josta 10 kk sitten läksin. Mutta uuttahan tämä...

_________________
huh'

Puolittainen ruotuun palaaminen yrittää tapahtua, asiat alkaa löytää paikkansa ja keittiö tuntua omalta. No ihan kokonaisuudessaan en vieläkään kunnolla ehdi laittaa kunnon sapuskaa, ja oon huomannu että kun unohdan syödä kunnolla, illalla iskee nälkä ja siinä vaiheessa en viitsi kunnon karppia ruokaa tehdä kun se vie yöunet. Uni vähän kortilla, uudet järjestelyt on makuuhuoneidenkin osalta tehty, verhoja ei ole vielä ikkunoissa (missähän nekin on ja missä hitossa on silitysrauta?) ja jossain on rakonen josta verenhimoisia naaraita pääsee sisään ja ne seurana ei uni oikein onnistu. Just kun meinaa saada unen päästä kiinni, alkaa ininä.

Aamupala, KAHVIA ja hommat jatkukoon.

_________________
huh'

Ei mullakaan o verhoja ikkunoissa. yhdestä ikkunasta poistettiin jopa kappa, joten tarttis hommata tanko jos verhoja kaipaa.

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Miten te voitte nukkua jos makkarissa ei ole verhoja? Mulla on sekä pimentävä rullaverho että pimentävät verhot että saan makkarin varmasti pimeäksi ympäri vuoden. Eihän siellä pysty muuten nukkumaan.

_________________
Elämä on arvaamatonta, koska tahansa voi tapahtua jotain hyvää. Eeva Kilpi

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme että kaikki käy hyvin. Mauno Koivisto

Mulla on ajanjaksoja, kun unensaanti tuottaa vaikeuksia, mutta kun on normaalijakso menossa, niin eiku petiin, silmät kiinni ja humahdan uneen. Ei mitään erikoisjärjestelyjä. Nyt on kyl sälekaihtimet, jotka käännetään kiinniasentoon, kun asuttiin ihka haja-asutusalueella oli verhot muttei niitä vedetty ikinä ikkunoitten eteen. Aamuisin aurinko sit herätti sopivasti, ei heti noustessaan. Makkariin haluisin löytää hennonroosat verhot. Sillä värillä ei o mitään tekemistä sellaisen ällön vaaleanpunaisen kanssa mikä nykyään vallitsee, mutta on kuitenkin tunteellinen väri.

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

< Tänään miusta tuli sitten virallisesti pipru. Kiitos vastavuoroisestikin rakkaimmalle karppikollegalle, lyhennys-väännös entisestä alkoi kuulostaa omalta ja hyvältä. Iikan kommentti omassa ketjussaan (tai kledjussaan) on tän päivän taakoissa antanut voimaa jaksaa. Ystävyyttä voi löytää monista paikoista, karppipalstallakin näemmä.

Viimeinen muuttokuorma kymenlaaksosta haettu ja asunto siivottu, avaimet jätetty. Kohti uusia pettymyksiä, vai miten se sanonta nyt menikään.

Unta näköjään saa naaraslaumankin keskellä ja ilman verhoja, kun tarpeeksi väsyttää.

_________________
huh'

Tsempit Pipru elämä jatkuu, aurinko paistaa joskus risukasaankin plääplää ja muita kliseitä joka tapauksessa mä tiedän että sä nouset sieltä uuteen nousuun taas

_________________
"niin makaa kuin petaa"

Kiitos mia mai laav, jatkuuhan se elämä. Eikä tää nyt niin kamalaa ole loppujen lopuksi, kun alkuv*sta ja pettymyksestä ja niin edelleen on päässyt eteenpäin.

Verhot on ikkunoissa, kävin äitin ompelukonetta hyväksikäyttämässä ja liian vähän lyhensin. No parempi niin päin. Olkoon nyt ikkunoissa ja lyhennän sit joskus, pattereita ei tarvii kesällä niin ei haittaa jos peittyvät.

Nii, liittyks tää foorumi ja aihe jotenkin terveyteen, ruokaan, laihtumiseenkin? No olen mie syönyt, välillä parempaa ja välillä huonompaa... Tänään oli tarkoitus tehdä lempisoppaani (jossai tuolla ekoilla sivuilla ohjetta), mutta mutsin luota läksi mukaan "hyvää ja terveellistä" hernesoppaa. Hyvää siitä saa kun lisää vähän suolaa... Ja ottaa rasvat muualta Hyvää on vähärasvainen sianlihakin proteiininlähteenä. Pitääkin ite keittää joku päivä soppa. Rasvainen kylki, sipulia, meiramia, suolaa... Siitä on kunnon hernesoppa tehty.

_________________
huh'

Älä lyhennäkään niitä verhoja ennenkuin oot pessyt, saattavat kutistua. Onhan se ihan hyvä dieetti, että syö muistaessaan?

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Tässä päivässä on jotain josta ei vaan saa kiinni. Tekemistä ois (purkamista), mutta se on sellasta haahuilua että otan tavaran sieltä ja toisen täältä, jos paikoilleen pääsee niin hyvä. Ei ole oikein suunnitelmallista eikä varsinkaan tehokasta tää homma. Ja samalla kun pitäs arkea pitää yllä ruuanlaittoineen jne. Eilen illalla jäin tuijottaa sitä elokuvaa (mikä olikaan, vähän jäi alusta näkemättä) missä oli Brad Pitt ja olihan se aika namu... Elokuvakin oli melko ylettömän dramaattinen, mutta ihan jees. Tänä aamunan nukutti myöhään ja vieläkään en oo oikein herännyt.

Uunissa hautuu miedolla lämmöllä possua, kaverinaan sipulia, omenaa, kuivattua mustatorvisientä. Mausteena kiltisti vaan currya ja rouhittua valkosipulia. Kunhan se on kypsä, liemet surautan sauvasekoittimella tasaiseksi ja ehkä kerman kanssa väsään jonkunlaisen kastikkeen. Kotona juoksentelee lasten kavereita, ja miulla on periaate että jos ne on ruoka-aikaan paikalla ja haluavat syödä, niin tervetuloa pöytään. (Ei niitä tässä kerralla koskaan pyöri kuin 2-4 eikä edes joka päivä, joten köyhtymään ei sillä pääse.) Niin jotain lapsiystävällistä pitänee tehdä. Parsakaalia kaveriksi, ehkä keitän makaroniakin niille jotka sitä kaipaa.

Äsken söin oliiviöljyssä paistettuja sipulirenkaita, nakkeja ja juustoa. Vähän köyhää mutta jääkaappi ammottaa tyhjyyttään, kauppaan tässä kai seuraavaksi.



Jeps, näin täytynee toimia. Ja dieetistä en oikein tiedä, sitten kun muistaa syödä niin kroppa alkaakin kiljua sitä nälkäänsä. Ja kuten sanottu, illasta ei miulle rasva/prode-ateriaa, menee unet ja tulee painajaiset. Niin se mitä syö ei sitten aina ole niin karppia.

_________________
huh'