Tervehdys kaikille täällä vonkalepuolella.
Minä olen ex-vonkale (juuri ja juuri, en aio päätyä "normaalipainoon", sillä oma fysiikka tuntuu olevan omimmillaan siellä lievän ylipainon puolella). Suurimmillani painoin 112 kiloa (pituutta 164 cm, joten painoindeksi oli silloin 41,6). Nuorenakin olin pyöreähkö, olisinkohan siinä yläasteen alussa ollut vielä jossain 60 kilon paikkeilla, sitten e-pillereiden aloitus 15-vuotiaana pullauttivat vähän isommaksi. Nyt kun ajattelee taaksepäin, niin tuntuu ihan hassulta että pidin itseäni silloin lihavana (no, isot rinnat, leveät lanteet ja iso peppu toki tuntuvat vinouttavan sitä omakuvaa kun vertaa tasaisemman mallisiin ja kun koulussakin lihavaksi haukuttiin). No, tuli lukio ja liikenneonnettomuus ja koko elämä vinksahti sijoiltaan. Ja rupesin sitten lihomaankin hätänumeroon saakka, jonka saavutin muistaakseni 23-vuotiaana.
Mikään ei onneksi prakannut vaikka tositositosi-iso olin. Kaikenmoisia ihmedieettejä tuli kokeiltua, vissydieetit, painonvartijoiden pistelaskun mukailut ja semmoiset. Vähän alaspäin sain painoa kitukuureilla, mutta aikamoista jojottamista se oli. Kokeilin itse asiassa karppaamistakin, mutta aika lailla vinksalleen neuvottuna ja neuvot vielä huonommin tajunneena. Onnistuin jossain vaiheessa tappelemaan painoni 95 kiloon, mutta se pompsahti nopeasti takaisin 103 kiloon. Tuossa painossa, 2007 alkuvuodesta, vähensin ensi kerran hiilihydraatteja "järkevällä" tavalla ystävän esimerkin innoittamana. Helmikuu - toukokuu sai aikaan 3,5 kiloon pudotuksen ihan vain pahimpien hiilarisettien poisjättämisellä. 2007 alkukesästä rupesin ketokarpiksi (ja myöhemmin kesällä kokeilin ihan virallista Atkinsin induktiota) ja paino aloitti syöksylaskun alaspäin. Heinäkuun lopulla paino oli jo alle 90 kiloa. Marraskuun lopulla pääsin alle 80 kilon. Alle 75 kiloon pääsin joskus 2008 alkupuolella.
Itselläni suurin ongelma on se, että joudun oikeasti pitämään tarkkaa kirjaa syömisistäni jos haluan pitää jonkinmoisen rutiinin (tai sitten syödä säntillisesti justiinsa samaa ruokaa koko ajan) kun on keskittymis- ja muistiongelmia. Ja tuolloin laihduttaessa täytyi myös laskeskella kaloreita, sillä olin mitä ilmeisimmin saanut kroppani melkoisen sekaisin noilla jojotteluillani ja itsenäännyttämisillä ja se piti (ja pitää) sitkeästi kiinni jokaisesta rasvagrammasta. Tuossa kun olin päässyt seiskytluvun alkupuolelle, niin totesin että josko olisi aika lopettaa laskemiset ja opetella jokin tapa pitää syömiset kunnossa ilman punnitsemista. Kuten arvata saattaa, paino humpsahti ylöspäin, mutta koitin olla ottamatta siitä stressiä. Laitoin itselleni tavoitteeksi pitää painon jatkossa jossain 75 - 79 kilon kohdilla, päästämättä sitä yli 80 kilon. Ihan täysin laskematta ei vieläkään onnistu, mutta kun teen tarkastuspunnituksia ja -laskuja aina välillä, niin juttu toimii. 75 kiloa tuntuu olevan itselleni semmoinen suloinen kohta, jossa olo on aika lailla täydellinen.
Ketokarppaaminen sopii minulle luonnostaan ja normaalisti taidan napsia hiilareita päivän aikana noin 20-25 grammaa, välillä tulee löysäpäiviä, jolloin hiilarimäärät nousevat sitten ehkä 50-70 grammaan, mutta aika harvoin. Rrrrakastan rasvaa, enkä makeista asioista niin piittaakaan, happamat/karvaat jutut ovat paljon kivempia herkkuja. Matalat hiilarimäärät tuntuvat myös auttavan omaan oloon keskittymisen ja jaksamisen suhteen. Korkeammilla määrillä tulee aika energiaton olo. Tuntuu myös siltä, että elimistöni tarvitsee aika reippaasti nestettä toimiakseen (ketoosissahan sitä tarvitaan enemmän kuin korkeammilla hiilarimäärillä), 2,5-3 litraa tuli vedettyä vettä kituimiinsa päivässä tuolloin laihdutus- ja laskuaikana, nyt menee ehkä sen 2 litraa. Suoloja laitan systeemiin merisuolan/ruususuolan/mineraalisuolan avulla riittävästi. Kasviksia on myös kiva syödä sen puolisen kiloa päivässä, onnistuu ihan hyvin ketokarpiltakin.
Mitään ihmekikkoja meikäläisellä ei ole tarjota, mutta tärkeintä on kuunnella omaa kroppaansa. Ja ymmärtää myös se, että karppaamistapoja on yhtä paljon kuin karppaajiakin. Atkinsin neuvot ovat mielestäni aika käteviä, sillä niillä hiilihydraattitikassysteemeillä pystyy löytämään sen itselleen sopivan tason hyvin, joutumatta arvailemaan sokkona.
Mutta nyt tämä länttäisee kookosöljyä sekä sisäisesti että ulkoisesti nassuunsa ja lähtee ulos.
Kirjaudu sisään
UKK
Etsi
