karppaus.infon arkistoitu foorumi

Alkuun todettakoon etten todellakaan tarkoita tällä viestillä mitään pahaa ja toivon todella ettei kukaan ota tätä mitenkään loukkaavasti. Ihan vain täysin uteliaisuudesta haluaisin kuulla, mikä johti siihen että kustakin täällä kirjoittelevasta tuli vonkale? Alkoiko lihominen esimerkiksi raskaudesta, sairastumisesta, vaikeasta elämänvaiheesta vai veikö ruuanhimo vain menneessään? Oletko kenties ollut lapsesta saakka ylipainoinen, vai lihonut myöhemmällä iällä? Tapahtuiko lihominen äkkiä vai salakavalasti pikkuhiljaa?

Lähinnä tätä aihetta tuli pohdiskeltua, kun minulla on paljon reilusti ylipainoisia ystäviä, mutta koska tämä toki sen verran arka aihe on, niin en kehtaa heiltä mennä tälläisiä kysymään kun painoasioista ei muutenkaan ikinä keskustella. Ajattelin kuitenkin että koska täällä kaikki muutenkin "julkisesti" tunnustautuvat vonkaleiden joukkoon, niin kukaan ei ottaisi kovin pahalla tämän kysymistä

_________________


02/2012 päättynyt painonseurantapäiväkirja: Kesäkilojen karkotus
02/2012 aloitettu liikuntapäiväkirja: Sentit jäävät salille

Murrosikä. Siinä 10-vuotiaana alkoivat menkat ja siitä se lähti se insuliinihäikkä. Sen jälkeen on kaikki tavisruoka lihottanut. Prkl

_________________


Riekon nyrkkisääntöjä ketoilijoille, kliks

Lyhyesti: anoreksian kautta vonkaleeksi.

Pyöreyttä oli pienenä, mutta kasvun myötä normaalipainoiseksi, joka luuli olevansa lihava -> syömättömyyskausi -> painon hallitsematon nousu vuodessa parissa. En ole käytännössä lihonut enää 10 vuoteen lainkaan, vaikka olen syönyt hyvin vaihtelevasti mitä sattuu ja esim. opiskeluaikana kaljoittelin ahkerasti. Kaikki liikapaino (~50 kg) pompsahti parissa vuodessa ihan vaan normaalilla syömisellä. Oon kyllä siis vuosien saatossa jojoillu sellaista kymmentä kiloa edestaas, mutta tuota parikymppisenä saavutettua kattopainoa en ole saanut ylitettyä millään. Ihan hyvä niin

_________________
Pikkukarppi 05/12

Mä olen ollut aina iso. Viimeinen merkintä neuvolakortissa on 130cm 32kg.
Yläasteella muistan kun pituuskasvu tuli täyteen 172cm ja paino oli 72kg ja sen jälkeen terkka aina mainitsi painosta.

Isoimmillani olin 125kg, josta lähdin alas. Pääsin 80kg, jolloin tulin raskaaksi ja lihoin takas.
Taas imetyksen loputtua aloitin laihduttaan ja kun joskus pääsin 80kg tulin taas raskaaksi.
Ja kolmas kerta myös, jolloin painon nousu raskaus aikana jäi puoleen, kun jo karppasin.

Imetyksissä mulla on paino noussut, paitsi vikalla kertaa, kun paino pysyi kilon sisällä, kun karppasin.

Nyt siis tuo 80kg ja ei kuulema enää vauvaa ja yritän tuonne 74kg.....

Minä olin pikkuinen hyväkuntoinen sintti vielä 15v sitten. Paino lähes BMI:n alarajalla. Kunnes.... aloin lihoa. Tasaista tahtia.

Nyt 15v myöhemmin on todettu kilpparivaje, joka on mitä ilmeisimmin alkanut jo tuolloin vajaa 15v sitten, kun painonnousu alkoi.

Minäkin, aina pullea terkkarin silmätikku. Tai siltä tuntui. Muistan kun terkkari joskus yläasteella sanoi että ei sinua nyt varmaan tuo paino haittaa, mutta kun pojat alkavat kiinnostaa niin kilot haittaa. Minun annettiin siis heti ymmärtää että kukaan poika ei voi pulleasta tykätä.

13 vuotiaana sairastuin psyykkisesti, sitä hoidettiin väärin kunnes täytin 22v ja sain oikean diagnoosin ja lääkityksen. Siitä alkoi toipuminen, painoa tuolloin oli 138kg. Nyt 6v myöhemmin, painoa 110kg ja karppaus on todella ollut minun pelastus. Tässä välissä sain esikoiseni, ja painoa oli section jälkeisenä aamuna sairaalan vaa´alla punnittuna 128kg, eli hyvin oli raskauden aikana tullut, kun sieltä massusta leikattiin yli 5kg pikkumieskin. Raskaus ja imetysaika meni kovasti mässyttäessä vähän kaikkea mitä mieli teki, ja tokikin se paino sillon nousi. Eli yhteensä 6v aikana olen pudottanut painoa ~50kg, kun laskeskellaan kaikki mitä raskaana otin takaisin ja laihdutin nekin nyt pois.

Nyt painoa tosiaan se 110kg, ja suunta alaspäin karpaten tietysti.

Lapsesta asti ollut. Tai varmaan jo siitä äidin raskausajasta, synnyin viikkoja ennen aikojaan ja 4000g oli jo silloin lasissa.

Samaa tahtia jatkettu vajaat 27v.

_________________
Älä pilaa ruusunpunaista laalaa-ländiäni, koska se on asennekysymys.

Lapsesta asti minäkin olen ollut lihava. Ja laihduttanut lukemattomia kertoja.

_________________

En tiedä, eli lähinnä merkkaan ketjun.
About 25v (vai oliko se 28v) olin normaalipainoinen, mutta siitä se nousu pikkuhiljjaa alkoi. Yli 10v otti aikaa että musta tuli pallokala/vonkale.
Syytä en ole vielä keksinyt.
2005 karppaus auttoi ensi oireisiin ja pääsin normaalipainonrajoihin, mutta sitten iski työstressi ja lähes kaikki tuli takaisin.

Palaa aiheeseen.

_________________

Mulla ei ole muuta syytä kuin se että olen hieman masentunut ja sitä myöten laiskistunut. Ottaa päähän olla pullero ja sehän masentaa... kierre on valmis!

Olen ollut työttömänä jokusen kuukauden joten märehdin asioita päivittäin. Järki sanoo että nyt olisi hyvää aikaa kohottaa olematonta kuntoa ja tehdä ties mitä. On helpompaa levitä sohvalle kaukosäätimen kanssa, valitettavasti.

Ärsyttävää.

Masennuttuani aloitettiin sairaalassa järjetön lääkitys, jonka sivuvaikutuksista ei puhuttu. Vajaassa puolessa vuodessa paino nousi 60 kilosta 85 kiloon. Nyt painan 73,3 kg - vaihdettuani turvallisesti lääkitystä omasta aloitteesta sellaiseen joka ei lihota ja toimiikin vielä! Välissä tässä kävi paino noin 65 kilossa,syistä joita voin vain arvailla. En tarkkaillut tekemisiäni.

Pullamössöllä kasvatettu pullukka tyttö joka ei tietääkseen ole koskaan ollut normaalipainoinen.
12vuotiaana 70kiloinen ja pituuskasvu melkeen kasassa.
Voi jos olisin siinä tajunnut vaan pysyä

Tasaista kasvua ja suurin lihomispiikki hankalassa elämänvaiheessa. Syyt johdettavissa stressiin ja sen hoitamiseen bed:in kautta. Ei mitään diagnoosia asiasta tietenkään... kunhan jälkikäteen oon hoksannut asioita.
Kuten allekirjoituksesta näkee, kattopaino 2001 ainakin 128kg, mahdollisesti kävi ylempänäkin...

_________________
Motto: Ruokaa ilman pakkausmateriaaleja ja tuoteselosteita!

Minusta tuli vonkale.. Paristakin syystä
1) Aina ollut iso. Synnyin ja painoin 4kg 700grammaa, siitä lähtien aina käyrien yläpäässä ja koulutovereiden kummajainen
----> syömishäiriö joka alkoi vuoden kestävällä hyvin anorektisella vaiheella (joskaan en päässyt vaarallisen alipainoiseksi, kun lähtöpaino oli aika korkea)
----> syömishäiriö vaihtui bulimiaksi, tai bulimikoksi itseni kyllä enemmän koenkin
----> "parannuin" syömishäiriöstä, eli lopetin laihduttamisen ja oksentelun, mutta kaikki ruoka tuntui jotenkin pelottavalta..tai siis, ahdistuin pelkästä ajattelusta. Sittenpä elinkin vuoden melkein pelkästään sipseillä ja suklaalla, olivat halpoja ja yksinkertaisia
----> Viimeiset 20 kiloa on tullut nyt 4 vuoden sisään, ahmiessa ja opiskellessa ja reissutyössä

yäK. Sietäs jos lähteä pois!!

muoks: Niin, tietysti mulla tää henkinen puoli on ohjaillut lihomista paljon, liittyen tuohon syömishäiriöön. Eipä lääkärissä kyllä vakavasti tuota syömishäiriötä otettu, kirjoitettiin kaikkea muuta diagnoosiin, sitten kun sanoin että entäs se häiriö, sen vuoksihan minä sinänsä tänne olen tullut juttelemaan "no, laitetaan nyt sitten että epätyypillinen" . Enkä sit ikinä saanut siihen mitään hoitoa. No, jospa tässä nyt parannutaan sitten omin avuin.

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wqluuNL/]

[/url]

Avioeron tuoma elämänmuutos, uupumus, käsikivun ja -leikkauskierteen aiheuttama liikunnanrajoitus. Masennuskin, liika viini. Ruoka, nimenomaan ruoka, ahdistuksenhoitomenetelmänä.

_________________


79 kg = BMI 29 lievä lihavuus
68 kg = BMI 25 normaalipaino

Huomispäivään uupumatta uin.

Kuvassa norsu norsun selässä, korvieni välissä 65-kiloinen viehko nainen. Miksi tämä ristiriita?

Kuulostaa tutulta, mulla vaan homma alkoi lomautuksilla. Mulla kierre on kestäny jo yli vuoden, toivottavasti sulle ei käy niin vaan pystyt hyödyntämään kesän ilmaiseen kuntoiluun. Mä missasin viime kesän mutta nyt olis tarkotus alkaa käydä useamman kerran viikossa fillaroimassa ja välipäivinä sitten vaikka kevyt kävely lenkki, esim kauppareissa.

Hyvää kesää joka tapauksessa.

_________________

Kun vuonna 1974 tähän maailmaan putkahdin, painoo oli normit 3000g ja pituutta puol metriä.

Lapsuudessa olin ihan niinku kaikki muutkin, siskoni oli se "pyöreä".
Lukiossa vielä painoin 55kg.
Opiskelemaan Turkuun vuonna 1993 ja siellä 4 vuotta ja +30kg.
Noin 160g viikossa painoa lisää.
Ei paha kun oikein ajattelee et elin kouluruualla, makaroonilla ja tonnikalalla ja hesen ja mäkkärin ruuilla.
Alkoholia meni enempi ku koskaan...

Vuonna 1997 ekaa kertaa painonvartioihin ja vaaka näytti 84,5kg.
Siitä 15kg puolessa vuodessa pois ja siinä painossa aina vuoteen 2000.
Vuoden alussa erosin pitkästä 8 vuoden suhteesta ja nykyisen aloitin saman vuoden äitienpäivänä.
Paino silloin noin 72kg.
Häät 2002 ja silloin paino noin 85kg.
Eka raskaus +10kg, joka päättyi viikolla 13.
Plikkaa aloin odottamaan 2003 keväällä ja siitä paino kipusi aina 130kg paremmalle puolelle.

Uuden elämän löysin vuoden 2008 elokuussa.
Nyt matkalla lopulliseen päänmäärään puolessa välissä.......

Yläasteelta lähtiessäni olin mielestäni hiukan pullea, mutta kuitenkin ihan normaali. Ammattikouluaikana laihdutin yhden kerran viisi kiloa 75 > 70. Se oli vaan kuuri eikä se tietenkään pysynyt poissa. Painonvartijoihin menin 2006, kun sata tuli lasiin. 7kk laihduin tappelemalla 10 kg. Puolitoista vuotta se pysyi poissa, kunnes eräs lääkitys toi kahdessa viikossa viisi kiloa. Nyt ollaan 110 kilossa. Minulla on aina paino tullut viiden kilon hyppäyksissä. Ja pituutta on huimat 164 cm.

Yksi asia on minua aina mietityttänyt. Anorektikoista kun puhutaan, sanotaan, että he näkevät peilissä läskin riippumatta siitä paljonko painoa oikeasti on. Minä näen aina peilistä sen 80 kiloisen lievästi pullukan naisen (joka olin 18-vuotiaana), riippumatta siitä, paljonkon painoa oikeasti on. Viime aikoina otetut valokuvat ovat ihmetyttäneet ja ällöttäneet.

Tätäpä itsekin olen ihmetellyt.

Tai no, alkuun kaikki kyllä hokivat minulle, kun koin olevani kamalan lihava, että en ole. Että mulla on vaan vääristynyt kehonkuva.. ja kai olikin, ja oli kyllä.. kun katson nyt niitä kuvia.

Jossain vaiheessa se sitten kääntyi niin että.. koen olevani kamala läski.. mutta olenkin vielä läskimpi Ehkä.
En osaa yhtään luottaa siihen, olenko läski vai en. Kenties läskisokeutta, mistä kiloklubissakin on keskusteltu
http://kiloklubi.fi/foorumi/Arjen-pulin ... read:963,0

MUTTA! Sitä sanotaan, että ihminen on sen ikäinen, mitä tuntee olevansa. Toivotaan tässä meidän tapauksessa, että kun tunnemme olevamme hoikempia kuin mitä olemme, niin siltä myös näytämme

MUOKS: Tai siis tiedänhän mä että olen läski. Ja että olen paljon läski. Mutta että kuinka ällöttävälaardikasa, sitä en osaa mennä sanomaan, enkäpä enää kyllä jaksa miettiäkään.. koska lopetan tämän läskeilyn.

_________________
[url=http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wqluuNL/]

[/url]

Olin nuorena sellainen normaalipainoinen, pahimmillaan paino kävi 70kg:ssa (pituutta n.160cm). Siitä se taas palautui normaaliin n.60kg, mikä oli mulle sopiva paino. Jaksoin tehdä hommat tallilla väsymättä ja kotona vielä riitti virtaa. Eli lihaksisto oli erittäin hyvässä kunnossa, enkä usko, että olisin painoa paljon alemmaksi saanut ilman, että lihakset olisivat kadonneet...

Sitten aloitettiin psyk.oireisiin Seroquel, lääke suoraan helvetistä (mun mielipide!!!). Muutamassa kuukaudessa olin lihonut 85kg:aan, vaikka ahersin tallilla aamusta iltaan, ratsastin pari-kolme tuntia päivässä, enkä syönyt sen enempää kuin ennenkään.

Siitä paino jatkoi nousemistaan, hevoshommat jäivät kipeytyneen selän takia lopulta kokonaan ja paino kipusi pahimmillaan 120kg.
Aineenvaihdunta vaan ei toiminut niin kuin sen pitäisi. Eikä paino liikkunut tuosta mihinkään, vaikka mitä tein (silloin en vielä ollutkaan ajatellut karppausta, tyhmä minä...).

Viime vuoden huhtikuussa lähdin pudottamaan tuota Seroquelia kokonaan pois lääkkeistäni, koska sain tietää siitä, että sillä voi olla pahoja vaikutuksia aineenvaihduntaan. Sen jälkeen mun kroppa on ollut ihan erilainen. Voisi sanoa, että kroppa on taas elossa.

Masennus- ja psyykelääkkeiden lihottavaa (sekä lisääntyneen ruokahalun, että aineenvaihduntaan kohdistuvaa) vaikutusta lääkärit vähättelevät Todella Paljon!
Siinä vaiheessa kun tuollaisia lääkkeitä määrätään, ei ihminen yleensä jaksa ruveta selvittämään kunnolla lääkkeen haittavaikutuksia. Ja kun lääkäriltä kysyy, että mitä tarkoittaa lääkkeen ohjelappusessa mahdollinen painonnousu, niin lääkäri vastaa, että saattaa se muutaman kilon nostaa sitä painoa...
Saisivat lääkärit ottaa vähän enemmän vastuuta tuosta lääkkeiden sopivuudesta masentuneelle tai muuten psyk.sairaalle ihmiselle. PRKL!!

_________________
http://www.TickerFactory.com/weight-loss/wBPejwc/

Mä en oikein tiedä. Tai siis mulla on muistikuva 8. luokalta kun painoin muutama sata grammaa alle 50kg (kaverin kanssa siitä kilpailtiin) ja vuosien kuluessa aina ku osti vaatteen niin sen piti olla isompi. Semmoiset 4 vuotta myöhemmin painoin 82kiloa. Ei mitään hajua "missä välissä" olen lihonut. Säärissä asti oli raskausarpia. Mulla ei ollu mitään hajua edes siitä mitä kokoa mun vaatteiden pitäis olla. (syitä voi olla liikunnan väheneminen/e-pillerit/alkoholi/teini-ikä/huono ruokailu/tai kaikki mahdollinen geeneistä tuuriin...)

Tuosta vielä useampi vuosi ja varmaan noin 10kg lisää koitin virallisperseellistä muutaman päivän ja siitä muutama kk ja löysin karpin. Laihdutin vajaa 10kg ja tulin raskaaksi ja sen jälkeen on toinenkin raskaus koettu ja molemmat on nostanu painoa.

Nyt ollaan sitte tässä. Varmaan yli kk sitten painoa oli 96kg ja jostain pitäis saada selkärankaa/motivaatiota laihisteluun. Diabetes hönkii jo korvaan, mutta niin...

_________________
"Tyhmää, tylsää!"