Eilen jo vähän harjoittelin karppausta, mutta tänään se alkoi sitten kokonaisvaltaisesti. Hyvin tämä nyt tuntuu sujuvan ainakin alkuun, mitä nyt leipää tekisi mieli. Mutta paistoin niitä mantelijauho-juustoleipäsiä, ettei ihan leivän ikävä yllätä. Partaukkoa on kulunut. Samoin opettelin varovasti pekonin syönnin alkeita. Olen aina kauhistellut pekonia, mutta eihän se nyt niin pahaa olekaan, kuin oon kuvitellut. En sitten tiedä, miten se nälkää pitää poissa. Kun on tottunut mutustelemaan pitkin päivää. Viime yönä näin unta, että kävin vaa'alla. Painoin 176 kiloa!
Muistan kuinka kauhistuin, että miten ihmeessä oon päästänyt itseni tähän tilanteeseen. Tämä nyt vain enteili tietty sitä, että tänä aamuna oli punnitus ekaa kertaa pitkään aikaan. En ihan niin paljon painanut, mutta 104 kiloa näytti vaaka. Hurja paino. Kunhan saisi nyt toukokuun alkuun mennessä edes 10 kiloa pois, olisin ikionnellinen. Mutta päivä kerrallaan, eihän se mihinkään yhdessä yössä katoa, kun on pikkuhiljaa tullutkin. Yritän tsempata nyt vaan. Onneksi joudun työkseni 3-4 tuntia mopinvarressa heilumaan, että vähän sitä liikuntaa edes tulee. 
Taas uusi jalokala meirän lampeen 
Tsemppiä sulle,karppaus ei petä niinkuin ne kitukaloridieetit. 
mutta onnea vielä! 
