Hei vain kaikki!
Tässä kirjoittelee yksi naisvonkale, jonka uusi elämä alkaa huomenaamulla
Olen 33 v naimisissa oleva puolivuotiaan lapsen äiti, ja nyt tuota junioria hoitaessa on todella huomannut kuinka p-ska kunto voi ihmisella ollakaan. Toinen on täynnä energiaa mutta äippä on ihan raato 
Joten, isona osasyynä tähän elämäntapamuutokseen on tuo pienokainen jonka elämässä haluan olla terveenä ja mahdollisimman pitkään. Olen siis hevisti ylipainoinen. Kävin äsken vaa´alla, ja eipä se kyllä mieltä ylentänyt
109, 2 kg on aika paljon tämmöiselle 162 cm lyhyelle naisihmiselle Olen paljon inspiroivia tarinoita täältä lukenut ja ennen/jälkeen kuvia katsellut, ja uskon että samanlainen muutos on mahdollista myös minulle. Ainoa mikä jännittää on nuo sappivaivat, mihin ensimmäinen yritykseni karpata aikanaan kaatui Toivottavasti nyt onnistuisi paremmin.Ajattelin ottaa huomenna itsestäni "ennen"-kuvan tänne, siinäpä sitä motivaatiota itselle on kun sen kuvan joka kerta tänne tullessa näkee. Mittanauha pitää aamulla kaivella esiin myös, niin pääsee seuraamaan vyötärönympärystä ja sen pienenemistä myös.
Tää foorumi on kyllä ihan loistava paikka! Eilen lueskelin useita topicceja ja sain paljon mietittävää. Tunnustaudun tunnesyöjäksi joten olen saanut tehdä jonkinverran ajatustyötä ja psyykkausta jotta saan pääkopan vakuutettua, että tää voi onnistua. Mutta, uskon että käännytystyö on tehty, joten tästä on hyvä jatkaa
Ehkäpä olen vihdoin tarpeeksi kypsä ja valmis muuttumaan normaalipainoiseksi. Nämä läskit kun on kasattu haarniskaksi minun ja monesti huonosti kohtelevan ulkomaailman välille... Kommentointi on tervetullutta ja pumerkkiä lukemisestaan saa jättää!
Muoks, tässä itselleni muistutus tästä alkutilanteesta mistä lähdin marraskuussa. Kuva on otettu syyskuussa, mutta en ollut olennaisesti laihempi sillon
Kuvakulma ei nyt ole mikään edustavin, mutta epäilen kovasti että mut sekoitettaisiin Miss Suomeen, vaikka kuvakulma ja asento oliskin eri...Eli saatesanoilla "Ei enää ikinä tätä" :
Ennen
, ja se ei ehkä ole ihan paras lähtökohta pitkäjänteiseen elämäntapamuutokseen... No, en lannistu!
), kannattaa rauhoittaa ruokahetket aina mahdollisuuksien mukaan. Että pysähtyy myös haistamaan ja nauttimaan ruoasta, eikä vain täyttämään fysiologista tarvetta. Nestettä kannattaa myös juoda, vettä ja vissyjä 
Näin päljon kun tukea ja tsemppiä saa, niin ihme on jos ei ala tuloksia syntymään 
Toki noista eväistä söi kaksi ihmistä, mutta kuitenkin... No, tämän tiedostan ja näin ollen osaan sudenkuoppia ehkä sit varoa paremmin. Niin ja siis söin eilen toki muutakin kuin juustoa ja kermaa 
Meillä ei varmaan ihan tasan kahtia ne kermat ja juustot menneet, saatoin vähän nauttia kumpaistakin pelkiltään siinä ruoantekovaiheessa 
Tää onkin yks mun ongelmista, ruoanlaiton aikana napostelu. Kaikki menee meinaan silloin- sulanut voi, kerma, aurajuusto, partis... 
: Vähän sama tunne kun ois kiljuva nälkä, mutta ei mulla ei ole nälkä. Eli tuo tunne tulee vaikka ois täysikin. En osaa sanoa, johtuuko tää siitä että aivot ei tunnista kylläisyyden tunnetta pitkän aikaa, vai siitä että mahalaukku lienee ärtynyt. Siihen joudun syömään sitä NExiumia joka aamu, seuraavat pari kuukautta. Toivottavasti ei ärsyynny lisää rasvasta.
Tekee mieli pestä hampaita koko ajan. Tiedä sitten mistä johtuupi.
Siitä tiedosta tykkää koko perhe 
Niin, ja goitrogeenisillä ruoka-aineilla (esim. kaalit ja maapähkinä) on kilpirauhaseen hidastava vaikutus
Kaippa saan ne tarkat arvot itselleni sitten, kun joulukuun alussa (vasta) pääsen lisätutkimuksiin. Voin sitten laittaa tarkat arvot tännekin.