karppaus.infon arkistoitu foorumi

No johan oli lentävä otsikko!

Mä kävin jo eilen esittelemässä itseni tuolla esittelyketjussa, mutta siis, 25 -vuotias kolmatta lasta odottava, kilpparin vajaatoimintaa sairastava äiti-ihminen. Pituutta 174, painoa tällä hetkellä 119kg. Olin jo aikaisemmin ihan intona tästä karppauksesta, ja sainkin siitä apua (ensimmäisen kerran elämässäni sain MISTÄÄN kunnolla apua) -20kg. Sitten tuli vajaatoimintadiagnoosi, ja lääkäri kielsi karppauksen, kehotti paleoon, ja käski syödä riisiä ja hedelmiä joka päivä jotta saan hiilareita tarpeeksi. Sain tapella tuon diagnoosin puolesta melko kauan, ja sillä aikaa painoa tuli jo +13kg, kun söin mitä siippa sattui ruaksi tekemään. Paleota kokeilin muutaman kuukauden, ja tässä ollaan, alkuperäisessä lähtöpainossa ja kyllä, mua potuttaa.

Eilen aamulla vaaka näytti 122kg. Tuli stoppi, totesin että NYT saa riittää, mä en enää anna kenenkään muun kontrolloida sitä, miten mä voin hyvin, vaan otan ohjakset omiin käsiini. Eilinen päivä meni kokonaan karppilinjalla, ja tänä aamuna meinasi itku tulla, kun hyppäsin vaa'alle katsomaan oliko nesteet lähteneet liikkeelle -olihan ne, ja vaa'an lukema pysähtyi tuohon 119kg.

Mä olin laiha lapsi. Ja kun sanon laiha, niin tarkoitan LAIHA, ihan luuta ja nahkaa vaan. Sitten 6-vuotiaana mun paino lähti nousemaan, ihan yhtäkkiä, huolimatta siitä että söin samaa ruokaa kuin hoikat sisareni, ja liikuin jopa heitä enemmän. Ei ollut lähimailla karkkikioskeja tai jätskikauppoja, itseasiassa lähimpään kauppaan oli yli 20km matkaa. Asiaa ei kuitenkaan missään lähdetty tutkimaan -johtunee siitä, että pituuskasvu jatkoi mallillaan, joskin oma isäni on yli 195cm joten enhän mä nyt missään nimessä ole tavoitepituutta saavuttanut. Vuodet vieri, yläasteikäisenä meni 80kg rikki. Sitten tulikin rakkaus, ja ensimmäinen raskaus. +30kg. sain kuitenkin niistä 10 pois ennen seuraavaa raskautta, ja toisen raskauteni aikana en lihonut yhtään -päinvastoin laihduin 3kg, kun itse tarkkailin syömistäni ihan koko ajan ja elinkin todella, todella vähällä.

Tytär syntyi 2006, ja kun hän oli puolivuotias, painoni oli noussut 25kg. Sitten alkoi taas laihdutus, virallisterveellisellä, 15km lenkkejä päivässä, kaloreita söin ehkä 1200/päivässä. Sain vuoden aikana 10kg pois, ja sitten paino junnasi, se ei suostunut enää laskemaan vaikka mitä tein, kävin pidempiä lenkkejä, opettelin juoksemaan osan lenkeistä, kiinnitin entistä enemmän huomiota ruokavalioon -tein ihan oikeasti kaikkeni.

Sitten luovutin, ja paino nousi taas 120kg:aan.

Pari vuotta sitten löysin karppauksen. Ihan uskomatonta, mun ei tarvinnut kituuttaa ja olla nälässä, sain syödä niin ettei nälkä ollut. En edes käynyt mitään järjettömiä lenkkejä, pari kertaa viikossa tarvoin 8km, jos siltä tuntui, muuten liikunnan hoiti hyötyliikunta ja seisomatyö (jossa olin ollut ennen karppaustakin) ja reilussa puolessa vuodessa -20kg. Olin ikionnellinen.

Sitten eksyin jollekkin sivustolle, jossa keskusteltiin tuosta kilpirauhasesta, ja tajusin että mulla voi hyvinkin olla vajaatoimintaa. Diagnoosi tuli nyt syksyllä.

No, loput on historiaa, eli siis se 20kg tuli takaisin, ja nyt sitten riittää meikäläiselle. Karppaus on ainoa ruokavalio, jolla olen voinut hyvin, paino on laskenut ja muutenkin olen ollut ihan uusi ihminen. Nyt olen pitkän tauon jälkeen uudestaan raskaana, lapsi on toivottu ja rakastan häntä kovasti jo näin alkumetreillä. Siksi mulle on tärkeää saada paino kuriin ja mielellään rauhassa laskemaankin jo raskauden aikana, enkä halua odottaa että raskaus tuo 20 lisäkiloa ja sitten vasta ottaa itseäni niskasta kiinni. En pyydä kuuta taivaalta, puoli kiloa viikossa riittäisi oikein hyvin, olisi jotain aivan mahtavaa. Uskon että se on mahdollista, eikä vauva siitä kärsi -päinvastoin uskon, että hänkin hyötyy siitä, että mun terveys on kunnossa. Voin kertoa, että kummasti motivoi jo nesteiden lähteminen liikkeelle, kun näkee muistin virkistykseksi, että tämä todellakin toimii.

Koitan krijoitella usein ja pitää painosta tarkkaa kirjaa, ja keretä myös tässä pyörityksessä lukemaan teidän muiden saavutuksista -te olitte mulle jo viimeksi suurin motivaattori, vaikken silloin itse tänne kirjoitellutkaan.