Kiitoksia vastauksista ja hyvistä selventävistä kysymyksistä ympäripyöreyksiini!
piparimuru: Laskurit ovat täällä viuhuneet viime aikoina!
Koomakulutus oli hyvä pointti - tarvitsen laskurin mukaan jo siihen enemmän kuin VT-arviot ovat antaneet ymmärtää, liki 1800 kilokaloria pelkkään kasvisteluun. Huh! Olin sokean hyväuskoisena tarrannut ammoin koulun terveystiedon tunneilla saatuihin kalorisuosituksiin, vaikka tässä vaiheessa jo pitäisi olla viisaampi... Eipä ihme, että on ollut nälkä - onneksi esimerkiksi pienilläkin määrillä oliiviöljyä pääsee jo lähemmäs tavoitetta. Jonkin verran arvelen myös aikaa menevän siihen, että elimistö tottuu uuteen ruokavalioon ja -rytmiin, eikä verensokeri heittele häränpyllyä. Heittelevälle unirytmille en mahda mitään, enkä opiskelutahdille - yliopisto ja KELA eivät meitä laiskoja ja saamattomia elintasopummiopiskelijoita armahtele. kynteli: "Jotain pientä ennen töitä" on yleensä täyttävä, energiapitoinen mutta pienikokoinen annos, jonka syötyäni nälkä ei vaivaa ja jaksaa heilua, muttei kuitenkaan yökötä tai närästä (mikä on ollut ongelma). Tämä on yleensä ollut turkkilaista jugurttia ja cashew-pähkinöitä. "Kunnollinen" iltapala tahtoisi siis olla oikeastaan iltaruoka, eli kokonainen ateria, josta tulee noin kolmas päivän kaloreista ja ravintoaineista. Se toinen "jotain pientä" on aiemmankaltainen pienoisateria, esimerkiksi jugurttia/maitorahkaa ja marjoja, ja/tai pieni kaalisalaatti.
Päivän rehut syön yleensä varsinaisten aterioiden yhteydessä: teen usein ison vuoallisen kaali-jauhelihapaistosta, josta riittää päiväksi, pariksi, ja vakiosuosikit kirpakka kaalisalaatti pähkinöillä tai kurpitsansiemenillä ja haudutettu kukkakaalimuusi kulkevat lisäkkeinä mukana.
Kiitoksia vielä hyvistä teroittavista kysymyksistä - kyllähän tämmöiset pitäisi omilla pienillä aivoillakin utsia itse, mutta joskus sitä pitää joitakin asioita itsestäänselvinä muka-totuuksina. Annetaanpa pari viikkoa mennä ja katsotaan, olisiko kroppa oppinut parempaa ja koppa viisastunut!
