Olen ollut ikäni (nyt 48 v) vaihtelevasti ylipainoinen, tällä hetkellä BMI n. 36, välillä laihduttanut suunnilleen virallisterveellisesti, mutta enimmäkseen antanut olla. Paastoakin joskus kokeilin lähinnä mielenkiinnosta. Ei allergioita, ei perussairauksia, verensokeri ja rasva-arvot ok. Verenpaine hieman koholla ja närästys vaivannut vuosia. En tunne olevani suunnattoman jyhkeä, mutta laihtua silti tekisi mieli jonnekin ehkä painoindeksiin 28. Teen istumatyötä enkä juurikaan harrasta muuta kuin höytyliikuntaa ja verkkaisehkoa kävelyä.
Karppaus esiteltiin minulle alun perin lupauksella, että saisin syödä niin paljon kuin haluan, kunhan hiilihydraatit pysyvät tiukasti aisoissa, ja silti laihtuisin. Ajattelin että siinäpä ruokavalio minulle, sillä pidän rasvaisesta ruoasta mutta myös vihanneksista, ja toisaalta makea ei niin maita. Ja pöh! Paino putosi sen kaksi kiloa mikä lähtee minkä tahansa dieetin alussa (vettä ja glykogeenia), sitten ei tapahtunut mitään viiteen kuukauteen, jonka jälkeen päätin lopettaa. Joitakin vaikutteita kuitenkin sain, mm. että aterioilla ei ole pakko syödä perunaa jollei tee mieli.
Sittemmin minulle vakuutettiin, että karppauksen teho ei perustukaan ketoosiin vaan siihen, että ruokahalu automaattisesti pienenisi sopiviin mittoihin, tai että ruokamäärää ainakin olisi helpompi tahdonalaisesti kontrolloida kuin muilla ruokavalioilla. Ja pöh, sanon taas! Alkuvuodesta laihdutin jokseenkin hyväkarpisti (en kylläkään laskenut hiilareita tai muutakaan) seitsemisen kiloa, muttei se tuntunut sen helpommalta kuin vaikka jokin aiemmin kokeilemani Sydäntautiliiton virallisterveellinen kitukuuri. Nyt olen reilun kuukauden kokeillut, mitä tapahtuu jos 30 g päivähiilareilla syön sen verran kuin ruokahalua on, ja painohan on tietysti jymähtänyt paikoilleen.
Mistään liian pienistä ruokamääristä jumi tuskin johtuu, laskin että tänään meni n. 190 g rasvaa, 95 g proteiinia ja 29 g hiilareita: Aamulla keitetty muna, hieman juustoa ja broileria, tomaatti, kurkkua, majoneesia, kahvia kermalla. Päivällä kaalia, majoneesia ja enemmänkin sitä broileria (keitettyä, nahkoineen), taas kermakahvit. Illalla lanttua, vihreitä papuja voin kanssa, broiskun loput ja paistettua lohta päälle. Jokaisen aterian jälkeen ksylitolipurkka. Ehkä vähän normipäivää enemmän oli tuossa ruokaa. Jos en ole tehnyt majoneesia, syön aamumunan kanssa voita ja lorotan salaattiin rutkasti öljyä.
Eli siis ei ole toiminut aiempi voit syödä mitä haluat -lupaus, eikä myöhempi ruokahalua on helpompi hillitä -lupaus.
Toissailtana löysin yleiskeskustelun puoleta tällaisen mietelmän:
Wi kirjoitti:
Minä vähän arvelen, että tämän ruokavalion sopivuus/epäsopivuus painonpudotusmielessä on helposti testattavissa yhdellä kysymyksellä ja siihen annetulla rehellisellä vastauksella. Kysymys olisi kutakuinkin: koetko ruokahalusi pienentyneen selkeästi ensimmäisen karppausviikon aikana? Jos tuohon vastaa rehellisesti kyllä, niin silloin karppauksesta voi olla iso apu painonpudotuksessa.
Kun rehellisesti vastaan niin eihän se minun ruokahaluni minnekään pienentynyt ole. Melkeinpä päinvastoin, karppiruoka on niin hyvää että tekee mieli syödä entistä enemmän. Jos hiilarit laskee alle 20 päivägramman niin sitten se lihanhimo vasta iskeekin.
Olisinko minä nyt sitten niitä ihmisiä, joilla karppaus ei sovellu painonhallintaan sen paremmin kuin muutkaan ruokavaliot? Harmittaa, kun tämä muuten olisi niin helppoa (enpä ole repsahdellut). Onkohan meitä paljonkin? Tuntuu myös, että niiden, joilla karppaus laihdutuksessa toimii, on melkein mahdotonta uskoa että kaikilla ei olekaan niin helppoa! Ja ettei omia pettymyksen tunteitaan saisi tuoda julki.
Jos nyt kuitenkin haluaisin jatkaa alkukeväisillä linjoillani eli ruokamääräkontroilloituna kitu-hyväkarppina (se ainakin toimi), missä olisi oikea vertaistukiryhmä?
_________________

Karppauksentapainen aloitettu 28.12.2010
Tavoitteena lievä ylipaino (72,5 - 86,5 kg) loppuiäksi.
Ruokapäiväkirja kesältä 2011