karppaus.infon arkistoitu foorumi

Mikä siinä on, että ihminen on niin hyvä valehtelemaan itselleen? Jos tämän pinene syön, niin siinä on niin vähän hiilareita, ettei sitä lasketa. Tai jos nyt tänään vähän niin ei sitten enää huomenna.

Olen karpannut pariin otteeseen aiemmin vähän tällä yllämainitsemallani tyylillä. Se on ollut juuri sen verran karppausta, että olo on kohentunut selkeästi ja pari kolme kiloakin tippunut, mutta pitkälle sillä ei pötkitä, kun sitä himoa kaikkeen "kiellettyyn" ei saada nujerrettua. Ja siksi kai se on kaatunutkin. Viimeistään sosiaaliset tilanteet ovat kaataneet pullavalle tielle ja lopulta alkanut ahdistaa, että ei voi olla normaalisti kahvipöydässä. Minulla on syömishäiriöinen tausta, joten muutenkin kieroutuneesti luulen kaikkien tuijottavan mitä suuhuni laitan, vaikkei se nyt ole kenellekkään kovin olennaista.

Tällä kertaa lähtökohta ei ole ollut painonpudotuksessa vaan triglyjen hivuttamisessa alaspäin, päänsäryn selättämisessä ja tulehduksen vähentämisessä - paino saa mielellään tippua samalla, mutta se ei ole se olennainen. Nyt en ajattele ruokia niin, että mitä saan ja en saa syödä, ajattelen että kaikkea saa syödä, mutta jotkut ei ole hyväksi minulle. Vertaan sitä siihen, että onhan kuohuviinikin hyvää, mutten juo sitäkään joka päivä tai viikko, miksi hiilareita pitäisi jatkuvasti saada. Kolme viikkoa aktiivista valehtelematonta karppausta ja vaatekoko on yhden pienempi. Ja sitten tuli se sosiaalinen tilanne, jossa oli jokseenkin kiusallista kieltäytyä tarjoiluista ja kun se herkku maistui muka niin hyvälle ja olin jo sen päivän pilannut (huaah, miksi tästä ajattelusta on niin vaikea päästä eroon?), niin piti napata vielä illalla lisää hiilareita napaan. Ja ei, se ei ollut edes kovin hyvää ja tuli niin järjetön olo, ettei mitään määrää - huimausta, sydämentykytyksiä, päänsärkyä. Ja eilen, kolme päivää hiilarimässäilystä, tuli migreeni. Sellainen kamala, että piti olla tänäänkin pois töistä vielä. Sellainen tulee yleensä, kolmen päivän viiveellä sekin, jos syön jotain missä on aromivahventeita. Samanlaista myrkkyä elimistölle siis.

Toivottavasti opin tästä jotain.. Muistuttakaa välillä

Onko muita itselleen valehtelijoita, vai olenko se vain minä?

Repsuja tulee, repsuja menee. Ei kannata itteään ruoskia, vaan alkaa taas motivoimaan itteään.

_________________
"We are not living longer, we are dying longer". Sten Ekberg
Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!

Juu, jos syön vain vähäsen vaikka siinä onkin vehnää.. ja kappas, seuraavana päivänä käpälät kukkii ihottumasta, maha on turvonnut ku potkupallo ja taas miettii pitikö lyödä päätä seinään sen kymmenennen kerran.. kyllä meitä piisaa!

Mä harrastin aiemmin tuota mainitsemaasi todella paljon. Kun söin jo tämän niin päivä on jo pilalla et samahan se on mitä syö. Täysin päänsisäinen asia. Nyt mulla ei oo hetkeen ollu näitä, mut en mä luota siihen, että se olisi ohi. Se pitää vaan tunnistaa se ajattelutapa (minkä sä oot hienosti jo tehnyki) ja pyrkiä tahdonalasella ajattelulla siitä irti. Juu ja tiedän, helpommin sanottu kun tehty Eri asia sanoa, miten pitää toimia kuin oikeasti toteuttaa se.

Mulla autto tosi paljon se kun tiedostin asian ja tappelin muutaman kerran itteni kanssa. "Et s**tana pilaa tätä nyt". Joskus toimi, joskus ei. Mutta asian myöntäminen ja tiedostaminen oli se suurin askel. Kyllä säkin onnistut. Tsempit!

_________________
Ruoho ei ole vihreämpää naapurin aidan takana. Se on niin vihreää omalla pihallasi, kuin annat sen olla.

Toisinaan iskee henkisten kipujen takia (jotka pitäis vaan työstää pois) jotai "ahmimis"kohtauksia ("-" siks kun ne ei nykyään enää ole ihan sitä mitä makaroniaikoina oli -jotai ihan tolkutonta, hui), mutta niistäkin vaan pääsee jaloilleen huomattavasti helpommin kuin ennen. En kahteen vuoteen laihtunut juur ollenkaan kun palasin vhh:lle toiseen (tai ehkä kolmanteen) kertaan, mutta nyt tuntuu että vähän jotain pientä vois olla tapahtunut. Tai sit vaan on vaatteet venyneet. Vaakaahan en omista.

_________________
huh'

Minulla loppui saman tien kaikki hiilarihimotukset kun lopetin viljojen syönnin kokonaan, enkä syö myöskään mitään gluteenittomia korvikkeita kuin hätätapauksessa. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan gluteenitonta ruokavaliota vaikka kuukauden ja sitten arvioimaan uudelleen onko se vaivansa väärtti, minulla ainakin oli suoranainen pelastus. Itsehillinnällä ei lopun ikää liiallisista hiilareista kieltäydytä, täytyy löytää elimistön tasapaino, ja joillekin se ratkaiseva asia voi olla viljojen pois jättäminen. Asiaa ei voi kuitenkaan tietää kuin kokeilemalla.

Mulla auttoi tosi paljon kalorilaskurin säännöllinen käyttö. Saattaa kuulostaa niuhottamiselta mutta kun lyö kaiken (siis oikeesti kaiken) syömänsä sinne niin karu totuus paljastuu. Sit ei yhtäkkiä halunnutkaan enää repsahtaa kun se olis sotkenu muuten niin hyvin menneen päivän. Suosittelen kokeilemaan

_________________
Don't wish for it - work for it!

Minulla ainakin auttoi kylässä vierailun ajan se, että kertoi, että on laihiksella ja VHH ruokavaliolla. Sen jälkeen sitä ei enää kehdannutkaan syödä mitään missä oli hiilareita Varmana olisi tullut kuittia.