karppaus.infon arkistoitu foorumi

Tervehdys kaikille kohtalotovereille. Tänään se alkoi, sintistymisoperaatio. Aamun paino oli 100,7 kiloa, pituutta minulla on 170 senttiä, joten se tekee painoindeksiksi 34,9, hui kauhistus. Olen kyllä rotevarakenteinen ja lihaksikaskin naiseksi, mutta tuossa on silti vähintään 20 kiloa ylimääräistä rasvaa. Vyötärönympärykseksi sain tänään tasan metrin, joten siinä on pienentämistä. Muistan sen olleen 79 senttiä, kun olin kaikkein hoikimmillani vuonna 2007, joskin silloinkin vain nippa nappa normaalipainon sisällä. Sitten alkoivat opiskelustressit ja epäsäännöllisempi ajanjakso, johon reagoin vähentämällä liikuntaa ja syömällä entistä enemmän. Puolessatoista vuodessa lihoin 20 kiloa, minkä jälkeen raskaus toi vielä yhdet kymmenen. Lasten välissä tutustuin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon (tai oikeastaan jo raskausaikana löysin Antti Heikkilän Diabeteksen hoito ruokavaliolla -kirjan, joka kiinnosti, kun oli raskausdiabetesepäily) ja pudotin yhdet kymmenen kiloa, mutta valitettavasti toisessa raskaudessa ne tulivat lähes kaikki takaisin. Nyt olen tilanteessa, että nuorempi tyttäreni on kahdeksankuinen eikä enää täysin riippuvainen maidostani, joten voin jo hyvin mielin alkaa tiukentamaan ruokavaliotani, jotta saisin painoni joihinkin siedettäviin rajoihin. Tavoitteena olisi saada paino tämän vuoden puolella alle 80 kiloon ja sitten katsoa ja kuulostella omaa oloani, olisiko sopiva painoni suunnilleen siinä, vai olisiko se siitä vielä alempana. Tällä hetkellä tuntuu, että saattaisin olla oikeasti tyytyväinen itseeni juuri vajaa 80-kiloisena, sillä loppujen lopuksi omakuvaani kuuluu jonkinasteinen pyöreys ja sen alla vahvat lihakset. Nykyinen lihavuus ei sovi ja niin aina välillä kauhistun, kun näen itseni peilistä.

Karppisapuskat eivät ole minulle lainkaan vieraita, vaan enemmän haasteita on saada jätettyä turhat hiilariherkut pois sekä maltettua olemaan tekemättä nykyisenlaisen paljon poikkeuksia kuten ravintolakäyntejä kavereiden kanssa jne.

_________________
Laihtuminen saattaa olla matematiikkaa, mutta laihduttaminen on elämää. Siitä ei kannata tehdä kurjaa mistään syystä.

Alku lähti ainakin ihan hyvin käyntiin, sillä aamulla paino oli kilon vähemmän kuin tiistaina. Kolmeen päivään ei ole sisältynytkään mitään pahoja kompastuskiviä, kun olen ollut kotona. Pahin lipeämä oli syödä lapsen hedelmäsoseen jämät

_________________
Laihtuminen saattaa olla matematiikkaa, mutta laihduttaminen on elämää. Siitä ei kannata tehdä kurjaa mistään syystä.

Tervetuloa mukaan! Minuakin innosti vhh:n ruokavalion pariin juuri tuo Antti Heikkilän kirja. Lähes kaikki muutkin Heikkilän kirjat olen lukenut sekä joitakin muita samasta aihepiiristä. Alkuaikoina vietin myös tuntikausia täällä foorumilla etsien tietoa milloin mistäkin mieltäni askarruttavasta asiasta. Vertaistuesta on ollut minulle valtavasti hyötyä ja samaa toivon sinullekin, vaikka oletkin tavallaan jo konkari. Joten tsemppiä! Jään seurailemaan.

Tänäaamuna puntari näytti lukua 98,6, joka taitaakin olla tämän vuoden puolella alhaisin lukema. Tuntuu hyvältä nähdä konkreettisesti pieneneviä lukuja. Muutenkin on mennyt ihan mukavasti, ei ole edes tehnyt mieli juuri repsuilla. Lauantaina voi kyllä tulla hankala paikka, kun on barokkitanssiaiset, mutta täytyy pitää mielessä kohtuus, jos jotakin päädyn maistamaan ja ottaa vähän omia eväitä mukaan, kun aika pitkän päivän olen tapahtumapaikalla.

_________________
Laihtuminen saattaa olla matematiikkaa, mutta laihduttaminen on elämää. Siitä ei kannata tehdä kurjaa mistään syystä.

Jokin ihme pöhö iski lauantain jäljiltä. Menin tietenkin syömään vähän turhan paljon myös niitä makeita, joten osasin kyllä odottaa hieman turvotusta sunnuntaille, mutta maanantaina paino näytti vieläkin enemmän, vaikka sunnuntain syömiset olivat mielestäni ihan kelvolliset. Tälle päivällekin sitä pöhöä on jäänyt, kun puntari näytti 100,3 kg Sentään vähän vähemmän kuin kuun alussa, mutta ärsyttävää tällainen painon seilaaminen. Haluan tuloksia heti Ei kai tässä auta, kuin jatkaa. Olemme menossa pitkäksi viikonlopuksi sukuloimaan, mutta äitini ymmärtää sentään jotakin tämän ruokavalion päälle ja isänikin totesi, että me voimme laittaa heillä omat ruoat, kun "normaalit" ruoat eivät kelpaa. Mieheni ei karppaa, mutta on muuten vain todella ruokarajoittunut (= nirso).

_________________
Laihtuminen saattaa olla matematiikkaa, mutta laihduttaminen on elämää. Siitä ei kannata tehdä kurjaa mistään syystä.

Ei nyt kovinkaan hyvin ole mennyt. Pääsiäinen ei sitten sujunut suunnitelmien mukaan, mistä jäi sitten reiluksi viikoksi mässääminen päälle. Osittain siihen vaikutti, kun äidin juuri paistamia munkkeja syötyäni totesin, että sama kai se nyt olisi hakeutua siihen keliakiatestiin, kun kerran vehnää niin vedin. Sen ei olisi pitänyt tarkoittaa, että samalla voin vetää myös tolkuttomasti sokeria No, yli viikko järkevää ruokailua (pienellä määrällä gluteeniviljoja) ja vaaka näyttää pikkuisen parempaa lukemaa, mutta yhä enemmän kuin aloittaessani ketjun reilu kuukausi sitten eli nyt 101,5 kg. Olen tosin turvoksissa niin vatsasta kuin muun muassa nilkoista. Ehkä viljat keräävät nestettä tai sitten on jotakin muuta.

_________________
Laihtuminen saattaa olla matematiikkaa, mutta laihduttaminen on elämää. Siitä ei kannata tehdä kurjaa mistään syystä.

Minullakin on ollut noita "vapaamman syömisen kausia" noin nätisti sanottuna. Aina kuitenkin palaan vhh:n pariin. Virheistä oppii, kun miettii, mikä aiheutti alamäen ja yrittää välttää niitä sudenkuoppia. Minulla ongelmana viikonloput jostain syystä..

Olen ottamassa painonpudotuskampanjaan osaa, joten siellä ehkä enemmänkin puhelen. Painon suhteen on päästy hieman alaspäin, mutta vähän nihkeää silti on. Ärsyttää, kun tämänkin vuoden puolella olen keikkunut paljon siellä sadan kilon alemmalla puolella, mutta nyt ei meinaa sinne päästä. Eilen (kampanjan punnituspäiväni on tiistai) tasan 100 kiloa ja tänään 100,3 kiloa. Eihän sillä vaa'alla joka päivä pitäisi käydä, mutta vaikea joskus malttaa olla käymättä. Yksi 300 grammaa voi selittyä niin monilla asioilla, että sillä ei ole mitään oikeaa merkitystä. Mutta psykologinen on Yritän tässä miettiä, millaisia motivointi / palkitsemistapoja pitäisi itseeni soveltaa...

_________________
Laihtuminen saattaa olla matematiikkaa, mutta laihduttaminen on elämää. Siitä ei kannata tehdä kurjaa mistään syystä.

Tzemppiä sulle Annaria tuohon vhh- painonpudotukseen! Aloitin taas toistamiseen itsekin tän karppaamisen, koska on hyvää ja helppoa toteuttaa eikä nälkäkään vaivaa... Mun tavoite on ekaks kymppi ja sit toiset, mutta hiljalleen hyvä tulee. Ja muistahan, että tässä painon kuuluukin alkuvaiheessa seilata ylös-alas ja tulee seesteisempiä aikojakin, jolloin tuntuu, että paino ei sitten millään putoa vaan vaaka näyttää aina samaa lukemaa... mutta tuloksia saat sinäkin aivan varmasti!
Mä pudotin tässä ekassa vaiheessa 29 kg ja nyt innostuin taas aloittamaan, koska peilikuva ei miellytä sekä kaihdan kameroita ja itseinho on suuri... Kiristetään nyt vaan vyötä niin varmasti onnistutaan!
Laittelehan kuulumisia kuinka on sujunut!

tämäkin "vyönkiristäjä" toivottaa sulle tsempit!