Äh, perse sentään. Kohta kolme vuotta mennyt täällä piipahtamisesta. Tilannehan on sellainen, että mä syön oon koko ajan syönyt omasta mielestäni aika karpisti. En laske, mutta valitsen aina vähähiilihydraattisen vaihtoehdon. Liikunnassa oli yli 1½ vuoden tauko. Meni sitten akkilesjänteet tulehtumaan oikein kunnolla ja mun jalat oli siinä kunnossa, että niillä ei meinannut pystyä edes kävelemään! Ja jos on jalat paskana, niin eihän sitä mitään muutakaan liikuntaa voi harrastaa!
Elämässä on tapahtunut kaikkea ikävää. Vaikka tietäähän sen, että vanhat ihmiset kuolevat, niin silti se vaikuttaa. Perhepiirissä on käynyt myös useampi vakava onnettomuus, missä olisi henki voinut lähteä. Työttömyyttä, masennusta, pahoja kriisejä ihmisillä... Parisuhde on myös ollut aika haasteellinen, johtuen toki siitä kovasta paineesta mitä tässä on niskaan tullut. Eli kyllä tässä jonkinmoinen stressitila on ollut päällä.
Meillä on aika iso perhe, joten sen huolehtimiseen menee aikaa. Ja mistäs sitä aikaa otetaan kuin omista yöunista. Tai siis näin minä tein.
Seli seli seli. Mä painoin kesäloman loputtua 122 kg!!!! Ikinä, siis koskaan ikinä ennen en ole ollut niin läski! Aiemmin läski on vain kuorruttanut lihasta, eli olen ollut vaan saatanan raamikas ukko. Nyt mä olin pelkkää hyytelöä. Loman viimeisenä päivänä katsoin itseäni peilistä ja päätin, että nyt saa riittää. Aloin kirjaamaalla ongelmani papreille ja siitä se sitten lähti. Monta stressaavaa asiaa on alkanut selviämään, puhumalla tai tekemällä ratkaisuja. En niitä nyt ala avaamaan, mutta joskus pitää tehdä itsekkäitä päätöksiä. Ja niitä mä oon nyt tehnyt.
Kävelin myös sinä smaana päivänä kauppaan ja ostin itselleni urheilukellon. Juu, mä oon tekniikkafriikki. Kello ranteeseen ja urheilemaan. Laskin siitä "Karpista ruokavaliostani" hiilarit, ja ne oli 100 g/päivä tasolla. Että jotenkin olin vaan uskotellut itselleni syöväni vähän hiilareita. Mä tajusin, että kyllä sitä untakin tarvitaan, joten pudotin jotain "pakollista tv:n katselua ja rentoutumista viinilasi kourassa". Menin sen sijaan nukkumaan. Monta leffaa on muuten jäänyt näkemättä. Ehkä elämäni on tullut sen vuoksi tyhjemmäksi.... en ole vielä sitä kyllä huomannut.
Elokuusta tähän päivään mennessä painoa on pudonnut 9 kg. Safka on karppia. Nyt se on sitä oikeasti, eikä vaan mielestäni. Nukun vähintään 7 h yössä, joskus jopa 8 h. Tämä on jotain ihan älytöntä, sillä olen vuosikymmenet mennyt 5-6 h:n yöunilla. Liikuntaa on 5-6 h viikossa. Kävelyä, hiihtoa, uintia. Salilla tulee myös käytyä, mutta se on turhauttavaa kun painot on niin pieniä siihen verrattuna, mitä joskus tuli nostettua.
_________________ Ilkeä ihminen!
|