karppaus.infon arkistoitu foorumi

Tää kuuluis varmaan vaikka mihin muuhunkin osioon, mutta nyt lähinnä schwarzbeinin innoittamana: Miten sais selvitettyä onko alkavaa insuliiniresistenssiä ihan terveyskeskuslääkärillä, vai onko edes mahdollista? Keskivartalolihavuutta mulla on, verenpaine normaali, lähinnä mietin että ainakin kolesterolit vois mitata. Jos ne on positiivista, niin kannattaako valita insuliiniresistenttien ruokavalio, ja jos ne on negatiivista niin uskallanko syödä insuliinisensitiivisesti? Tuntuu että mulla ei ainakaan tällä hetkellä keho sano tähän mitään. Tekis myös mieli mahollisimman nopeesti päästä väsymysvaiheesta yli..

Schwarzbeinin tokan kirjan sivuilta 106-107:

_________________
Valtsun terveysblogi

Toi valtsun laittama pätkä on käytännössä aika ääriesimerkki, jos on noita listattuja juttuja, niin sitten on takuuvarmasti insuliiniresistenssi. Mutta ainakaan mä en ihmeemmin tuntenut omaa insuliiniresistenssiäni (mulla siis on mitattu sellainen), paitsi ehkä väsymyksenä ja maha meni joskus ruokailun jälkeen sekaisin.

Lääkäriltä voi pyytää paastoinsuliinimittauksen (esim. S-Insu), josta resistenssin näkee.

Mä oon nyt menny sillä olettamuksella, että mulla ei sitä resistenssiä ole, vaikka hyvinkin voi jopa olla kun tota keskivartalolihavuutta on kertyny jo pidemmällä aikavälillä. Kolesterolit on ok, eikä noita muita oireita ole, tosin tota paastoinsuliinia ei oo mitattu. En jaksa lähtä nyt taisteleen, että sais sen mitattua En oo ihan varma paljonko haittaa on että syön nyt niinkuin oisin insuliinisensitiivinen, syön sellaset 20g hiilaria aterialla (joskus vähän yli, joskus vähän alle). Syön keskimäärin 4 kertaa päivässä, että sellaset 80g tulis yhteensä hiilaria, joinain päivinä ehkä 100.

Muoks, mun mielestä sbein kehottaa rajottamaan niitä hiilareita enemmän nimenomaan silloin jos noi valtsun kirjottamat ehdot täyttyy. Muuten voi olettaa olevansa vielä edes kohtuu sensitiivinen.

Joo, just noin. Tossa uusimmassa kirjassahan ei tosiaan oo enää kuin se yks raja, 125g päivässä, 25 g aterialla.

Eikun nyt kun tarkistin, niin siinähän lukeekin alla, että jos on todettu diabetes tai metabolinen oireyhtymä, niin sit voi syödä 100g päivässä, 20g aterialla.

Joka tapauksessa varsinkin karpille (ongelmat kehittyneet siis karppausaikana) on tärkeetä syödä tarpeeksi niitä hiilareita. Muuten ei (tietyissä tapauksissa, kun vikaa lisämunuaisessa) voi toipua.

Peter vähän yllätti mut sähköpostiviestissään, jos vaan tulkitsen sitä oikein:

Even within adaptation to starvation there is variability. We need this, as a species, to survive. If you are a low insulin producer in response to carbs you might need 150g/d of carbs to maintain appetite and the anabolic effect of insulin.

En kyl oo ihan varma ymmärränkö tota juttua... Pitäiskö joidenkin syödä enemmän hiilareita siksi, että sais insuliinitasot käymään ylemmällä, kun insuliini on anabolinen hormoni? Mut kuitenkin, aika isoi vaihteluja on hänenkin mielessä yksilöllisissä hiilaritarpeissa. Alan pikkuhiljaa uskoa, että aika laajasti voi vaihdella yksilöiden optimiruokavaliot.

_________________
Valtsun terveysblogi

Tosta on tosi vaikea sanoa mitään nyt kun se on irrotettu kontekstista. Emme tiedä mihin kysymykseen toi on vastaus - siihen kysymykseen se voi ollakin ihan oikea.

Mulla insuliinia erittyi/erittyy reippaasti liikaa, ja kun lisäsin hiilareita, sitä erittyi niin paljon, että sain pahan insuliiniresistenssin. Silti näin jälkikäteen voin sanoa, että lisääminen ehdottomasti kannatti. Se toinen vaihtoehto olisi ollut vielä paljon huonompi. Eli ainakaan mun kohdalla tilanne ei näläntunteen kanssa johtunut liian pienistä insuliineista.

Mun oman kokemuksen mukaan näläntunteeseen näistä syömisiin suoraan liittyvistä jutuista eniten vaikuttaa verensokerin taso ja ketoaineiden taso.

Asiasta toiseen, mun mielestä omien kokemusten valossa Peterin kommentti Gwynethin luukadosta oli vähän ylimielinen.

Ah, eli voiko tää mun näläntunteen puuttuminen silti johtua liian matalista hiilareista? Tuntuu hirveeltä syödä vielä enemmän Ja oon siis syöny silti, vaikka nälkää ei olekaan, tasasesti, mutta melko pienen olosia annoksia sitten tietenkin.. Oon kovasti koittanu mitata että tulee tarpeeksi hiilari ja protskua, ja lisänny myös rasvaa, mutta pakkoahtaamiseksi se menee. Kun olin vielä hetki sitten yläkarpilla, söin ehkä kolminkertasia annoksia

Olen samaa täysin mieltä peterin kanssa.
Ja joo, yksilöitä ollaan, joten kropan logistiikan säädössä kannattaa kuunnella itseään.

Ja vaikka äidin kohdusta lähtien kunnolla ruokittu ihmisenalku voi sopeutua hyvin monenlaisiin ruokavalioihin (ja elää terveenä alkuperäiskansansa perinneruokapuolen suuntauksesta riippumatta), niin meistä ei kukaan ole yhtä onnellisessa asemassa. Muutama kymmenen vuotta vinoutunutta ravintotasapainoa tekee ihmeitä myös ei-toivottuun suuntaan. Valitettavasti.

_________________
Erkki terveys- eko- ja eettisistä syistä. Tyyli täällä, kliks
Ei eläinkään pysy terveenä jatkuvasti vaihtelevalla sapuskalla.
We are 90% microbes and 10% human.
Why invent a cure when you can profit from thousands of remedies? (DrWho)

Tuleeko se insuliiniresistenssi kertakokeella sit selväksi? Jos otattaa siis s-insu ja s-gluk? Kun löysin tämmösen: http://www.violetlight.fi/Ravinto%20ja% ... emia.htm#2 NIin tuossahan sanotaan, et stage 1 ja 2 paastoinsuliini on vielä ihan normaali. KUn en näe oikein itseäni tuossa stage 3:kaan, kun verensokeri ei nouse epänormaaliksi eikä se laskekaan hypoglykeemisiin tasoihin... Voi voi. Tieto, tipu nyt jostain mun päähäni.

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!

En huomannut tossa stage 3:ssa, että siinä pitäisi verensokerin nousta. Eikös verensokeri nouse (oleellisesti rajojen yli) vasta kun haima alkaa tiltata? Siihen saakka se vaan tuottaa lisää insuliinia.

S-Insun rajat on tosi isot ja mun mielestä siitä mittauksesta voi saada hyvinkin jotain irti, vaikka tulokset olis rajoissakin. Eli jos se on siellä ylärajoilla niin se kertoo (transientistä) insuliiniresistenssistä. Noista on saatavilla väestön keskiarvot eri ikäisinä, eli jos omat arvot poikkeaa kovasti siitä oman maan tavisten keskiarvosta ylöspäin, niin kannattaa harkita elämäntapamuutoksia.

Eli jos vaan epäilee ongelmia, niin musta toi S-Insu kannattaa otatuttaa. Se glukoosi otetaan yleensä siinä samalla.

No pitääpä sitten yrittää järjestellä retki ouluun, et pääsee verikokeisiin.

_________________
Baltazar ei muistanut mitään. Hän ei nimittäin ollut syönyt joka-aamuista kananmunaansa. Munia ei ollut seuraavanakaan aamuna, Baltazarin aivot menivät aivan solmuun!