karppaus.infon arkistoitu foorumi

Moi.

Mie olen Jella, 24-vuotias naisihminen Jyväskylästä. Ylipainoa miulla ei koskaan ole ollut paria kiloa enempää, ja painoindeksikin on pysytellyt suurimman osan elämääni normaalin rajoissa, ylärajalla kuitenkin. Pari vuotta sitten olin hoikimmillani henkisesti uuvuttavan parisuhteen päätyttyä. Tuolloin painoin 58kg, ja olin mielestäni ihanan hoikka. Kilot kuitenkin vaivihkaa palasivat niihin lukemiin, missä ne on aina olleetkin.

Pituutta minulla on suurinpiirtein 164 cm. En ole aikoihin tarkastanut lukemaa, mutta noilla hujakoilla pyöritään.
Painoa minulla on nyt 67 kg. On melkein aina ollut.
Painoindeksini on siis 24,91 tällä hetkellä. Painoindeksin normaalin alaraja, 18, merkitsisi kohdallani 48,5kg painoa, joten voin turvallisesti laihduttaa liki 20 kg. Kuitenkin, koska en osaa unelmoidakaan kovin pienistä lukemista, on ensimmäinen tavoitteeni saavuttaa 60kg. Sitten, kun sen joskus saavutan, annan itseni haaveilla tuosta menneisyyteni ennätyksestä, 58 kilosta, ja ehkä joskus 55:stä. Mutta eipäs kiirehditä asioiden edelle.

Olen ensimmäisen kerran kuullut karppauksesta joskus vuonna 2007, jolloin silloinen työkaveri mainitsi aiheesta. Etsin aiheesta tietoa netistä, ja siitä lähtien aihe on jollain tavalla ollut tuttu. Nyt tässä kesän korvilla olen jostain syystä kiinnostunut taas aiheesta enemmän ja hurahtanut täysin karppauksen maailmaan. Olen tilannut kaksi kirjaa netistä, käyttänyt työaikaani forumilla pyörimiseen ja jo muutaman kerran leiponutkin karpisti. Vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa minua kiehtovat sekä terveysvaikutukset että tietysti hoikistuminen. Olen perusterve, mutta ainahan voi ja kannattaakin harrastaa sairauksien ennaltaehkäisyä.

Ruokailurajoitteeni eivät suinkaan lopu hiilareiden karttamiseen, vaan sen lisäksi sairastan keliakiaa ja olen ollut kohta kymmenen vuotta kala-kasvissyöjä. Omasta mielestäni voin syödä kaikkea, mutta asiaan perehtymättömän mielestä en voi syödä mitään. Mutta niinhän sekasyöjälläkin on ne suosikkituotteet, joita kaupasta kotiin kantaa, minulla nuo suosikit vain ovat hieman erilaisia.

Keittiön ulkopuolisessa elämässä opiskelen ja olen kesätöissä toimistohommissa. Opinnot yliopistolla on kestäny jo kuudetta vuotta pääaineenvaihtoineen ja harhailuineen, mutta maisterisnaiseksi aion vuoden päästä valmistua. Vuoden päästä kesällä menisin mielelläni myös tuon miehenturjakkeeni kanssa naimisiin (mikäli saadaan asialle tehtyä jotain.. voipi olla että venyy seuraavaan vuoteen). Kotona elelee kaksi leikattua ragdoll-rotuista naaraskissaa ja ensi syksynä lähdemme neljäksi kuukaudeksi Intiaan ja Nepaliin kiertelemään.

Tähän ketjuun olis sitten tarkoitus vähän kirjoitella painonpudotuksen etenemisestä ja ruokailuistakin. Saa nähdä minne asti innostus kantaa.

Tervetuloa! kyllä se siitä. Ja tosi hoikalta näytät jo kuvassasikin. Terveisiä ragdolleille, itselläkin makailee nurkissa iso pitkäkarvainen kurnuttava rontti

_________________


Riekon nyrkkisääntöjä ketoilijoille, kliks

Kuva valehtelee! Pitäs varmaan vaihtaa siihen läskimmän näkönen kuva Tai sit oma naama kokonaan poies.

Äsken paistoin tuolta resepteistä löytyvää pannuleipää, jonka päälliseksi/ täytteeksi paistoin purkillisen maustamatonta euroshopper-tonnikalaa ja sipulia, ja koko komeuden kuorrutin reilulla kasalla juustoa. Nam nam! Kohta lähen kauppaan ostamaan raparperipiirakka-aineksia.

Nyt ei kyllä etene yhtään. Oon ryypänny neljänä päivänä jonkun verran, joista kahtena enemmänkin. Syömiset on tosin kohtuullisesti pysyneet linjassa, tosin mitä nyt on tullut vedettyä sokeroituja ja suolattuja pähkinöitä, lakritsaa, hedelmiä ja ruokaakin ihan liikaa. Olisin sallinut itselleni grilliltä kunnon iilarimätöt, mutten voinut toteuttaa mielitekojani, sillä mahaan ei vain olisi mahtunut. Harmi! Nälkä on siis pysynyt vähemmällä ja aamuisin on nykyään tosi täysi olo eikä jaksaisi syödä mitään.

Tänä aamuna oli superturvonnut olo, liekö viikonloppu kostautunut. Liikuntaa en edes muista milloin viimeeksi olisin harrastanut, joten eiköhän tällä viikolla ole nyt aika vähän puhdistautua ja keventää, jotta pääsen tästä ällötysolosta pois. Tosin kyllähän sen tietää, mitä juhannus tuo tullessaan, mutta mutta.. En vain jaksa ottaa niin vakavasti. Olen itselleni armollinen, sillä itsekurini ei taivu liian tiukkaan ruokavalioon.

Kaapista ei löytynyt oikeesti mitään sopivaa syömistä aamuksi, mutta söin sitten A+ maustamatonta jugurttia arviolta 150-250g, jonne sotkettuna puolikas pilkottu suuri päärynä sekä goji-marjoja, auringonkukansiemeniä sekä kurpitsansiemeniä reippaalla kädellä. Tämä alas kahvilla ja päälle vitamiinitabletti.

Jos tätä ketjua kukaan kokeneempi lukee, niin miulla olis pari kysymystä.
-Pitääkö paikkaansa, että kahvi ei ole paras mahdollinen juoma karppaajalle? En edes pidä kahvista erityisemmin, joten jos vihreä tee on parempi, niin otan sen aamupalalle useammin. Olen välillä juonutkin vihreää teetä kahvin sijaan.
-Mitkä rasvat ovat parhaita? En ole kevyestä etsimisestä huolimatta löytänyt tietoa, onko rypsiöljystä mitään hyötyä, ja pitäisikö se vaihtaa oliiviöljyyn. Tosin oliiviöljy ei ole kai niin hyvä paistamiseen (vai onko)? Vai kannattaisiko aamiaismunat yms paistaa voissa? Mikä voi on parasta, kelpaako pirkka meijerivoi (jonka menin viime viikolla ostamaan)?

Eipä miulla kai tähän hätään muuta, paitsi että olispa saanut nukkua aamulla pidempään

Ei nyt oikein ole itsekuri pitänyt tai homma toiminut. Miehekettäkin kun pitää huomioida. Tein täältä saadulla ohjeella raparperipiirakkaa, joka oli pahaa, ja seuraavana päivänä pitikin taas tehdä sokeri-jauho-piirakka, joka on niin taivaallista.. Tietäähän sen miten siinä käy. Muutenkin tuntuu, ettei napostelunhimo oo kadonnut, ainakaan kokonaan. Oon niin tottunut syömään lähes koko ajan. Lisäks kaipaan vieläkin sipsejä ja dippiä..

Aamulla klo 7 kyllä söin karppileipää, jonka päällä kaksi paistettua munaa, euroshopper edam-juustoa (on muuten oikeesti hyvänmakusta juustoa!) sekä eilistä salaattia, jossa kurkkua, tomaattia, lehteä, paprikaa ja tonnikalaa. Tämä alas kahdella suurella mukillisella vihreää teetä, jossa ei ollut mitään makeutusta. Lisäksi arviolta 100g partista, jonka sekaan auringonkukansiemeniä, kurpitsansiemeniä sekä goji-marjoja.

Lounas löytyi opiskelijaravintolasta, ja neuvottelin itselleni leivän, riisin, perunan ja juoman sijaan yhden keitetyn kananmunan, jotka olivat tarkoitettu oikeasti pinaattikeiton syöjille. Lounas oli siis juustonpalasia (joita viskelin pikkulinnuille, joita pörräsi siinä lähellä, ulkona kun söin), lehtisalaattia raasteena, valkosipulikastiketta, tofu-ratatouillea sekä kananmuna. Ruokajuomana kaksi lasia vettä.

En malttanut sitten olla ottamatta, kun jälkkäriä sai ilmaiseksi, niin yhden 14g suklaapatukan. Hiilareita siitä pitäisi tulla noin 10 (100g = 69 hiilaria). Söin sen, kun en jaksanut taistella vastaan. Lisäksi söin muutaman lohkon mansikkaa, kun työpaikalla oli yhden 50v kemut. Onnekseni kakku oli vehnäjauhosta!

(edit: siivosin vähän turhautumista..)

Edit: Illalla tein soijasuikale-kaali-sipulipataa tomaattipyreellä, jonka kaveriksi keitin "riisiksi" quinoaa ja vihreitä linssejä sekaisin. Eihän ne parhaita mahdollisia ole, mutta mielestäni ateriakokonaisuus on ihan hauska, ja uudenlainen verrattuna edellisiin. Quinoaa en ennen ollut keittänytkään, joten testimielessäkin sitä tein. Ja tiedän, että siinä on hiilareita! Mutta on siinä protskuja ja rasvaakin paremmin riisiin tai makarooniin verrattuna.

Noniin, eilisen itkuvirren jälkeen on taas hyvä jatkaa.

Aamupaino tänään oli 66kg, kuten oli viikko sitten keskiviikkonakin, joten lipsumisista huolimatta olen ihan tyytyväinen. Eilinen oli taas lopulta parempi päivä, vaikka valitus olikin kova.. Meillä alkaa tosin tänään juhannuksenvietto, joten en edes viitsi listata mitään syömisiä, kun puskiin menee joka tapauksessa.

Mukavaa juhannusta itse kullekin säädylle!

Huh huh. Oon vetäny sipsejä kaks päivää ja alkoholia, lähinnä siideriä ja lonkeroa, samaten. Ruoka itsessään on ollut karppia, mutta nuo mässyt..

Olo ei ole mitenkään äärimmäisen turvonnut, mutta vaaka on armoton: tiputusta ei ole tapahtunut (kauheen yllättävää).. Pitäisi vielä päästä sudenkuopista, eli iltamässäilyn tarpeesta ja himosta sekä ylipäätään hiilarihimoista. Valitettavasti ruokapäiväkirjaa ei nyt ole tähän liittää, mutta kohan tämä elo tästä taas palautuu arkeen, niin sitten.

Tällä hetkellä..
Paino 67kg
Käsivarren ympärys kainalon kohdalta 32cm
Navan ympärys 88cm
Rinnan ympärys 98cm
Levein kohta lantiolla 105cm
Reisi 59cm

Hups, vähän on jäänyt taas.. Tässä välissä söin vähän miten sattuu. Leivoin kertaalleen jauhosämpylöitä, olen elänyt kaksi viikonloppua festareilla lähinnä sipseillä, ryypännyt ja muutenkin ollut välittämättä syömisistä. Toisaalta karppaus on silti ollut takaraivossa kummittelemassa. Niinpä sitten, kun sain maanantaina kaverilla lainassa olleet karppikirjat takaisin ja kaverin ostamat kirjat lainaan, aloitin tiistaina jälleen uuden elämän.

Keskustelimme avokin kanssa siitä, miten painoni noususuhdanteinen kehitys vaikuttaa itsetuntooni, ja hän vihdoin ymmärsi, miten tärkeää minulle olisi laihtua muutamia kiloja. Hän on nyt ollut tukena siitä lähtien ja itsekin seuraillut jonkun verran tuotteiden hiilarimääriä ja lisäaineita. Lisäksi hän tykkää aivan valtavasti manteli / juustoleivistä!

Kuitenkin, vaikka tänään sunnuntaina on menossa jo kuudes päivä karpaten, ei paino ole tippunut yhtään. Päinvastoin, aamulla vaaka näytti suurinpiirtein puoli kiloa enemmän, kuin tiistaiaamuna, jolloin lähtöpaino tähän uuteen yritykseen oli 67kg. Mietin, teenköhän jotain väärin. Rasvaa saan kyllä mielestäni tarpeeksi, mutta proteiinin suhteen en ole niin varma. Lisäksi, söin torstaina viinirypäleitä jonkun verran ja kasviksia ja marjoja olen syönyt hyvin sallivasti. Mietin, että saankohan liikaa hiilareita? Pitäisiköhän ottaa tiukka linja tähän alkuun, ja syödä pelkkää kananmunaa ja kalaa voissa paistettuna pari seuraavaa päivää? Nälkä on kuitenkin harvinaisempi vieras kuin aiemmin, ja en jaksa syödä enää kerralla niin paljon. Lisäksi janottaa koko ajan, mutta tuntuu, ettei se kaikki neste tule ulos.. Ehkä kuumien päivien hikoilu auttoi nesteen poistamisessa..

Karkea arvio näiden kuuden päivän ruokailuista:
Aamuisin kahvi maidolla (paitsi tänään kermalla), partista + marjoja + siemeniä + pähkinöitä kuoharilla TAI mantelijauho-juusto-kananmunaleipä juustolla, ehkä paistetulla kananmunalla sekä tomaatilla / kurkulla / paprikalla ja/tai salaatilla.
Päivällä voissa paistettua kalaa voissa paistetulla kasvislisukkeella (sis. sipulia, kesäkurpitsaa, paprikaa, kaalia, munakoisoa tms) TAI soijasuikaleita ja kasviksia voissa paiston jälkeen uuniin kuoharin kanssa laitettuna, juustokuorrutteella.
Iltasin paistettua munaa TAI partista marjoilla TAI mantelijauhojuustokananmunaleipää täytteineen.

Vettä paljon.

Eilen tosin aamupalan jälkeen kadunvaltaustapahtumassa nautin falafelin salaatilla ja valkosipulimajoneesilla, vajaat puolipulloa punaviiniä (0g sokeria, kysyin Alkon henkilökunnalta ja tässä valitsemassani ei sokerimerkintää ollut), kaksi extra dry -siideriä 1,6g/100g hiilarimerkinnällä, pirkka pähkinäsekoitusta sekä kaksi kukko -olutta. Kavereiden sipsipussiin en koskenut!!

Ehkäpä vain syön liikaa kun ei paino laske. Mittanauhalla olisin tarkistanut kehon ympärysmittoja, mutta en sitä etsinnöistä huolimatta löytänyt. Seuraan siis nyt vain vaakaa ja mututuntumaa, mutta ainakin tähän asti vatsa pömpöttää ihan samalla lailla kuin viikko sitten. Olen pettynyt!! Tai vaihtoehtoisesti, osoittakaa minulle se kohta, jossa teen väärin.

Riippuu kuinka kauan noista festareista ym. tapahtumista on! Eikö falafelissa kuitenkin ole jo jonkin verran hiilareita? Pelkästään kebabpaikkojen annoskoot voivat jumittaa mua pariksi päiväksi kun sitä mättöä on niin paljon (yleensä otan kebabin salaatilla).

Eli kroppa voi olla ihan hyvin vielä toipumassa noista riennoista, ja sitten voi olla menkat tulossa ja ja ja... plus, sä olet ihan siinä normaalipainon tuntumasssa, joten tuossa voi jo alkaa kroppa jarruttelemaan. Syitä voi olla monia, muttei vielä ainakaan kannata huolestua

_________________


Riekon nyrkkisääntöjä ketoilijoille, kliks

Festarit oli kahtena edellisenä viikonloppuna, tuli siis käytyä Ilosaarirockissa sekä sellasilla pikkufestareilla, Naamoilla Muuramessa. Kroppa tosiaan saattaa vielä olla hälytystilassa kaiken alkoholin ja hiilarimässyn jäljiltä. Jotenkin vain odotin edes nesteiden lähtevän tässä vajaassa viikossa, kun monella muulla on niin käynyt.

Enpä muuten tiedä falafelin hiilareita, enkä tullut ajatelleeksikaan! Päättelin vain, että on se pienempi paha kuin gluteeniton pitsa.. Ja kabablihaa tai kanaa en syö ollenkaan, joten oli tollanen laiskan hätävaihtoehto sitten. Olin tyytyväinen kuitenkin siihen, etten ottanut ranskalaisia.

Jatkan kyllä harjoituksia, enkä ole aikeissa lopettaa, vielä ainakaan. Sen sijaan tarkoitus olis leipoa jälleen noita leipäsiä, kunhan saan perseen ylös koneelta

Falafelissa on 14 g hh/100 g, sanoo Ruokakulma Eli jossain kebaberian about 300 g annoksessa olisi yli 40 hh, joten ei ihme. Voisi olla tuo. Mutta ainakin se on ohi. Ja et ottanut niitä sipsejä tai ranskalaisia, joten toi oli silti hyvä ja tietoinen valinta Ja niitä turvotuksen syitä nyt riittää. Toivottavasti turpoilut lähtevät pian!

_________________


Riekon nyrkkisääntöjä ketoilijoille, kliks

Löysinpäs mittanauhan! Odotin sen vain olevan isompi ja helpommin havaittavissa, joten ei tarttunut silmään ennenkuin avokki kertoi sen olevan siellä, mistä sitä olin ensisijaisesti etsinytkin. Ei tosin olis tarvinnut löytyä, sillä muutosta ei missään mitoissa ollut tapahtunut mihinkään suuntaan. No, pitää kai olla tyytyväinen, ettei ole tullut lihottua. Muutenkin, pitänee kai malttaa pysyä poissa vaa'alta, ettei tule liian usein punittua. Jos koittais pitäytyä siinä että kerran viikossa kävis.

Eilinen oli superhyvä päivä. Söin kolmesti pannuleipää, jossa aamulla ja illalla oli täytteenä normaalit leivänpäälliset, ja päivällä paistettu tonnikalapurkki ja vähän sipulia. Lisäksi söin noin 3dl vadelmia sekä muutamia viinirypäleitä. Liikuntaakin tuli harrastettua pitkästä aikaa, kun lähdin kävelemään ja hölkkäilemään avopuolison pyöräillessä vieressä. Tämän jälkeen kokeilin kaverin rullaluistimia ja uin järvessä.

Tänä aamuna tuli viikko täyteen karpaten. Tosin lipsumisia on tapahtunut alkoholin ja rypäleiden muodossa, mutta leipää, riisiä, pastaa tms en ole silti syönyt. Karkkeja, sipsejä ja popcorneja on ollut ihan käden ulottuvilla useastikin viikon aikana, mutta itsekuri on pitänyt.

Aamupaino oli siis 66kg, mikä on kilon vähemmän kuin viikko sitten. Olisin toivonut suurempaa pudotusta, kuten monilla muilla on ensimmäisellä viikolla käynyt.. Olen tosin normaalipainoinen, ja siitä on vähemmän tiputettavaa, joten hyväksyn, että minun painoni tippuu hitaammin.. Eihän tämä paino ole yhdessä yössä tullut, joten miksi se niin nopeasti lähtisi poiskaan..

Luin täältä ketjua ruokalaskun koosta, että onko karppaus kalliimpaa vai halvempaa kuin hiilarimössöt. Mietin, näin opiskelijana, että kyllähän se edullisemmaksi tulisi käydä yliopistoruokalassa syömässä 2,60 euron ruuat, joissa on panostettu vähärasvaisuuteen ja runsashiilihydraattisuuteen, ja joista (etenkin kasvisruuista) saa proteiinia etsimällä etsiä. Mutta tänä lisäksi mieli tekee herkkuja ja kotonakin on syötävä useammin. Monesti koko illat kuluvat jääkaapin ja sohvan väliä rampatessa (liikuntamuoto tosin tämänkin ).

Oltuani nyt viikon vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, huomaan syöneeni kolmesti päivässä. Ruoat ovat ehkäpä olleet rasvaisempia, raaka-aineiltaan kalliimpia ja tuhdimpia, mutta eipä ole tarvinnut syödä kokoajan. Tuntuu lisäksi, että meilläkin, etenkin avopuoliso, kiinnittää huomion vain siihen, että syön paljon kallista juustoa, kananmunaa ja kalaa. Hän ei sensijaan huomaa, miten kalliiksi tulee "pikkuhyvä" (eli suklaapatukka, jäätelöpuikko tms) kerran päivässä. Samoin hän juo tölkin olutta tai sokerimehua päivittäin sekä napostelee näkkäriä tai voileipäkeksejä kaapilla ruokailujen välillä. Minä syön lukumäärältään vähiä, mutta kalliita ruoka-aineita säännöllisin väliajoin ja juon ruokajuomana ja muutenkin vain vettä, ja hän taas syö ja juo edullisia, runsashiilihydraattisia ruoka-aineita useasti päivässä. Jos nämä kaikki lasketaan yhteen, niin kyllä se ihan yhtä kalliiksi tulee.

Eilisen ruokalista:
- Aamupala siinä 10-11 maissa. Paistoin juustoleipäsiä, normiannoksen, josta tuli 4 leipää. Näistä söin aamupalalla, ja sen jälkeen närppien yhteensä kaksi. Päällä voita, Euroshopper Edamia, kurkkua, paprikaa.
- Lounaaksi sinihome-kermakastikkeessa uunissa hauduttettua lohta, sekä voissa paistettua kaali-sipuli-paprika-purjo lisuketta. Lisänä perussalaatti (tomaatti, paprika, kurkku ja jääsalaattilehti)
-Illalla sitten tuli semisortuminen: juustoleipäsen (päällä voita, sinihomejuustoa, es-edamia ja paprikaa) jälkeen valmistin kermavaahtoa makeutusaineella ja vadelmia. Söin lähes yksin sen 2dl purkin kuoharia ja 5dl vadelmia, sekä 100g prosenttiminttusuklaalevystä arviolta 3/4 . Maistoin myös avokin suklaajäätelöä, mutta vain 1-2 rkl.

Tänä aamuna olo oli silti pienentynyt, enkä kadu herkkuhetkeäni. Syömiset oli kuitenkin ruokavalioon sopivia, vaikka määrät ehkä olivatkin suuret..

Kaivoin mittanauhan, ja pienennystä on tapahtunut! Ellen ole mitannut itseäni eritavalla. Suluissa muutos kesäkuun 26. päivä tehtyyn merkintään verrattuna.
Paino eilen aamulla 66kg (-1kg)
Käsivarren ympärys kainalon kohdalta 31cm (-1cm)
Navan ympärys 86cm (-2cm)
Rinnan ympärys 96cm (-2cm)
Levein kohta lantiolla 102cm (-3cm)
Reisi 59cm (-)

Siistiä.

Mie en tykkää tästä nyt yhtään. Kävin vaa'alla aamulla herättyäni, vessassakäynnin jälkeen, ja viisarit osoittivat 67 ja 68 kg väliin. Mitä ihmettä teen väärin?! Ok, söin eilen vähän jäätelöä. Sekö tässä nyt kostaa?? Voi vittu, en ala kohta yhtään. Olen sentään 1,5vk noudattanut tätä jo. Miksi muutkin normaalipainoiset saavat painon tippumaan, mutta minut on tuomittu ikuiseen lihavuuteen.. :/ En jaksa enää. Olin jo niin toiveikas, että vihdoin pääsisin minäkin nauttimaan hoikkuudesta.. Miksi muilla on oikeus olla hoikka, mutta minulla ei?

No niin, tässä sitä jälleen ollaan. Syksy meni Intiassa ja siellä lähti se kriittinen 5kg - vain tullakseen takaisin kun arki täällä Suomessa koitti. Olen kuitenkin syönyt semikarpisti, mutta ei se näemmä ole riittänyt. Olen syönyt aamuisin pannuleipää tai mantelijuustoleipää, mutta iltaisin on aina lipsunut ja etenkin tuo jokaviikkoinen juopottelu oheismässyineen sitten näkyy vyötäröllä. Liikuntaa en osaa harrastaa muuten kuin satunnaisesti käydä lenkillä, joten kun istun kaiket päivät, ei kai ole mikään ihmekään, että mitään ei ole tapahtunut..

Nyt siis jälleen odotan taikatemppua tapahtuvaksi. Aloitin tänään karppauksen tiukalla linjalla, joka tarkoittaa minun tapauksessani sitä, että syön pelkkiä perusraaka-aineita - kasviksia, munia, juustoa, kalaa, pähkinöitä. Ei valmisruokaa (jota tosin en syö muutenkaan), hedelmiä tai mehuja. Alhoholin kanssa yritän myös pitää etäisyyttä, mutta saas nähdä kun on yhden grillibileet sovittuna keskiviikolle.

Jotenkin tämä karppaus masentaa minua. Luin juuri ylläolevat postaukset viime kesältä, ja niinhän se meni. Hyvillä mielin aloitettu projekti päättyi aina pettymykseen itseä ja omaa itsekuria kohtaan. Nyt tosin tilanne on siinä mielessä erilainen, että avoliittomme on kariutunut ja asun yksin. Kukaan muu ei siis kanna jääkaappiini tai ruokavarastooni sellaista ruokaa, jota en itse hyväksy. Kaupassa jätski- ja karkkihyllyn ohi on helpompi kävellä, kuin vältellä koko ilta tai viikko karkkipussia joka huutelee kutsuvasti keittiön kaapissa tai sitten kun toinen syö sitä siinä sohvalla ja istut vieressä niin.. Aika rautainen saa olla että linja pitää loppuun asti.

Toisaalta, olenko edes halunnut pitää kiinni tiukasta linjasta? Oma vikahan repsahtaminen aina on. Kukaan ei tunge suuhuni vastentahtoisesti mitään. Minulle on lisäksi sanottu aina, että SUURET LINJAT ratkaisevat. Jep, sitä olen sitten itsekin toteuttanut, ja se on johtanut siihen, että vedän päivän mittaan rasvaiset karppimätöt -> ajatusmalli "suuret linjat ratkaisevat" -> syön vähän sipsejä -> vedän koko sipsikulhon -> vituttaa -> elimistössä on sekä karppauksen rasvat että sipsiahmimisen hiilarit -> lihon. Joten kyllä, jatketaan ihmeessä tällä suuret linjat -linjalla- "ei haittaa ollenkaan jos otat vähän, ota nyt pullaa ja piirakkaa" -> "okei.. ehkä tän kerran..." ja tässä ollaan. Miksi olen liian kiltti? Miksen uskalla pitää päätäni? Enkö usko, että voin ihan itse päättää, mitä laitan suuhuni?

Vanhoista tavoista kiinni pitäminen on toisaalta hyvin turvallista, joten en tiedä, pystynkö tälläkään kertaa siirtymään aidosti karpiksi, tai osaanko toteuttaa ruokavaliota oikein. Esim. tällä hetkellä voisin napostella jälleen jotain ja maha tuntuu todellä läskiltä, vaikka olen syönyt tänään vain kaksi pannuleipää, toisen porkkana-pinaatti-kermatäytteellä, toisen juuston ja paprikan kanssa. Rasvaa käytin runsaasti, mutta proteiinin saaminen epäilyttää.

Tai mitä jos minut vain on tuomittu epäonnistumaan ja olemaan lihava? Miksei tää vaan toimi? Vai onko tässä nyt jotain mitä teen perustavanlaatuisella tavalla väärin?

Tänään on ollut parempi fiilis. Aamupalaa ei juurikaan tehnyt mieli, joten söin kymmenen maissa vain mantelileivästä 1/3, päälle paksu rasvasiivu ja pala kurkkua. Tällä + kermakahvilla selvittiin tuonne lähemmäs kolmeen asti, jolloin tein aivan ihanaa herkkusieni-kermakastiketta sekä tonnikalapihvejä. Söin kyllä paistamisen ohessa, keskittymättä juurikaan ruokailuun , mutta en siltikään syönyt liikaa ja nyt tuntuu, että olen melkein ähkyssä. Etenkin herkkusienikastike oli aivan ihanan makuista

Lisäksi ostin tänään upean mustapohjaisen, punapalloisen mekon. Harvemmin ostan vaatteita, saatika teen viidenkympin arvoisia heräteostoksia, mutta ahh. Oli se niin ihana! Vyötä kiristelläänkin loppukuu.. Mutta onneksi ainakin tänään on tuntunut, että syöminen on väkinäistä, joten eihän sitä paljoa tarvitsekaan enää murua rinnan alle jatkossa..

Edit: Vaaka näytti kahdesta hyvin ruodussa pysytystä päivästä huolimatta 68kg, eli saman minkä sunnuntainakin.