karppaus.infon arkistoitu foorumi

Arvon karppaajatoverit!

Näin tohdin sanoa, vaikka olenkin vasta viime viikkojen aikana uskaltautunut edes tutustumaan vähähiilihydraattiseen ruokavalioon. Olen enemmän tai vähemmän harrastanut laihdutusta 25 vuotta. Nyt olen 41-vuotias rouvasihminen ja painan 90,4 kiloa. Saman verran painoin, kun aloitin laihdutuksen edesmenneessä Painonvartijoissa vuosituhannen alussa. Painonvartijoiden "tehokuurilla" laihduin 58 kiloiseksi pisteiden kyttääjäksi ja rasva/liha/oikearuokakammoiseksi neurootikoksi. Eihän sitä jatkuvaa ruo'an tarkkailua jaksanut ja kun elämään astui suuri rakkaus- leipojaihme ja ruo'anlaittokone, niiiiiin tässähän sitä sitten ollaan.
Enää en jaksa laihduttaa, mutta toivon laihtuvani. Olen kytistellyt, arvon karppajatoverit, edistymistänne lukien foorumin juttujanne. Ja olen vaikuttunut. Epäilen jotenkin toki vieläkin. Jotta että pekonia syöden ja ihanko kermaa??? Uutta ja kummallista, mutta niin hyvältä maistuvaa.
Siis 90,4 kiloa ja 165 cm. Siinä rouvan ratteekiset mitat. Tästä lähdetään.

Usko pois, tämä vaan toimii Vaikka käsittämättömältähän se tuntuu vieläkin kun koko ikänsä on kuunnellut sitä, kuinka pahasta rasva on jne.

Olen nyt kesän karppaillut, enkä edes millään tiukimmalla linjalla, en todellakaan jaksa alkaa laskea mitään kaloreita tai punnita ruokia. Olen pudottanut reilussa kahdessa kuukaudessa tuon reippaat 8kg vaihtamalla leivän, kotimaiset viljat, perunan ja pastan mm. kermaan ja pekoniin. Ja mikä parasta, suurin muutos tapahtunut pahimmassa ongelmakohdassani, vyötäröllä, joka on kaventunut 15cm tässä ajassa

_________________


Kampanjasivuni

Painosi on hienosti laskenut!!! Mutta epäilevä ei usko ennen kuin itse sen näkee. Kylläpä myös minun painoni näyttää laskusuuntaa... Eikä pessimisti uskalla iloita vasta kuin jälkeen päin, joten ehkä viiden kilon hävityksen jälkeen uskallan toivoa lisää !!
Mieli on kuitenkin iloinen ja kilojani jaksan kantaa paremmalla tuulella. Ympäristökin tykkää !

Toimiskohan tää oikeesti... VOIhan se olla että trikkeri ja ennen/jälkeen kuvat vaan huijaa nälkäistä karppaajaa näkemään näkyjä Mun mielestä se VOI onnistua just sen vuoksi että ei tarvitse kituutella nälkäisenä ja yllättävän moni on päässyt siitä järkyttävästä makeanhimosta eroon.

_________________
Prettys Womans in your town

En minä muiden onnistumisia epäilekään. Omia vain. Sinä, Kolta, oletkin innostava ja oivallinen erimerkki vhh-ruokavalion tarpeellisuudesta ja elämäntavan menestyksellisestä muuttamisesta. Mutta että toimiiko se minulla, niin jäänee nähtäväksi !
Kun on vuosikymmeniä uskonut rasvan tappavaan voimaan, niin käsi tärisee, kun ihananihanaa pekonia, juustoa ja oi.. kermaa ruokaani laitan. Tarvinnen syvällisen psykoanalyyttisen sielun puhdistuksen ja kääntymisen, jotta tärinöistäni pääsen eroon. Ehkäpä ajan kanssa...
Mutta sen olen ehdottomasti havainnut, että enää ei tule sitä vallatonta syömis/ahmimistarvetta, kuten tuli esim. Painonvartijoiden ruokavaliolla. Kyllähän silläkin laihtui ja jotain hyvää siitä opin (esim. kasvisten monipuolinen syönti), mutta nyt olen oppinut nauttimaan ruo'asta ja tekemään maukkaita kasvisruokia. Ei tarvitse laskea pisteitä, jotta pärjäisi iltaan asti. Niin, ja karkkihyllyt saa ohitettua suuremmin kuolaamatta.
Joten, koska maalllisessa tomumajassani tuntuu hyvältä, ja sielukin varmaan lakkaa vapisemasta kerman ja rasvan äärellä, niin eiköhän se jo motivoi. Hurmokseen pääsisin tietty, jos oheistuotteena laihtuisin !

Rairai! 89 kiloa . Niinkös tasan! Digitaalivaaka tosin näytti , kun varvastani kipristin, jo 88,8 kiloa, mutta ihan vain seuraava iloa varten ajattelin leimata tuon 89 kilon aamupainon. Mää kun olen lueskellut toisten ketjuja, niin moni punnitsee itsensä kerran viikossa. Vanhoista kokemuksistani tiedän, että minun tarvitsee punnita joka aamu. Jos jätän punnitsematta, niin minun 5.persoona on taitava kaappaamaan koko laihdutuksen/elämäntavan piiloon jonnekin häntäluuhun saakka.
Kotona olen paremmalta puoliskoltani kuullut, että eikö minulla ole enää muuta mielessä kuin VHH:sta puhuminen. Piti hetki miettiä ja tuumata, jotta eipä ole tällä hetkellä paljoa muuta. Tämmöinen minä olen, kun jokin tuntuu hyvältä. Tosin kerroin miehelle, jotta jaksanhan minäkin olla sen näköinen, että kuuntelisin, kun hän kertoo golfmailan kohtaamisesta oikessa asennossa palloon !

Pah! +500. Ei auttanut edes varpaiden kirpristely..... Vaan ensi viikolla aloitan kuntosalikuntoulun. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Kyllä se tästä.